Suomessa korruptio tulee kokouskutsuna

Siitä saa olla ylpeä.

Meillä ei tarvitse työntää setelinippua virkamiehen taskuun saadakseen passin, rakennusluvan tai lääkäriajan. Siitä on kuitenkin turhan helppo vetää johtopäätös, ettei Suomessa olisi korruptiota.

On sitä.

Se vain näyttää usein erilaiselta.

Oikeusministeriön ensimmäinen kansallinen korruptiotilannekuva julkaistiin toukokuussa 2026. Sen taustalla olleessa kyselyssä lahjontaa ei pidetty Suomen keskeisenä ongelmana. Sen sijaan esiin nousivat avoimuuden puute, esteellisyys, kaksoisroolit, suosinta ja epäeettiset verkostot.

Lähes puolet kyselyyn vastanneista kertoi havainneensa korruptiota työssään mutta jättäneensä ilmoittamatta siitä. Kyselyyn vastasi yli 800 ihmistä, eikä otos ollut koko väestöä edustava. Tämäkin on hyvä sanoa ääneen.

Korruptiotilannekuvan tekemiseen osallistuneet tutkijat tiivistivät asian myöhemmin osuvasti: Suomessa korruptioon liittyvät ilmiöt voivat kytkeytyä sosiaalisiin suhteisiin, verkostoihin, sidonnaisuuksiin ja eturistiriitoihin. Ne voivat pysyä jopa lain sallimissa rajoissa tai piiloutua vakiintuneiden käytäntöjen taakse.

Siinä taitaa olla koko jutun ydin.

Suomalainen korruptioriski ei välttämättä tule ruskeassa kirjekuoressa.

Se voi tulla kokouskutsuna.

KAKSI HATTUA EI OLE ONGELMA – ENNEN KUIN ON

Kansanedustaja voi toimia samaan aikaan erilaisissa yritysten, yhdistysten ja järjestöjen tehtävissä. Ei siinä lähtökohtaisesti ole mitään väärää.

Edustajien pitää myös ilmoittaa sidonnaisuuksiaan. Kansalainen voi siis ainakin jossain määrin nähdä, millaisia tehtäviä, omistuksia ja muita taloudellisia sidoksia päättäjällä on.

Mutta pelkkä ilmoittaminen ei ratkaise kaikkea.

OECD vuoden 2026 arviossa Suomen eturistiriitoja koskevan järjestelmän sääntely täyttää 78 prosenttia arviointikriteereistä, mutta käytännön toteutus vain 33 prosenttia. OECD nostaa esiin muun muassa sen, ettei sidonnaisuusilmoitusten sisällön tarkistamiseen ole erityistä menettelyä.

Tässä kohtaa tullaan aika yksinkertaisen kysymyksen äärelle:

Riittääkö avoimuudeksi se, että kerromme eturistiriidan olevan olemassa?

Jos kansanedustaja osallistuu jonkin toimialan lainsäädäntöön ja toimii samaan aikaan saman alan järjestössä tai yrityksen hallinnossa, sidonnaisuuden julkaiseminen tekee tilanteen näkyväksi.

Se ei poista sidonnaisuutta.

En kannata ajatusta, että poliitikko pitäisi sulkea ympäröivän yhteiskunnan ulkopuolelle. Päinvastoin. Eduskunnassa tarvitaan ihmisiä, jotka tuntevat yritystoimintaa, työntekijöiden arkea, järjestökenttää ja oikeaa työelämää.

Mutta jossakin sen rajan pitää kulkea.

PYÖRÖOVI PYÖRII MOLEMPIIN SUUNTIIN

Sama koskee virkamiehiä.

Virkamies voi osallistua toimialan sääntelyyn, hankintoihin tai lakien valmisteluun ja siirtyä myöhemmin saman alan yrityksen tai etujärjestön palvelukseen.

Liike voi tapahtua myös toiseen suuntaan. Toimialalta tullaan julkiselle puolelle valmistelemaan sitä koskevia ratkaisuja.

