Eduskunnan kyselytuntiin muutoksia

Mielestäni nykymuotoinen Eduskunnan kyselytuntikäytäntö on tiensä päässä. Miksi? Siksi, että se on pitkäveteinen, saman kaltaisten kysymysten ja vastausten toistoa, pääsääntöisesti yhteen asiaan ja yhteen ministeriin keskittyvä.

Hyvä (lue: huono) esimerkki oli torstaina 15.10. varapuhemies Tarja Filatovin johdolla käyty keskustelu.

Kysymyksiä esitettiin 24 kpl,  joista 14 esitettiin yhdelle ministerille (Rydman). Hän toisti, toki eri sanankääntein, saman asian yhtä monta kertaa.

Kyselytunti on tarkoitettu lähinnä opposition edustajille. Tällä kertaa sdp sai yhdeksän ja keskusta kuusi kyselyvuoroa.  Vasemmisto ja Vihreät sekä hallituspuolueiden edustajat saivat yhteensä kukin vain kolme puheenvuoroa.

Olisiko oikein ja jopa kohtuullista, että yhtä asiaa käsiteltäisiin kyselytunnilla vain puolenkymmentä kertaa, jonka jälkeen vaihdettaisiin aihetta, jotta useampi kuin pari-kolme ministeriä saisi vastauspuheenvuoron.

Toinen vielä parempi ratkaisu olisi, että edustajat saisivat esittää ”aiheesta kuin aiheesta” kysymyksiä ministereille. Tällöin he eivät istuisi turhan panttina aitiossaan kyselytunnin aikana.

Lopuksi totean, että YLEn toimittajan yhteenveto kyselytunnin päätteeksi on turhaa ja se estää viimeisen edustajan puheenvuoron kuulemisen.