Japani, maahanmuutto ja etiketti.

https://www.hs.fi/maailma/art-2000012298939.html

Tiedän,  että jotkut iloitsevat maahanmuutosta ja pitävät sitä rikkautena,  joskaan eivät yleensä osaa selittää miten se on rikkaus.

 

”Noin 63 prosenttia japanilaisista allekirjoitti ajatuksen, että ulkomaalaisten tulisi Japanissa ollessaan pitää tärkeimpänä ohjenuoranaan paikallisten tapojen, sääntöjen ja etikettien noudattamista”

 

Tässä tuleekin tärkeä kysymys,  että pitäisikö pyrkiä säilyttämään kohdemaan kulttuuri,  vai antaa väestön ja tapojen vähitellen sekoittua jolloin noin periaatteessa koko maailma olisi samankaltainen?  Kumpi siis on se paljon puhuttua ”rikastumista” Yleensähän kyllä kannattaa pyrkiä apinoimaan onnistuneet kulttuurilliset piirteet jos sellaisia havaitsee.  Nyt akuuttina esimerkkinä miten hoidamme vanhuksia.  Joissakin kulttuureissa heistä huolehditaan ja meidän ratkaisumme on laitokset ja hoitajiksi tuotetut maahanmuuttajat.

Itse olen aina ihallut japanilaisia heidän mustasta historiastaan huolimatta.

 

Katsoin juuri osittain ohjelman jossa muistaakseni senegalilaiset kertoivat epätoivostaan ja miten meri ei anna enää elantoa ja että Espanja on umelmien kohde.  Mahtaisiko espanjalaisilla kalastus troolareilla olla yhteyttä saaliiden vähenemiseen?

 

Joka tapauksessa jos väestönsiirto on ratkaisu alhaiseen syntyvyyteen,  eikä mahdollinen kultuurillinen muutos tai väestöräjähdys häiritse riittää Afrikassa tulijoita.

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu