Oopiumia köyhille

EU laajeni vuoden 2004 alussa kahdeksalla Itä-Euroopan maalla ja samalla komissio pyrki kyseenalaistamaan jäsenvaltioiden pelimonopolien rajoitukset. Sisäministerinä perustelin komission varapuheenjohtaja Frattinin ohella keskeisille ministereille tarpeen varmistaa

rahapelitoimintaan osallistuvien oikeusturva ja mm. pelaamisen aiheuttamien sosiaalisten haittojen vähentäminen. Pidimme tärkeänä, että pelituotot käytetään yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

Arpajaislakiin haluttiin ottaa säännökset rahapelilupiin vaadittavien pelihaittojen ehkäisysuunnitelmista, pelien markkinoinnista ja määräykset pelien ikärajoista. EY-tuomioistuin totesi rahapelijärjestelmämme EU-lainsäädännön mukaiseksi. Esityksestäni valtioneuvosto asetti parlamentaarisen eduskuntapuolueista koostuvan rahapelifoorumin, jonka puheenjohtajana toimi Matti Ahde. Sen työ korosti pelijärjestelmän säilymistä kansallisena monopolina. Korostimme peliongelmien ehkäisyä, rikollisuuden torjuntaa ja tuottojen käyttöä yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Suomen järjestelmällä haluttiin estää laitonta pelitoimintaa.

Rahapeli- ja uhkapelitoiminnan toteuttamisen lainmukaisuutta tuli poliisin valvoa. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kiinnitti asiaan huomiota.

Samaan aikaan, kun hallituksen kovat arvot kantaa huolta rikkaista ja kylmä sosiaali- ja terveydenhuollon heikentäminen kärjistävät maamme sosiaalista kriisiä lapsiköyhyydellä ja työttömyydellä, Orpon hallitus rakensi rahapeliuudistusta, jossa tarjoillaan lohduksi peliriippuvuutta.

Kai Mykkänen sisäministerinä halusi purkaa kansallisen pelitoimintamme ja kiirehti vauhdilla rahapeliuudistukseen lisävaihteen. Veikkaus voi solmia siirtymävaiheen jo ensi heinäkuulle. Yhteiskuntatieteiden tohtori Hannu Jouhki (HS 31.1.26) korosti, että lisenssimallin vaara on kasvattaa markkinointia ja haittoja erityisesti nuorten keskuudessa. Jouhki katsoo, että elämme dopamiinitaloudessa: ”yhä useampi toimiala hakee kasvuansa tuotteille ja palveluille, jotka hyödyntävät nopeita palkitsemistapoja ja melkein voitit -kokemuksia”. Jos rahapelibrändäys saa kasvaa näkyvästi jo ennen lisenssimarkkinan käynnistymistä, tulee rahapeli olemaan ei vain kilpailupolitiikkaa vaan terveys- ja hyvinvointikysymys. Lotto-jonossa ja TV-mainoksessako elämän ainoa toivo. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tuonut esille huolen lasten ja nuorten altistumisesta rahapeleille ja siitä, että osa alaikäisistä pelaa ikärajoista huolimatta. Eikä vähin huoli ole, että pelejä rahoitetaan pikavippilainoilla. Kokoomuksen valmius on metsämme ja sähkömme ohella lisätä peliriippuvuutta kansainvälisillä pelifoorumeilla.

Nyt hallitus muuttaa vauhdilla rakenteita rahan ehdolla seurauksista välittämättä. Eduskunnan vastuu ja käsittely ei studioissa näy.

Professori Kaarlo Tuori (HS 13.9.26) toi perustellusti esille luottamuksen murenemisen perustuslakiin viitaten kriittisen äänen sivuuttamiseen perustuslakivaliokunnan työssä. Kokoomuksen ryhmäjohtaja Kai Mykkänen perusteli perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan vaalia hallituspolitiikan tarpeilla. Poliittisia suuntia vastavalitulle puheenjohtaja Heikki Vestmanille Mykkänen ohjeisti: ”olemme nähneet, että lähes kaikki rakenteelliset uudistukset ovat perustuslaillisesti haastavia”.

