Puheenvuoro-blogit
Yhdysvaltain sotilasmahdista on liioiteltu kuva myös Euroopassa, USA:sta puhumattakaan
USA:ssa yleisesti kuvitellaan, että USA:n rooli sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa oli ratkaiseva. Euroopassa ihan näin harhaisia kuvitelmia ei yleisesti elätellä, mutta silti USA:n rooli nähdään ratkaisevana. Tosiasiat eivät tätä käsitystä puolla. Ensimmäinen maailmansota oli kestänyt kolme vuotta ennen kuin USA liittyi mukaan. Minulla ei ole asiantuntemusta spekuloida olisiko sota, joka kesti siis runsaan vuoden USA:n liittymisen jälkeen, kestänyt vielä paljon pitempään ilman USA:ta. Joka tapauksessa kun sodassa kuoli arviolta 15-22 miljoonaa ja näistä USA:n sotilaita vain runsas 100 000, voidaan arvioida että Eurooppa oli jo tapellut itsensä hengiltä kun USA tuli mukaan ja oli mukana pienellä panoksella kun akselivallat tyrmättiin.
Toisessa maailmansodassa USA ei varsinaisesti sotilaallisesti lyönyt Japania, vaan Japani antautui Hiroshiman ja Nagasagin siviileihin kohdistuneiden atomipommien pudotuksen jälkeen. Euroopassa USA liittyi sotaan Normandian maihinnousulla yhdessä brittien ja kanadalaisten kanssa vasta kun sitä oli käyty 4 vuotta . Sota oli käytännössä ratkennut kun neukut löivät natsit vuotta aiemmin Stalingradissa. Oman arvioni mukaan USA joudutti sodan loppumista parilla viikolla. Olivathan neukut kovaa vauhtia lähestymässä Berliiniä tuossa vaiheessa. Kärjistäen voisi sanoa että neukut voittivat natsit osittain USA:n aseilla. Sodan jälkeisen Euroopan historiaan tuolla maihinnousulla, joka siis ei suinkaan ollut yksin USA:n suorittama, oli toki ratkaiseva merkitys. Helppoa on uskoa, että neukut olisivat jatkaneet Atlantin rannalle ilman Normandian maihinnousua.
Koreassa 1950-luvulla USA joutui tyytymään tasapeliin ja tavoitteet huomioon voidaan sanoa että turpiin tuli. Samaten kävi Vietnamissa, myöhemmin Irakissa, Afganistanissa ja nyt Iranissa. Ainoastaan Kuwaitista Irakin joukot saatiin nätisti karkotettua. Ei siis kummoisia näyttöjä USA:lla ole. Ja kun ajatellaan miten sota Ukrainassa USA:n aseilla on mennyt, ei tuokaan kauheasti vakuuta. Ukraina ei ole pieni maa kuten sitä länsinarratiivissa kuvataan, vaan väkeä on suurin piirtein saman verran kuin Espanjassa eli liki puolet Venäjän väestöstä. Jos tahtoa isänmaan puolustukseen on, Ukraina voi laittaa rintamalle vähintään saman verran joukkoja kuin Venäjä jolla on rajoja puolen maapallon verran. Ja sotilaallista tukeahan Ukraina on saanut vissiin noin kolmen Suomen koko valtion budjetin verran. Silti – onneksi sentään edes tasapeli on neljän vuoden sotimisesta seurauksena. Mielestäni olisi kohtuullista olettaa, että jos aseet ovat ylivoimaisia ja joukot saman suuruisia, tulos pitäisi olla ihan toinen.
Mutta siis kysymykseni on, onko USA:n asemahti oikeasti niin iso että täällä Euroopassa on järkeä siihen nojata edes sen vertaa kuin nyt kaavaillaan Euroopan ottaessa suurempaa roolia omasta puolustuksestaan.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Trumpillehan tuli niin suurena järkytyksenä linjastojen ja varastojen tilanne, että teki kielletyksi niistä puhumisen (mikä tietenkin vain innoitti mediaa tutkimaan lisää, kun vielä ainakin mahdollista). Eikä tuota edes tutkia tarvitse, Pentagon osaa kyllä rahaa tuhlata, esim tonnin kahvikupit piloteille, mutta tärkeisiin… Linjastoja ei ole nostettu, Patriot-varastot menneet liittolaisten tukikohtien suojaamiseen ja nyt pitää sieltä lähteä karkuun. Trump toheloi kaiken, paitsi linjastojen koot ja varastot, se on vanhaa perua.
