Puheenvuoro-blogit
Empaatti empaatin tunnistaa?
Yllätyin aamupäivällä positiivisesti, kun diakonian aamupalan jälkeen diakonissa kysyi auttavaisella äänellä, että onko minulla muovipussia mukana. Olihan minulla muovipussi mukana, kun arvasin, että seurakuntatalolla on jaossa kaupan hävikkileipää jne.
Nyt vielä mietin, että pienestä se on kiinni, kun syntyy mielikuva, että toinen henkilö tosiaan haluaa vilpittömästi auttaa. Pienillä teoilla ja sanoilla voi ollakin suurempi merkitys kuin tulemme ajatelleeksikaan.
Suurin oivallukseni tänä vuonna on ollut juuri tähän liittyen se, että aito empaattinen henkilö jättää kyllä ikuisen jäljen mieleen.
Voisin väittää, että aidosti empaattinen henkilö myös tunnistaa saamansa empatian muilta ihmisiltä suurempana tunteena kuin sellainen henkilö, joka ei oikein kykene aitoon empatiaan.
Toisaalta on tiedossa, että myös persoonallisuuden häiriöistä kärsivät tunnistavat empatian, mutta heillä voi olla oma hyötynäkökulma silloin mukana, eikä empatia silloin herätä pahoin häiriintyneessä persoonassa liikutuksen tunteita.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Kumpia sinun mielestäsi on Puheenvuorossa enemmän, empaattisia vai epäempaattisia ihmisiä?
Ilmoita asiaton viesti
Empatiaa on, mutta sitä ei tunnista niin helposti Puheenvuorossa tai muuallakaan somen keskusteluissa. Luonnollisessa elämässä empatiaa on helpompi osoittaa ja myös olla saamassa itse kunkin.
Itse olen pitkäaikaissairas tai mielenterveyskuntoutuja ollut koko ”some-urani” ajan, kuten ainakin kaikki nettitutut täälläkin tietävätkin, mutta siitä huolimatta melko harvinaisia kokemuksia itselleni, kun olen kokenut sosiaalisissa kohtaamisissa vahvaa empatiaa tai huomannut sen vasta jälkeenpäin.
Eräs vanha ystäväni oli 1970-luvulla töissä Ruotsissa ja hän kertoi siitä ajasta, kun hän oli hölmistynyt työnjohtajien tullessa kysymään, että ”mitä voimme tehdä paremmin teidän duunarien hyväksi?” Kuulemma rakennustöissä samainen ystäväni kuuli Suomessa lähinnä v*ttuilua milloin mistäkin aiheesta. Liekö tässä sitten jokin yhteiskunnallinen ero edelleen Ruotsiin verrattuna?
Kirjoitin Puheenvuorossa noin vuosi sitten kokemuksestani lentopalloryhmässä täällä Oulussa, kun minua oltiin julkisesti solvattu pukuhuoneessa ja itse asiassa kommenttikentässä oli enemmän ymmärrystä solvaajaa kuin itseäni kohtaan, mutta en halua sen perusteella väittää kaikkia puheenvuorolaisia empatiakyvyttömiksi. Poistin muuten tuon lentopallojutun, enkä tiedä menikö kokonaan bittiavaruuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitin kysymykseni yleisellä tasolla, enkä vain sinuun liittyen.
Ilmoita asiaton viesti
Poliittinen keskustelu vaikuttaa epäsolidaariselta Puheenvuoron blogipalstalla suuressa kuvassa, mutta voiko tuosta silti vetää johtopäätöksiä empatiavajeesta – en osaa sanoa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se ainoastaan vaikuta epäsolidaariselta, vaan se on sitä. Ylivoimaisesti tykätyimmät blogit ja kommentit ovat epäempaattisten kirjoittamia. Somen yksi puoli on se, että se paljastaa ihmisten moraalin näkyvästi.
Ilmoita asiaton viesti
Voit olla ainakin osittain oikeassa, että Puheenvuorossa on ymmärrysvajetta.
Ilmoita asiaton viesti
Pikemminkin moraalivajetta.
Ilmoita asiaton viesti
Näin päädytään moraalifilosofiaan ja se ei oikeastaan ollut avaukseni aihe. Otollisissa olosuhteissa empatia on helpompi kokea kuin täällä somessa. Parhaat empatiakokemukset syntynevät siitä kun joku tulee tai haluaa auttaa, vaikka apua ei ole edes pyytänyt.
