Hallitus romutti Kataisen hallituksen tavoitteen

Vuonna 2012 Jyrki Kataisen (kok) hallitus teki periaatepäätöksen. Suomeen piti saada Euroopan paras työelämä vuonna 2030. Päätös oli valmisteltu työmarkkinajärjestöjen kanssa. Siis valtio, työnantajajärjestöt ja työntekijäjärjestöt olivat neuvotelleet ja hyväksyneet tavoitteen lähes 20 vuoden päähän. Työministerinä oli silloin SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Ihalainen.

Suomessa työnantajapuoli on vienyt pohjan yhteistoiminnalta ja kolmikantaiselta sopimiselta. Elinkeinoelämän Keskusliitto EK luopui keskitetyistä työmarkkinaratkaisuista vuonna 2017 ja irtisanoi kaikki keskusjärjestösopimukset. Metsäteollisuus ilmoitti luopuvansa valtakunnallisista työehtosopimustoiminnasta vuonna 2020 ja Teknologiateollisuus 2021.

Vastaavaa työnantajatahon kieltäytymistä olemasta työmarkkinoilla neuvotteluosapuoli ei tunneta muista Pohjoismaista eikä muualta Euroopasta.

Työnantajajärjestöjen linjaa noudattaen hallitus on ajanut Suomea yhä etäämmäksi pohjoismaisesta mallista. Muun väittäminen on palturia. Muissa Pohjoismaissa työrauha, työehtosopimukset ja paikallinen sopiminen perustuvat työnantajien ja työntekijöiden keskusjärjestöjen keskinäisiin ja alakohtaisten järjestöjen sopimuksiin.

Hallitus ajoi läpi lain muutokset, joilla sallittiin paikallinen sopiminen järjestäytymättömissä yrityksissä, lähinnä siis Suomen Yrittäjien yrityksissä ilman niiden velvoitetta neuvotella työntekijäjärjestöjen kanssa. Muutoksella hallitus sai järjestäytymättömille työnantajille oikeuden poiketa työehtosopimusten ehdoista – huonompaan suuntaan. Muutoksen johdosta paikalliseen sopimiseen ei tarvita työntekijäjärjestöä, ammattiosastoa tai luottamusmiestä.

Tällainen paikallisen sopimisen järjestelmä poikkeaa pohjoismaisesta mallista. Se on myös vastoin EU:n vähimmäispalkkadirektiiviä. Sen mukaan jäsenvaltioiden tulee edistää työehtosopimusneuvotteluja sekä pyrkiä lisäämään työehtosopimusten kattavuutta. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimusten tavoite on sama. EU ja ILO tunnistavat, että työntekijät ovat työmarkkinoilla heikompi osapuoli.

Miksi EU ja ILO haluavat edistää työmarkkinajärjestöjen yhteistyötä ja nostaa järjestäytymistä työnantaja- ja työntekijäjärjestöihin?

Koska korkean järjestäytymisasteen ja työmarkkinayhteistyön eduista on vahvaa näyttöä. Se edistää tuottavuuden kasvua, vakauttaa työmarkkinoita ja tuottaa taloudellista hyötyä työnantajille ja työntekijöille.

Keskusjärjestösopimusten luoman pohjan lisäksi luottamus ja paikallinen sopiminen Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa ovat perustuneet siihen, että työntekijöillä on ollut edustus yritysten päättävissä elimissä, pohjoismaissa hallituksissa ja Saksassa hallintoneuvostossa. Rajat hallitusedustukseen ovat alhaisia: Tanskassa yli 35 työntekijän ja Ruotsissa 25 työntekijän yrityksissä.

Muissa Pohjoismaissa ja Saksassa työntekijöiden edustus on toteutettu vuosikymmeniä sitten, jo 1970-1980-luvulla.

Noissa läheisissä hyvinvoivissa verrokkimaissa on ollut yrityksissä tai työpaikoilla myös työnantajan ja työntekijöiden pysyvät yhteistyöelimet: Saksassa yritysneuvosto, Tanskassa yhteistoimintakomitea ja Norjassa työympäristötoimikunta. Ruotsissa taas myötämääräämislaki (medbestämmandelagen) turvaa ammattiosastoille ja luottamusmiehille kaikissa yrityksissä vahvan neuvotteluaseman.

Suomessa hallitus heikensi työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia yrityksissä täysin vastoin muiden Pohjoismaiden ja Saksan mallia. Yhteistoimintalakia ei pääosin enää tarvitse soveltaa alle 50 työntekijän eli useimmissa yrityksissä. Jopa silloin kun yritys harkitsee enintään 20 henkilön irtisanomista tai lomauttamista alle 90 päivän kuluessa, neuvotteluja työntekijäpuolen kanssa ei tarvitse edes käydä.

Suomessa työntekijäjärjestöjen asema ja oikeudet samoin kuin työntekijöiden asema ja oikeudet yrityksissä ja työpaikoilla ovat ratkaisevasti heikommat kuin muissa Pohjoismaissa ja Saksassa. Työmarkkinaosapuolten ja yritystasolla työnantajien ja työntekijöiden laajempi yhteistoiminta on näyttänyt tukevan noissa Suomen verrokkimaissa parempaa tuottavuutta.

Suomi on työmarkkinoilla työnantajien ja työntekijöiden yhteistoiminnan takapajula.

Kun Suomessa oli vuosikymmenien ajan pyritty vähentämään määräaikaisia työsuhteita ja edistämään vakituisia työsuhteita ja niiden luomaa turvallisuutta ja luottamusta toimeentuloon, hallitus ajoi läpi työsopimuslakiin määräaikaisia työsuhteita koskevan muutoksen. Tuskin kaikkien puolueiden naisjärjestöt, jotka vastustivat muutosta, erehtyivät siinä, että lainmuutos lisää määräaikaisten työsuhteiden käyttöä.

Hallitus romutti Kataisen hallituksen tavoitteen.