Ilmoita asiaton viesti
Japanin oli pakko antautua koska sillä ei ollut jäljellä mitään reittejä saada raaka-aineita saarilleen jolloin sillä ei ollut enää mitään realistisia mahdollisuuksia jatkaa sotimista Stalinin joukkojen kukistettua japanin joukot about viikossa Japanin luomassa Mantšukuon (Mantšuria) nukkevaltiossa. Japani olisi kyetty pakottamaan polvilleen pelkästään saartamalla se Tyynenmeren puolelta USA:n voimin ja mantereen puolelta Bolšulan voimin. Jenkit pelkäsivät kuitenkin, että Japani ajautuisi kaaokseen ja sisällissotaan jonka seurauksena se ajautuisi kommunistien käsiin. Tämän takia Japanin Keisaria ei tuomittu, kansalle jätettiin ”hallitsijaksi” jumalolento USA:n sotilaallisen mahdin alla. Atomipommit olivat yhtä lailla tarkoitettu Bolšulan pelotteeksi.
Ilmoita asiaton viesti
USA teki ihan kelvollisia aseita jo Ensimmäiseen Maailmansotaan. Ensimmäisessä Maailmansodassa tärkeintä oli, että sodan halunnut Venäjä hävisi sen sodan, jolloin mm. Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Puola saivat otettua vapautensa sotimalla.
Ensimmäisen Maailmansodan ratkaisi lopulta USA:n valtava taloudellinen potentiaali. Aivan sama tapahtui Toisessa Maailmansodassa. USA yksinkertaisesti kykeni tuottamaan erilaista materiaalia aivan valtavia määriä erittäin nopeasti.
Valtavan, suorastaan käsittämättömän suuren, taloudellisen potentiaalinsa mahdollistamana: ”Sodan loppuun mennessä Yhdysvallat oli rakentanut 44 miljardilla dollarilla:
– 269 000 lentokonetta,
– 351 000 000 tonnia lentopommeja,
– 88 000 maihinnousualusta,
– 12 500 000 kivääriä,
– 86 333 panssarivaunua.
Samaan aikaan Yhdysvaltojen telakoilta oli laskettu vesille:
– 147 lentotukialusta,
– 952 yli 14 tonnin sotalaivaa ja jopa
– 5200 kauppa-alusta, joiden koko oli yhteensä 39 000 000 tonnia.”[ii]
Siten USA polkaisi tyhjästä aivan valtavan puolustusmateriaalituotannon ja lisäksi mobilisoi sekä koulutti ja varusti armeijaan, ilmavoimiin sekä laivastoon 14 900 000 sotilasta.[iii]
https://jput.fi/USAn_taloudellinen_potentiaali_o.htm
Ilmoita asiaton viesti
Sarajevo laukausten jälkeen Itävalta-Unkari julisti sodan Serbialle. Venäjä, joka piti itseään slaavilaisten kansojen suojelijana, aloitti liikekannallepanon tukeakseen Serbiaa.
Venäjän liikekannallepano oli Saksalle tilaisuus mikä johti Saksan sodanjulistuksiin Venäjälle ja Ranskalle sekä Schlieffen-suunnitelman käynnistämiseen. Schlieffen-suunnitelma oli Saksan armeijan strateginen sotasuunnitelma kahden rintaman sotaa vastaan, jonka tavoitteena oli lyödä Ranska nopeasti ennen kuin Venäjä ehtisi mobilisoida armeijansa. Suunnitelman laatit kenraali Alfred von Schlieffen vuonna 1905.