Ilmoita asiaton viesti
Näin päädytään moraalifilosofiaan ja se ei oikeastaan ollut avaukseni aihe.
—————————————–
Moraali ja empatia kulkevat käsi kädessä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kylläkin eri mieltä tästä, koska moraali määrittää miten käyttäydymme muiden silmien nähden. Toisin sanoen voidaan näytellä hyvää moraalia.
Omat kokemukseni vahvasta empatiasta voivat olla myös osittain harhaa, vaikka luotan tai haluan paremminkin uskoa, että itselläni olisi kyky tunnistaa ihmisten aito auttamishalu!
Englannissa on sana integrity, jota en oikein osaa suomentaa, mutta se tarkoittaa sitä, että moraali on kunnossa, vaikka kukaan ei ole katsomassa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kylläkin eri mieltä tästä, koska moraali määrittää miten käyttäydymme muiden silmien nähden. Toisin sanoen voidaan näytellä hyvää moraalia.
—————————————-
Kerro joku käytännön tilanne, missä ihmisen kyky empatiaan eriytyy hänen moraalistaan?
Ilmoita asiaton viesti
Esimerkiksi avoimessa psykoosissa tai muissakaan mielenhäiriöissä ei välttämättä tunnista syy-seurausyhteyksiä, vaikka olenkin kyllä samaa mieltä, että empatia on sidoksissa henkilön moraalikäsitykseen, mutta samalla empatia on tunnekokemus, jota häijyt ihmiset voivat hyödyntää sekä ”empaattisina” auttajina tai avunsaajina. Ihminen on koko ajan vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, eikä kaikkea voi elämässä ennakoida, jolloin myös empaatti voi joskus käyttäytyä kyseenalaisesti varsinkin mielenhäiriöiden ilmaantuessa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei some ”paljasta” ihmisten moraalia yhtään sen näkyvämmin tai totuudenmukaisemmin kuin mikä tahansa ympäristö.
Esimerkiksi eivätkö seuraavat ympäristöt näytä jotain osaa ihmisten moraalista – ei ainoaa totuutta, ei koko totuutta. Mutta yhden puolen, yhdellä hetkellä, yhdessä tilanteessa. Joka voi taas olla täysin eri toisella hetkellä, toisessa tilanteessa, toisissa olosuhteissa, toisenlaisen ryhmädynamiikan kontekstissa:
– liikenneruuhka, autoilijat
– koululuokka
– työyhteisö
– vankila
– syntymäpäiväjuhlat
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
En usko että some ”paljastaa” mitään aidommin tai enemmän, kuin esimerkiksi edelliset ympäristöt.
Ilmoita asiaton viesti
En usko että some ”paljastaa” mitään aidommin tai enemmän, kuin esimerkiksi edelliset ympäristöt.
————————————
Ei mainitsemissasi paikoissa keskustella niin monesta erilaisesta aihepiiristä kuin somessa, eikä kasvokkain sanota asioita niin avoimesti kuin somessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuli mieleeni vanha kaverini, joka sanoi 20 vuotta sitten itselleni, että teoillaan ei tule kukaan hurskaaksi. Miten voimme tosiaan määrittää ilman tekoja tai edes sanoja kenenkään empatiakykyä? Omasta puolestani olen sitä mieltä, että olen empaattinen ja tarkoitan tällä myös muiden auttamishalua. Yhteiskunnallisen empatian mitta on eettinen ohjenuora, jonka perusteella kohtelemme hädänalaisia kansalaisia, eikä tästä ole mitään epäselvyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun kaveri on pudonnut kaivoon, sympaattinen henkilö asettuu kaivon viereen voivottelemaan. Mutta empaattinen henkilö hyppää itsekin kaivoon, seuraksi.
Olipa kyynistä; aivan kuin sekä sympatia että empatia olisivat tarpeettomia ja hyödyttömiä tunnereaktioita. Mutta:
Kun antipatiaa tuntevan henkilön kaveri tipahtaa kaivoon, järjestää pahantahtoinen tyyppi hetkessä tikapuut tai nostoliinan, ja pelastaa naapurin pulasta. Vain siten hän varmistaa, että huomennakin on joku jota kiusata.