Tämäkään ei tarkoita automaattisesti mitään väärää. Osaamisen pitää voida liikkua julkisen ja yksityisen sektorin välillä.

Mutta osaamisen mukana liikkuu muutakin.

Kuka tuntee järjestelmän sisältä?

Kuka tuntee päätöksentekijät henkilökohtaisesti?

Kuka tietää, kenelle kannattaa soittaa, missä vaiheessa valmistelua kannattaa olla liikkeellä ja millä sanamuodolla ehdotus kannattaa kirjoittaa?

Tämä on vaikutusvaltaa, jota on huomattavasti vaikeampi nähdä kuin ruskeassa kirjekuoressa kulkevaa rahaa.

LOBBAUS TULI NÄKYVÄKSI – MUTTA EI KAIKKI LOBBAUS

Suomen avoimuusrekisteri on hyvä uudistus.

Sen avulla eduskuntaan ja ministeriöihin kohdistuvasta ammattimaisesta vaikuttamisesta saadaan järjestelmällisesti julkista tietoa. OECD vuoden 2026 arviossa Suomen lobbaussääntelyn käytännön toteutus täyttää 89 prosenttia arviointikriteereistä. Varsinainen sääntelykehys saa kuitenkin vain 40 prosenttia.

Ja sitten tulee se kiinnostava kohta.

Avoimuusrekisteri koskee eduskuntaan ja ministeriöihin kohdistuvaa vaikuttamista.

Suomessa tehdään kuitenkin valtavia taloudellisia päätöksiä myös kunnissa ja hyvinvointialueilla.

Kaavoitusta.

Rakentamista.

Kiinteistöjä.

Sosiaali- ja terveyspalveluja.

Julkisia hankintoja.

Jos näihin päätöksiin vaikutetaan ammattimaisesti, en oikein keksi hyvää perustelua sille, miksi kansalaisella ei pitäisi olla mahdollisuutta nähdä sitäkin.

JULKISET HANKINNAT OVAT OMA RISKIPAIKKANSA

Sitten tullaan rahaan.

Hyvinvointialueilla tehdään valtavia hankintoja veronmaksajien rahoilla. Osa hankinnoista voidaan tehdä kilpailuttamatta sidosyksiköiltä eli käytännössä julkisen sektorin omistamilta yhtiöiltä.

Valtiontalouden tarkastusvirasto tarkasti hyvinvointialueiden sidosyksikköhankintoja vuonna 2026. VTV löysi niistä oikeudellisia riskejä ja kehittämistarpeita muun muassa ohjauksessa, valvonnassa ja talousraportoinnissa.

Tämä ei tee sidosyksiköistä korruptiota.

Mutta rakenne vaatii tarkkaa valvontaa.

Kun julkinen organisaatio on samaan aikaan ostaja, omistaja ja ohjaaja, roolien pitää olla poikkeuksellisen selviä.

Mitä enemmän julkista rahaa liikkuu kilpailun ulkopuolella, sitä kovemman pitää olla avoimuuden vaatimus.

ENTÄ POLITIIKAN OMA RAHA?

Sitten päästään asiaan, jossa poliitikkojen pitäisi kestää aivan erityisen kirkasta valoa.

Puoluerahoitukseen.

Valtiontalouden tarkastusvirasto tarkasti vuoden 2025 valvontakierroksellaan 61 puolueorganisaatiota, mukana kaikki eduskuntapuolueet.

VTV mukaan sääntöjä noudatettiin pääosin hyvin.

Tarkastusten seurauksena vuosille 2021–2024 ilmoitettiin kuitenkin jälkikäteen noin 189 000 euroa tukia, joita rekisterissä ei aikaisemmin ollut. Lisäksi rekisteriin täydennettiin asiakirjoja, tilityksiä ja muita tietoja.

Tästä ei pidä tehdä rikosta, jota VTV ei ole todennut.

Mutta 189 000 euroa jälkikäteen näkyviin tullutta poliittista rahoitusta kertoo varsin hyvin, miksi valvontaa tarvitaan.

