Puheenvuoro-blogit
Japani, maahanmuutto ja etiketti.
https://www.hs.fi/maailma/art-2000012298939.html
Tiedän, että jotkut iloitsevat maahanmuutosta ja pitävät sitä rikkautena, joskaan eivät yleensä osaa selittää miten se on rikkaus.
”Noin 63 prosenttia japanilaisista allekirjoitti ajatuksen, että ulkomaalaisten tulisi Japanissa ollessaan pitää tärkeimpänä ohjenuoranaan paikallisten tapojen, sääntöjen ja etikettien noudattamista”
Tässä tuleekin tärkeä kysymys, että pitäisikö pyrkiä säilyttämään kohdemaan kulttuuri, vai antaa väestön ja tapojen vähitellen sekoittua jolloin noin periaatteessa koko maailma olisi samankaltainen? Kumpi siis on se paljon puhuttua ”rikastumista” Yleensähän kyllä kannattaa pyrkiä apinoimaan onnistuneet kulttuurilliset piirteet jos sellaisia havaitsee. Nyt akuuttina esimerkkinä miten hoidamme vanhuksia. Joissakin kulttuureissa heistä huolehditaan ja meidän ratkaisumme on laitokset ja hoitajiksi tuotetut maahanmuuttajat.
Itse olen aina ihallut japanilaisia heidän mustasta historiastaan huolimatta.
Katsoin juuri osittain ohjelman jossa muistaakseni senegalilaiset kertoivat epätoivostaan ja miten meri ei anna enää elantoa ja että Espanja on umelmien kohde. Mahtaisiko espanjalaisilla kalastus troolareilla olla yhteyttä saaliiden vähenemiseen?
Joka tapauksessa jos väestönsiirto on ratkaisu alhaiseen syntyvyyteen, eikä mahdollinen kultuurillinen muutos tai väestöräjähdys häiritse riittää Afrikassa tulijoita.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
”Mahtaisiko espanjalaisilla kalastus troolareilla olla yhteyttä saaliiden vähenemiseen?”
Perussyy lienee niiden senegalilaisten, jotka ovat jo onnistuneet EU:n alueelle pääsemään, viesti siitä, millainen lihapatojen aarreaitta Eurooppa on. Harva kehtaa myöntää, että on epäonnistunut. Tulee mieleen mainos, jossa amerikanserkku tulee Suomeen kehumaan, että jäihän sieltä käteen muutakin kuin känsät.
Espanjalainen sosiaaliturva takaa kuukausittain samat tulot senegalilaiselle kalastajalle kuin mitä hän tienaisi nuottaa vetämällä parissa vuodessa kotimaassaan.
Siirtolaisia EU:n alueelle vetää nimenomaisesti kuviteltu EU:n elintaso. Raukat eivät ymmärrä, että mannaa ei riitä kaikille ja suuri osa jää samanlaiseen köyhyysloukkuun kuin kotimaassaan. Näitä näkee Espanjan lomakohteissa 50m välein myymässä turistikrääsää hölmöille ja poliisipartion ajaessa paikalle he katoavat kuin pieru Saharaan.
Senegalilainen kuulee, että Suomessa saa 1000 euroa kuussa tekemättä mitään. Se on hänen kahden vuoden palkkansa. Senegalilainen ei ymmärrä, että sillä tonnilla maksaa Suomessa vuokran, mutta mihinkään muuhun ei jää enää rahaa.
Hänen elintasonsa ei muutu paikkaa vaihtamalla, mutta elämänlaatu pahimmillaan heikkenee turvaverkostojen jäädessä lähtömaahan.
Saan kohta täsmätietoa Japanin oloista, kun työkaverini lähti sinne kolmen viikon turneelle.
Ilmoita asiaton viesti
Katselin juuri hotelliaamiaisella, kuinka japanilaiset hymyttömästi etuilevat, kasaavat salaattivuoret lautasilleen ja jatkavat tylsän näköisinä.
Tuossa oli myös pulleita itävaltalais-saksalasia, joilla on kolme lautsellista lihapullia, munakasta, pekonia, leipäkasat leikkeleineen jne..
Naama on hymystä leväveänä kuin Naantalin aurinko.
Ilmoita asiaton viesti
Ettei vaan kysymys olisi ollut kiinalaisista? Siinä on ero, itseasiassa aika suuri ero.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo minullekin tuli tuosta kuvauksesta heti mieleen. Ei kuulostanut tyypilliseltä japanilaiselta käytökseltä, mutta Kiinaan sopi paremmin. Tuollaisissa asioissa noiden kahden kulttuurin ero on varsin selkeä.
Ilmoita asiaton viesti
Japanilaiseen kulttuuriin kuuluu käsittääkseni juuri pienet annokset.
Ilmoita asiaton viesti
Tyypillinen japanilainen ei halua näyttää ahneelta, ei halua näyttää etuilijalta, ja haluaa näyttää positiiviselta ja kohteliaalta. Todennäköisesti kumartaa kerran tai pari, jos tulee seisovassa pöydässä lähelle muita.
Ilmoita asiaton viesti
Ei heillä ollut lappua rinnassa. Sieltä päin kuitenkin. Ryhmillä oli Japanin lipput matkalaukuissaan.
Tunnen kyllä japanilaisn kulttuurin, johon meidät koulutettiin ja, joita olen kestittänyt mm. Osakasta Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Johtuisikohan se kielestä?
Japanista puuttuu kirosana ”perussuomalaiset”
Tämä saa aikaan sen, ettei tule pakonomaista tarvetta yrittää selittää mustaa valkoiseksi.
Ei myöskään tarvitse miettiä omaa mielipidettään sen mukaan, että on varmasti eri mieltä kuin joku toinen.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinalaiset ravintolassa ottavat ruokaa puikoilla yhteisestä astiasta omalle lautaselle. Tuo voisi selittää sen, miksi aasialaisen näköiset täällä kasaavat hotellin aamiaisella lautasen täyteen esimerkiksi lihapullia ja vievät sen pöytään kaikkien aterioitavaksi.
Ilmoita asiaton viesti
> Tässä tuleekin tärkeä kysymys, että pitäisikö pyrkiä säilyttämään kohdemaan kulttuuri, vai antaa väestön ja tapojen vähitellen sekoittua jolloin noin periaatteessa koko maailma olisi samankaltainen?
Lähdetään siitä ajatuksesta, että erilaisten kulttuurien olemassaolo, kuten japanilaisen, on hyvä asia. Liian nopea muutos voi tuhota pienet kulttuurit nopeasti, ja vähän suuremmat vähän hitaammin. Vaikutteiden saaminen, ja hidas muutos voi myös kehittää kulttuureita hyvään suuntaan – sekä tuon kulttuurin omasta, että muiden kulttuurien näkökulmasta katsottuna.
Japani on hyvä esimerkki kulttuurista, joka sekä uskoo itseensä, että ottaa vaikutteita silloin, kun katsoo tuon perusteluksi. Se ei hyväksy huonoiksi katsomiaan trendejä, vaan pitää kiinni paremmiksi katsomistaan asioista. Mutta muutoskin on sille mahdollisuus. Esimerkiksi Meiji-restauraatiossa japanilaiset katsoivat joidenkin muutosten olevan tarpeen, ja he valikoivat eri länsimaista useita hyödyllisiksi katsomiaan ominaisuuksia, jotka sitten toteuttivat. Ihan hyvä malli ja asenne monille muillekin kulttuureille.
Ilmoita asiaton viesti