Opintolainavähennysten ja -hyvitysten kulutusluottoina myönnetyissä opintolainoissa sopimusten kohtuuttomuus tulee tutkia viran puolesta

Kulutusluottoina myönnettävien opintolainojen kohtuuttomat kuluttajaluottosopimusten sopimusehdot tulee tutkia ns. viran puolesta.

Max. 9 kk/ 1 opintovuosi -sopimusehto, josta opiskelija ei ole mitään tiennyt nostaessaan itselleen opintolainaa, on ilmeisen kohtuuton, koska tämä kohtuuton ”salainen sopimusehto” vie opiskelijalta, joka opiskelee kaikki 12 kk:tta saman opintovuoden aikana 1/4 kaikista hänelle kuuluvista opintolainavähennyksistä ja -hyvityksistä, joihin hän olisi oikeutettu, jos häntä olisi oikea-aikaisena asiassa kuultu eli jos hän olisi voinut vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon ennen annettua päätöstä kertomalla opiskelleensa kaikki 12 kk:tta yhden opintovuoden aikana omaan tutkintoonsa kuuluvilla opinnoilla (ja tehnyt sen sovitusti; ennen toiminnassa olleen opintotukilautakunnan ja oman tutkinnon aikaisen vastuuopettajansa hyväksymänä).

—

Ks. UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

9 päivänä lokakuuta 2025 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Kulutusluottosopimukset – Direktiivi 2008/48/EY – 22 artiklan 2 kohta – Direktiivin pakottavuus – Kuluttaja luovuttaa pankilta olevan saatavansa kolmannelle – Direktiivi 93/13/ETY – 6 artiklan 1 kohta – 7 artiklan 1 kohta – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Kysymys siitä, tutkiiko kansallinen tuomioistuin saatavan luovutusta koskevan sopimuksen, joka ei ole kyseisessä tuomioistuimessa vireillä olevan oikeusriidan kohteena, ehtojen kohtuuttomuuden viran puolesta

—

Asiassa C‑80/24, – –

34)      Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisella tuomioistuimella on aina, kun sillä on käytössään tämän edellyttämät oikeudelliset seikat ja tosiseikat, velvollisuus viran puolesta tutkia direktiivin 93/13 soveltamisalaan kuuluvan sopimusehdon kohtuuttomuus ja näin korjata sitä epätasapainoa, joka vallitsee kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä (ks. vastaavasti tuomio 11.3.2020, Lintner, C‑511/17, EU:C:2020:188, 26 kohta).

35)      Unionin tuomioistuin korosti kuitenkin myös aluksi, että pakollinen tutkinta, joka asiaa käsittelevän kansallisen tuomioistuimen on direktiivin 93/13 nojalla toimitettava viran puolesta, kohdistuu vain niihin sopimusehtoihin, joiden kohtuuttomuus on todettavissa siitä aineistosta ilmi käyvien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joka sillä on käytössään (ks. vastaavasti tuomio 11.3.2020, Lintner, C‑511/17, EU:C:2020:188, 27 kohta).

36)      Tämän jälkeen se täsmensi, että kansallisen tuomioistuimen on ryhdyttävä viran puolesta selvittämistoimiin, sikäli kuin aineistosta jo ilmi käyvien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella voidaan ajatella olevan perusteltua syytä epäillä tiettyjä sellaisia ehtoja kohtuuttomiksi, jotka liittyvät riita-asian kohteeseen, vaikkei kuluttaja olekaan riitauttanut niitä, ja sikäli kuin tutkinnan, johon kansallisella tuomioistuimella on näin ollen viran puolesta velvollisuus, suorittaminen edellyttää tällaisiin selvittämistoimiin ryhtymistä (tuomio 11.3.2020, Lintner, C‑511/17, EU:C:2020:188, 38 kohta). Direktiivillä 93/13 annettujen oikeuksien kunnioittamista ei nimittäin voida taata, jollei kyseessä olevan sopimuksen ehtojen mahdollista kohtuuttomuutta voida tehokkaasti valvoa (tuomio 7.11.2019, Profi Credit Polska, C‑419/18 ja C‑483/18, EU:C:2019:930, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37)      Unionin tuomioistuin kuitenkin totesi, että kansallisen tuomioistuimen on ainoastaan käsiteltäväkseen saatetun riita-asian kohteen rajoissa viran puolesta tutkittava sopimusehto kuluttajalle direktiivin 93/13 nojalla tarjottavan suojan vuoksi, jotta vältettäisiin se, etteivät kuluttajan vaatimukset tulisi hylätyksi mahdollisesti lainvoimaiseksi jo tulleella ratkaisulla, kun ne olisi voitu hyväksyä, jos kuluttaja ei tietämättömyytensä vuoksi olisi jättänyt vetoamatta ehdon kohtuuttomuuteen (ks. vastaavasti tuomio 11.3.2020, Lintner, C‑511/17, EU:C:2020:188, 32 kohta).

38)      Edellä 34–37 kohdassa esitetystä seuraa, että kansallisen tuomioistuimen velvollisuus tutkia sopimusehto viran puolesta koskee ehtoja, jotka sisältyvät riidan kohteena olevaan sopimukseen, vaikka asianomainen kuluttaja ei ole riitauttanut niitä, ja että tämä valvonta on perusteltua sitä suojaa koskevan vaatimuksen vuoksi, joka kuluttajalle on direktiivin 93/13 nojalla annettava.

Lähde