Suomi ei ollut millään lailla mukana WWI skaboissa, sitä ei ollut edes olemassa vuonna 1914. Täkäläiset elivät Suomen suuriruhtinaskunnassa tsaari Nikolai II vallan alla. Suomi sai WWI skabasta irtautuneen Neuvosto-Venäjän suostumuksen itsenäistymiselle 31.12.1917. Svinhufvud antoi itsenäisyysjulistuksen 4. joulukuuta, jonka eduskunta hyväksyi äänestyksessä kaksi päivää myöhemmin. Yksikään nk. tärkeimmistä ulkovalloista, ei edes Saksa, suostunut tunnustamaan Suomen itsenäisyyttä ennen ”emämaan” suostumusta. Suomen suuriruhtinaskunnan maaperällä olleet venäläiset joukot eivät joutuneet osallistumaan varsinaisiin WWI taisteluihin konkreettisesti lainkaan.
Ilmoita asiaton viesti
USA:n sotilasmahti perustuu sen tuotannolliseen kapasiteettiin. Toisen maailansodan aikana se kykeni tuottamaan tuplasti sen, mitä menetti kyeten huoltamaan myös muiden liittoutuneiden tarpeet. Esim. Iso-Britannia oli täydellisesti Yhdysvalloista toimitetun öljyn varassa. Pohjanmeren öljylähteet olivat tuolloin vasta pilkkeenä jonkun geologin silmäkulmassa.
Vuonna 1944 Fordin Willow Runin tehdas saavutti huippunsa ja tuotti keskimäärin noin 14–18 valmista B-24 Liberator -pommikonetta päivässä. Tehtaan tuotantolinjalta valmistui parhaimmillaan yksi lentokone joka 63. minuutti. Jenkeillä oli siis varaa menettää päiväpommituksissa useita kymmeniä koneita per pommitusoperaatio. Isommaksi ongelmaksi muodostui miehistöjen löytäminen näille itsemurhalennoille, joilta pahimmillaan palasi vain joka toinen kone.
Yleisesti ottaen Yhdysvaltojen hegemonia on perustunut ylimassiivisiin ilmavoimiin, joilla se on pyrkinyt saavuttamaan sodissa ilmaherruuden. Maavoimat eivät ole menestyneet samalla tavalla johtuen siitä, että kalusto on ollut joko heikompaa tai korkeintaan tasaveroista vastustajien kanssa.
Japania vastaan USA pärjäsi, koska japanilaisten kalusto oli pääasiallisesti silkkaa kuraa. Esim. yksittäistaistelijoilla ei ollut konetuliaseita lainkaan ja tankit olivat lähinnä pellistä kasaan kursittuja kuolemanloukkuja. Hävittäjistä puuttuivat lentäjän panssari, radiot sekä itsetiivistyvät polttoainetankit, jotka olivat itsestäänselvyyksiä jenkkikoneissa.
Vasta Vietnamista eteenpäin myös USA:n maavoimien suojauksesta on huolehdittu paremmin ja nykykalustoa voidaan pitää jo hyvänä. Tosin Ukraina osoitti, ettei M1A1/2 Abrams ollutkään taistelukentän lyömätön kuningas, vaikka sitä voidaan pitää varsinaisena hirviönä.
USA:n suurin ongelma on se, että sen armeijan päävoimien siirtäminen mihin tahansa kestää kuukausia.
Ilmoita asiaton viesti
Sarajevon laukaukset
On yleisesti tiedossa, että Gavrilo Princip ampui revolverilla laukaukset, jotka johtivat tuhoisan Ensimmäisen Maailmansodan syttymiseen. Toisen Maailmansodan syynä pidetään yleisesti ja jopa osin oikeutetusti Ensimmäisen Maailmansodan epäoikeudenmukaista rauhansopimusta. Siksi näen tärkeäksi, että niiden Sarajevon laukausten taustaan perehdytään – eihän ole järkeenkäypää, että parista revolverinlaukauksesta seuraa kaksi ihmiskunnan historian tuhoisinta sotaa.
Dardanellien ja Bosporin salmet
Näiden salmien kautta on yhteys Mustalta mereltä Välimerelle. Ennen Ensimmäistä Maailmansotaa Venäjä oli onnistunut valloittamaan Mustan meren pohjois- ja kaakkoisrannikon, mutta sillä oli kova hinku saada uittaa sotilaidensa varpaita myös Välimeressä.
