Puheenvuoro-blogit
Toivottavasti puolustusministeri Häkkäsen olkiukkoilu loppuu seuraavissa vaaleissa
Lainaamisen arvoinen lainaus IS lehden artikkelia koskevalta kommenttipalstalta nimimerkki On i oppimattomalta:
”Ministeri Häkkäsen puheissa on yksi vaarallinen ongelma: uhkakuvalla perustellaan asioita, joita pitäisi perustella konkreettisella näytöllä.
Kun puhutaan kuvitteellisesta tilanteesta, jossa Suomessa olisi ”40 prosentin Venäjä-mielinen puolue”, rakennetaan mielikuvaa uhasta ennen kuin edes määritellään, mitä ”Venäjä-mielisyys” tarkoittaa ja millä perusteella sellainen puolue tunnistettaisiin. Demokratiaa ei pidä rakentaa hypoteettisten viholliskuvien varaan.
Vielä vakavampi kysymys liittyy kaksoiskansalaisuuteen. Jos tiettyjen maiden kansalaisilta alettaisiin rajoittaa kansalaisuuden saamista heidän taustansa perusteella, ollaan vaarallisella tiellä. Turvallisuusriskeihin pitää puuttua – mutta ihmisiä ei pidä kohdella epäiltyinä heidän kansalaisuutensa, syntyperänsä tai oletetun poliittisen suhtautumisensa perusteella.
Informaatio-operaatioihin pitää tietenkin varautua. Mutta ”informaatiopuolustuksen” ei pidä tarkoittaa sitä, että valtio tai yksittäiset ministerit alkaa määritellä, mitkä mielipiteet ovat hyväksyttäviä ja mitkä eivät. Paras vastalääke propagandalle on avoin yhteiskunta, vapaa media, hyvä koulutus ja kansalaiset, jotka osaavat arvioida tietoa kriittisesti.
Turvallisuudesta on syytä puhua vakavasti. Mutta juuri siksi ministereiltä pitäisi odottaa muutakin kuin uhkakuvien heittelyä.
Jos todellinen uhka on olemassa, olisi tarpeellista kertoa täsmällisesti mikä se on, mihin näyttö perustuu ja millä tavalla ehdotetut rajoitukset torjuvat sen.
Häkkäsen puheiden vaarana on, että turvallisuuden nimissä aletaan heikentää juuri sitä asiaa, jota pitäisi puolustaa: avointa ja demokraattista Suomea.”
Kirjoittaja, joka haluaa pysyä tuntemattomana, kirjoittaa asiaa. Tekstistä huokuu laaja ymmärrys sekä oppineisuus. Kirjoittaja on selkeästi kansalainen, joka harkitsee huolellisesti asioita. Itsekin olen hämmästellyt verbaalista vihamielisyyttä esim. AfD puoluetta kohtaan. Onko AfD Saksalle pikemminkin mahdollisuus kuin uhka? Saksa on elänyt pitkään poliittisessa vaihtoehdottomuudessa ja nyt siihen tarjotaan aitoa vaihtoehtoa periaatteella asioita voisi tehdä myös toisin, kuin mihin globalistit pyrkivät. Sama tapahtuu Ranskassa ja Britanniassa. Ehkä ensi keväänä myös Suomessa?
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Venäjämieliset ovat uhka Suomelle.
Mielestäni Venäjän kansalaiset Suomessa ovat uhka Suomelle.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän heitä ole kuin vajaat 100 000 kansalaista.
Ilmoita asiaton viesti
No miten hoitaisit ongelman? Taidan kyllä jo arvatakin miten, mutta ehkä kirjoitat sen itse.
Ilmoita asiaton viesti
Näiden puolueiden nouseminen valtaan johtanee kaupankäynnin lisäämiseen Venäjän kanssa ja siten Venäjän talousromahdus saattaa ainakin viivästyä ja siten kyky käydä sotaa naapurimaiden kanssa pysyy ainakin ennallaan ja juuri arvioitiin ettei edes koko Eurooppa pärjäisi sodassa Venäjää vastaan. AfD:n kaltaisten puolueiden ollessa vallassa voi olla varma, ettei NATO;sta ole meille juurikaan apua jos käy köyhästi.
Ikävä kyllä me emme ole venäläisten silmissä vihollisia, vaan pettureita joka on huomattavasti pahempi meille, koska sitä ei korjata enää perusnuoleskelulla joka olisi saattanut auttaa Ukrainan sodan alkaessa.
Saksalta tämä saattaa onnistua ja siten auttaa teollisuutta saamaan halpaa energiaa ja korjaamaan maahanmuuton virheitä.
Ilmoita asiaton viesti
Joku poliitikko aikoinaan tokaisi, että Venäjää voi lähestyä kättelemällä sitä, mutta samaan aikaan pitämällä ladattua pistoolia selän takana.
On typerää politiikkaa seistä raja-aidalla pistimet ojossa, kun asioita voi hoitaa toisellakin tavalla.
Miksi kukaan ei tuomitse Yhdysvaltoja Väli- ja Etelä-Amerikan maiden alistamisesta?
Ilmoita asiaton viesti
Laiskuuttani käytin Geminiä.
Miten ja missä Yhdysvaltoja on tuomittu?
Kansainvälinen oikeus: YK:n kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) tuomitsi Yhdysvallat vuonna 1986 Nicaragua v. United States -tapauksessa kansainvälisen oikeuden rikkomisesta ja toisen valtion suvereniteetin loukkaamisesta (ns. contra-sissien tukeminen ja satamien miinoittaminen). Yhdysvallat tosin kieltäytyi hyväksymästä tuomioistuimen toimivaltaa ja käytti YK:n turvallisuusneuvostossa veto-oikeuttaan päätöslauselmien estämiseksi.
YK:n yleiskokous: YK:n yleiskokous on tuominnut vuodesta 1992 lähtien joka vuosi lähes yksimielisesti Yhdysvaltojen Kuuballe asettaman kauppasaarron.
Latinalaisen Amerikan valtiot ja järjestöt: Alueen maat ovat useissa aalloissa (kuten ns. ”vaaleanpunaisessa aallossa” 2000-luvulla) tuominneet Yhdysvaltojen sekaantumisen sisäasioihinsa. Organisaatiot kuten CELAC (Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö) perustettiin osittain luomaan Yhdysvalloista riippumaton foorumi.
Sisäinen kritiikki ja historiantutkimus: Yhdysvaltojen tiede- ja kongressipiireissä (mm. Churchin komitea 1970-luvulla) on julkisesti perattu ja tuomittu CIA:n salaiset operaatiot, sotilasvallankaappausten tukemiset (esim. Chile 1973, Guatemala 1954) ja diktatuurien rahoittaminen kylmän sodan aikana.
Ilmoita asiaton viesti
Hoh hoijaa…
Kun Paavi joskus aikanaan tuomitsi Venäjän touhuilut, niin Stalinin ensimmäinen kysymys oli, että kuinka monta divisioonaa Paavilla on!
Ilmoita asiaton viesti
”Miksi kukaan ei tuomitse”
Juu, hohhoijjaa..
Ilmoita asiaton viesti