Suomen suuri linja – murtunut

Venäjän vallan aikana maatamme vaivasi laajalti syvä köyhyys. Ilman sitä sisällissotaan ei olisi päädytty. Sisällissodan jälkeen alkoi hämmästyttävän nopeasti kansallinen eheytyminen. Keskeinen merkitys oli Kansallisen Edistyspuolueen K.J. Ståhlbergin, Sosialidemokraattien (SDP) Väinö Tannerin ja Maalaisliiton Kyösti Kallion johtamalla sovintopolitiikalla.

Torpparilailla ja lex Kalliolla maahan muodostettiin 100.000 uutta tilaa, kun maaseudun torpparit ja maattomat saivat lunastaa maatilkun ja metsää. Uudistus koski satoja tuhansia köyhiä maaseudulla.

Rajoittamalla lex Pulkkisella metsäyhtiöiden maanhankintaa turvattiin talonpoikaista maanomistusta. Lakia kannattivat edellä mainitut puolueet kokoomuksen vastustaessa. Edistyspuolueen aloitteesta 20-luvulla säädetyt työsopimus-, oppisopimus-, merimies- ja (työpaikoille) työsääntölaki rajoittivat työnantajien mielivaltaa ja turvasivat parempia työehtoja.

Sisällissodan jälkeinen poliittinen eheytyminen ja elinehtojen kohentuminen ei ollut nopeaa eikä täydellistä. Vielä 30-luvulla osalta väestöä evättiin äänioikeus sillä perusteella, mitä mieltä he olivat asioista.

Jälleen1940-luvulla Suomi onnistui suuressa sosiaalisessa tasauksessa. Se asutti 400.000 evakkoa, luovutti heille maata ja tuki asuntorakentamista. Maaseudun väestön omavaraisuus ja omatoimisuus olivat ratkaisevia sekä sisällissodan että toisen maailmansodan jälkeen köyhyyden torjumiselle ja sosiaaliselle vakaudelle. Maan lunastukset suurtilallisilta, metsä- ja teollisuusyhtiöiltä ja valtiolta olivat merkittävin kajoaminen yksityiseen omistusoikeuteen maamme historiassa.

Tilat jäivät kuitenkin monin paikoin liian pieniksi elättääkseen perhettä. Ensimmäisessä maareformissa viljelymaan pinta-ala oli enintään 10 hehtaaria, toisessa 15 hehtaaria. Myös lunastettavat metsälöt säädettiin pieniksi. Tilojen elinkelpoisuus varsinkin Pohjois- ja Itä-Suomessa oli usein heikko ja leipä tiukassa.

Pienviljelijöiden oli hankittava sivutuloja metsä-, uitto- ja rakennustöistä. Metsäyhtiöille riitti halpaa työvoimaa. Kun niitäkään ei ollut riittävästi, valtio järjesti läpi 30-50-lukujen laajoja hätäapu- ja työttömyystöitä. Kun työvoiman tarve väheni töiden koneistuksen myötä väestön samaan aikaan kasvettua, alkoi 50-luvun lopulla suuri muutto Ruotsiin.

Vähitellen on kuitenkin rakennettu koko väestölle toimeentuloturvan, koulutuksen ja terveydenhuollon järjestelmiä: kansaneläke, lapsilisä, sairausvakuutus, peruskoulu ja terveyspalvelut kaikille ja kaikkialle. Kaikilla näillä uudistuksilla on ollut Maalaisliitto-Keskustan, Sosialidemokraattien ja Vasemmistoliiton edeltäjän Kansandemokraattien (SKDL) vahva tuki. Näille puolueille on ollut tärkeää köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen.

Koulutuksessa merkittävin uudistus oli peruskoulun toteuttaminen 1970-luvulla. Vasta se tarjosi kaikille lapsille ja nuorille saman peruskoulutuksen ja mahdollisuuden jatko-opintoihin korkeakoulua myöten heidän taustastaan ja asuinpaikastaan riippumatta.

Kokoomus oli ainoa peruskoulu-uudistusta vastustanut puolue. Vuonna 2020 kokoomus vastusti oppivelvollisuuden nostoa 18-vuotiaisiin.

Perustuslakimme mukaan julkisen vallan on turvattava riittävät terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Tätä kokoomus on vastustanut kynsin hampain. Se haluaa, että markkinat huolehtivat ihmisten terveydestä mahdollisimman suuressa määrin. Sen puolesta kokoomus taisteli sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa. Sitä tarkoitti myös vaatimus valinnanvapaudesta.

Tällä hallituskaudella se on näkynyt tukena yksityisille lääkäriasemille samaan aikaan, kun hyvinvointialueilla on ollut vaikea taloudellinen tilanne.

Kokoomus suhtautui vähintään varauksellisesti kaikkiin noihin uudistuksiin, joilla on pyritty poistamaan köyhyyttä ja luomaan tasa-arvoa. Sen on ollut vaikea hyväksyä yhdenvertaisesti koko väestöä palvelevia järjestelmiä.

Suomen suureen linjaan köyhyyden vähentämisestä ja yhdenvertaisuuden parantamisesta on tullut murtuma. Sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Jorma Sipilän sanoin ensimmäistä kertaa itsenäisyyden aikana hallitus on päättäväisesti pyrkinyt lisäämään köyhyyttä ja tekemään köyhien elämästä vaikeaa. Se on tehnyt ja tekee myös työttömien, lapsiperheiden, sairaiden ja maahanmuuttajien elämästä vaikeampaa.

Köyhyyden lisäämistä ja elämän vaikeuttamista hallituspuolueet ovat perustelleet velkaantumisen torjuntana ja kannustuksena töihin, joita ei ole. Hallituksesta puuttuvat puolueet, jotka olivat ajamassa kaikille yhteistä hyvää toteuttavia järjestelmiä.