Eriarvoisuutta on kasvatettu heikentämällä samaan aikaan hyvinvointipalvelujen rahoituspohjaa ja nostettu terveydenhuollon ja hammashoidon asiakasmaksuja. Suomessa on Euroopan korkeimmat asiakasmaksut. Pienituloisilta leikataan ja lapsiköyhyys pahenee. Nuorisotyöttömyyden torjunta on kansallisen selviytymisen kärkiasia sekä tarvitsemme kansanterveystyön ja perusterveydenhuollon uudelleen rakentamista ja valtakunnallisten sosiaaliturvan puolustuskurssien aloittamista.

Apulaisprof. Hanna Wass kuvasi (Suomen Kuvalehti 18-25) osuvasti, että puolustussatsauksia on mahdoton tehdä leikkaamatta hyvinvoinnista, varsinkin kun perustuslakiin kirjattu verorasitus ja sosiaalinen kriisi kärjistää tuloeroja. Saksassa hallituskoalitio sopi, että puolustusmenot jäävät jatkossakin perustuslakiin kirjatun velkajarrun ulottumattomiin. Orpo ja Purra noudattaa Mark Rutten 2024 linjaa, että osa eläkejärjestelmiin, sairaanhoitoon ja sosiaaliturvaan käytetyistä varoista sijoitettaisiin puolustukseen. Me emme kuitenkaan tarvitse aseita leivän päälle.

Budjettivaltaan kuuluu vastuullisesti valtiovarainvaliokunnan valmistelulla reagoida arjen turvaan. Kansanvalta on ainoa tapa sosiaalisesti oikeudenmukaisen ja turvallisen Suomen rakentamiselle. Jos hallinto ja perusturvallisuuden palvelut eivät toimi, on edustuksellisen demokratian toimittava.

Kuvaavaa oli v. 2001 lisäbudjetissa esitetty miljardien panostus taisteluhelikoptereiden hankintaan, hallituksen ja komentaja Hägglundin ikään kuin jo käsiteltynä asiana? Valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmissä, jossa vedin SDP:n ryhmää, emme katsoneet valmistelua riittäväksi. Muutama paineistettu yö hallituksen isossa huoneessa tarvittiin, mutta valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmät kestivät ja torjuivat panssariaseen ja aseistuksen kokonaistoimivuutta murentavat seuraukset. Kuten ennenkin parissa päivässä pääministeri Paavo Lipponen löi nyrkin pöytään ja totesi väkevästi, ettei puolustusministeriöön voinut luottaa.

Ministerikauteni jälkeen kysyin eräältä johtavalta kenraalilta, että mikä olisi puolustusvoimien tila, mikäli taisteluhekot olisi hankittu. Hän vastasi yhdellä sanalla – katastrofaalinen! Avoimia piikkejä on syytä välttää tänäänkin.

Käsitellessään hallituksen esityksen valtiovarainvaliokunta tekee budjettivaltansa ja harkintansa pohjalta myös muutoksia. Valitettavasti meillä on ollut ministereitä ja edustajiakin, jotka leimaavat ala-arvoisesti eduskunnan käsittelyn ”joululahja-rahoiksi”. Kokemus on osoittanut, että eduskunnan ja sen valtiovarainvaliokunnan jaostojen on syytä isänmaan ja suomalaisten terveydenhuollon ja lapsiköyhyyden ja pienituloisten tarpeiden osalta olla hereillä. Yhteisvastuu ja selviytyminen edellyttävät valtion vahvempaa taloudellista osallistumista sekä veronmaksukyvyn paremmin huomioon ottavia veronkorotuksia. Kokoomus julistaa poistavansa budjetista ”Joululahjarahat”. Ne sattuu olemaan eduskunnan budjetin yhteydessä tekemiä budjettipäätöksiä. Sydänlasten vaikean leikkaustilanteen korjaamiseksi v.1983 sdp:n aloitteesta valtakunnalliseen sairaanhoitolaitosten suunnitelmaan tehtiin ensimmäisen kerran sydänlasten leikkausten rahoitukseen tärkeät lisäykset.

Samoin valtiovarainvaliokunta reagoi usein lastenpsykiatrian ja arjen kipupisteisiin.

KARI RAJAMÄKI

Valtiopäiväneuvos, sisäministeri 2003-2007, kansanedustaja 1983-2015, hallintotieteiden maisteri