Ilmoita asiaton viesti
Oma käsitykseni kyllä empatiasta eroaa Kokon vastaavasta käsityksestä.
Ilmoita asiaton viesti
Tunnekylmyyttäkin on hieman erilaista ja joskus tunnekylmyys on hyvästä. Aspergerit ja muut autistit voivat olla ”tunnekylmiä” käytökseltään mutta asperger voi olla ”ongelmatilanteessa” selkeä ja tehokas ”realistipaska” joka ehdottaa ratkaisua ja voi hoitaa ”ongelmatilanteen” tehokkaan käytännöllisesti ilman ”turhaa” tunnedraamaa. Ääriesimerkki kun äijä on lyönyt muijaansa ja tätä ollaan ”pelastamassa” talon pihalta. ”Kyytiin heti, mennään, pyyhi tohon veret pois naamasta ja lopeta poraaminen. Sulla on paska äijä joka sun tarttee jättää. Nyt vaan pois tilanteesta ja asiaa ratkotaan huomenna, tänään se ei ratkea”. Suoraviivaista ja tehokasta pienimmän haitan ja pienimmän riskin suorittamista ilman tunnedraamaa. Tunnekylmyydestä on etua jossain määrin joissakin tilanteissa.
Psykopaatin tunnekylmyys taas on erilaista ja psykopaatin toiminta perustuu oman edun ja päämäärien tavoitteluun muita ”tunnetasolla manipuloimalla” mutta täysin välittämättä muiden hyvinvoinnista vaikka muuta esittääkin.
Ilmoita asiaton viesti
En oikein usko, että autistit olisivat erityisen tunnekylmiä, vaan he osoittavat kiintymyksen ja välittämisen hieman eri tavoin kuin normiempaatit. Toki vaikeasti autistisen henkilön ilmeettömyys, monotonisuus ja poissaolevuus voivat vaikuttaa tunnekylmyydeltä, mutta eihän se sitä ole.
Ilmoita asiaton viesti
Lievästi autistiset (eli aiemmim asperger) voivat olla myös ilmeettömiä ja puhua monotonisella äänellä vaikuttaa tunnekylmiltä. Poissaolevuus liittyy vakavampaan autismiin. Aspergerin ”välittäminen” saattaa olla enemmänkin konkreettista auttamista ja käytännöllisyyttä kuin ”yhdessä itkemistä” tai ”halaamista”.
Ilmoita asiaton viesti
Empatia tarkoittaa käsittääkseni kykyä asettautua toisen ihmisen asemaan ja reagoida siihen oikealla tavalla. Myötätunto lienee hyvä synonyymi.
Tosin empatia ei taida olla oikein muotia nykyään.
Ilmoita asiaton viesti
Suurta myötätuntoa empatia tosiaan on. Liekö sitten individualistinen yhteiskuntakulttuuri osaltaan vähentänyt empatian kokemuksia suomalaisten keskuudessa?
Ilmoita asiaton viesti
Tältä vaikuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Myötätunnon synonyymi on sympatia. Empatia sen sijaan on ikään kuin next level: myötäeläminen. Tämän vuoksi vertaus kaivoonputoamisen aiheuttamista reaktioista (aiempi kommenttini) on oikeilla jäljillä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä empatiaa voi esiintyä ilman samankaltaista kokemuspohjaakin. Olen kyllä itsekin joskus kuullut väitteen, että vain empatiassa voi ymmärtää toista ihmistä syvällisesti ja sympatiaa voi tuntea, vaikka omaakin erilaiset elämänkokemukset.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä kaivopudokkaista, mutta ainakin Taolaisuudessa sekä Zen-Budhismissa myötätunto on se keskeinen käsite. Toki suomennokset (esim. Ervasti) Tao te Zing -teoksesta voivat olla epätarkkoja.
Ilmoita asiaton viesti
”Empaatti”, ystävälläni oli joskus tuon niminen troolari. On nykyäänkin ajossa Luvialla.
Ilmoita asiaton viesti
Eräässä Aulis Sallisen musiikkiteoksessa esiintyy vene nimeltä Sympaatti. Tämän(kin) varmistin tekoälyltä; en enää pärjää ilman.
Ilmoita asiaton viesti