Avoimuus ei voi perustua vain siihen, että valvottava itse muistaa kertoa kaiken.

ONGELMA EI OLE VERKOSTOITUMINEN

Suomi on pieni maa.

Täällä ihmiset tuntevat toisensa. Poliitikot tuntevat virkamiehiä. Virkamiehet tuntevat yrittäjiä. Yrittäjät tuntevat järjestöjen ihmisiä. Ammattiliitot, työnantajajärjestöt, ministeriöt ja puolueet keskustelevat keskenään.

Niin niiden pitääkin.

Olisi typerää rakentaa järjestelmä, jossa päättäjä muuttuu epäilyttäväksi siksi, että hän tuntee jonkun.

Ongelma alkaa siinä vaiheessa, kun verkosto muuttuu sisäpiiriksi.

Kun sama pieni piiri valmistelee, päättää, ostaa, myy, valvoo ja istuu vielä ristiin toistensa hallituksissa, ei enää riitä, että todetaan kaiken olevan muodollisesti lain mukaista.

Silloin pitää pystyä kysymään myös, miltä toiminta näyttää ulkopuolelta.

SUOMI EI TARVITSE KORRUPTIOPANIIKKIA

En väitä, että Suomi olisi läpeensä korruptoitunut maa. Sellaiselle väitteelle ei ole perusteita.

Päinvastoin. Suomessa on kansainvälisesti vertaillen vahvat instituutiot, vähän lahjontaa ja paljon toimivaa valvontaa.

Juuri sen vuoksi omia heikkoja kohtia pitäisi uskaltaa tarkastella ilman, että koko keskustelu torjutaan toteamalla Suomen olevan korruptiovertailujen kärkimaa.

Korruption vastakohta ei ole vain rikoksettomuus.

Se on myös läpinäkyvyys.

Minusta sidonnaisuuksien ilmoittamisen rinnalle tarvitaan niiden todellista valvontaa. Pyöröovi-ilmiön pelisääntöjen pitää olla selvät. Julkisten hankintojen ja sidosyksiköiden avoimuutta pitää vahvistaa.

Ja lobbaamisen läpinäkyvyyttä on syytä tarkastella myös siellä, missä miljardiluokan päätöksiä tehdään eduskunnan ja ministeriöiden ulkopuolella.

Päättäjällä saa olla tausta.

Hänellä saa olla ammatti, kokemusta, yritystoimintaa ja järjestöjä.

Mutta kansalaisella pitää olla mahdollisuus tietää, milloin päättäjän pöydällä kohtaavat yhteinen etu ja hänen toinen hattunsa.

Ja siinä kohtaa sen toisen hatun pitää jäädä naulakkoon.

LÄHTEET

Oikeusministeriö: Kansallinen korruptiotilannekuva
https://valtioneuvosto.fi/-/1410853/kansallinen-korruptiotilannekuva-piirtaa-kuvaa-korruptiosta-suomessa

Oikeusministeriö: Kun korruptio ei näy, sitä on vaikeampi tunnistaa
https://valtioneuvosto.fi/-/8484225/kun-korruptio-ei-nay-sita-on-vaikeampi-tunnistaa

OECD: Anti-Corruption and Integrity Outlook 2026 – Finland
https://www.oecd.org/en/publications/anti-corruption-and-integrity-outlook-2026_0c8910f8-en/finland_d04d2122-en.html

Valtiontalouden tarkastusvirasto: Puoluerahoitusvalvonnan kertomus 2025
https://vtv.fi/raportti/puoluerahoitusvalvonnan-kertomus-2025/

Valtiontalouden tarkastusvirasto: Hyvinvointialueiden sidosyksikköhankinnat
https://vtv.fi/raportti/hyvinvointialueiden-sidosyksikkohankinnat/

Avoimuusrekisteri
https://avoimuusrekisteri.fi/perustietoa/vaikuttamisen-kohteet

Finlex: kansanedustajan sidonnaisuudet
https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2000/40/muutoshistoria/20180267

Transparency International: Corruption Perceptions Index 2025
https://www.transparency.org/en/cpi/2025