”Maailmansodan syttymiseen vaikutti välittömimmin Venäjän ja Itävalta-Unkarin välinen ristiriita, joka taas johtui lähinnä näiden valtojen pyrkimyksistä Balkanilla. Venäjä tahtoi saada haltuunsa Mustasta merestä Välimereen johtavat salmet – – Venäjällä oli tukenaan Balkanin slaavilaiset kansat, jotka suhtautuivat vihamielisesti Turkkiin ja Itävalta-Unkariin.”[i]
Venäjän hallituksessa oli ”sotapuolue”
”Marraskuun neljännellä viikolla 1912 sarjassa kokouksia [Venäjän sotaministeri, kenraali Vladimir -jp] Suhomlinov selitti, että sota oli väistämätön, »ja se olisi sitä kannattavampaa meille mitä nopeammin se alkaa»; sota, hän väitti »ei toisi [Venäjälle] mitään muuta kuin hyvää».” Suhomlinovia tukivat siviiliministerit Rukhlov, Maklakov, Shcheglovitov ja tärkeimpänä vaikutusvaltainen tsaarin uskottu A.V.Krivoshein. Vuoden 1912 viimeisinä kuukausina Ministerineuvoston sisään syntyi ”sotapuolue” johtajinaan Suhomlinov ja Krivoshein.[ii]
https://jput.fi/Sarajevon_laukaukset.htm
Ilmoita asiaton viesti
Serbia halusi laajeta Suur-Serbiaksi
Serbian ulkoministerin ohjelma: – alue, jossa on yksikin serbi on osa Serbiaa…[vi]
Niinpä Serbia ja kansalliskiihkoinen Serbian kansa halusivat Itävalta-Unkarilta mm. Bosnian ja Hertsegovinan. Kiihkossaan Serbian johto ei tunnustanut, että kroaatit ovat oma kansa[vii] – aivan kuten Venäjä ei tunnusta ukrainalaisten olemassaoloa, vaan pitää ukrainalaisia ”vähävenäläisinä”.
Ranska oli uhka Saksalle
Otto von Bismarck Saksan johtajana pelkäsi Ranskan liittoutuvan Venäjän kanssa Saksaa vastaan. Hänen mielestään Saksan piti liittoutua joko Venäjän tai Itävalta-Unkarin kanssa. Saksan kansa ei olisi hyväksynyt liittoa Venäjän kanssa Itävaltaa vastaan, joten toteutui Saksan ja Itävalta-Unkarin välinen liitto.[viii]
Sinänsä Bismarckin pelko Ranskan ja Venäjän liittoutumisesta Saksaa vastaan oli aiheellinen – se on historiallinen tosiasia.
Nimenomaan Ranska oli kouluttanut vähänkin kynnelle kykenevät miehensä sotilaiksi ja hankkinut myös selvän materiaalisen ylivoiman.
Saksan vihollisilla oli valtava ylivoima
Jo pelkästään Ranska ja Venäjä olivat Saksalle pelottava vastustaja, sillä Saksa joutuisi niitä vastaan kahden rintaman sotaan – ja ne olivat sotilaallisesti ylivoimaisia Saksaan nähden. Käytännössä myös Englannin voimat oli laskettava Saksaa vastaan. Englannin rauhanajan maavoimat olivat varsin vaatimattomat, mutta sillä oli valtava laivasto, jolla pystyi saartamaan Saksan ja myös potentiaali kasvattaa maavoimat suureksi.
Maavoimien liikekannallepanovahvuudet:[ix]
Saksa 3 900 000
Itävalta-Unkari 2 300 000
Ranska 3 794 000
Venäjä 5 000 000
Englanti 200 000
Belgia 300 000
Serbia ja Montenegro 440 000
Koulutetun miehistön kokonaismäärä:
Saksa 4 900 000
Itävalta-Unkari 3 000 000
Ranska 5 067 000
Venäjä 6 000 000
Asekuntoisen miehistön kokonaismäärä:
Saksa 9 750 000
Itävalta-Unkari 6 120 000
Ranska 5 940 000
Venäjä 17 000 000
Siksi Saksa antoikin Venäjälle uhkavaatimuksen, että jos Venäjä mobilisoi, niin se tietää sotaa. Niin tuli myös käymään, Venäjä mobilisoi armeijansa hyökätäkseen Saksan kimppuun, joten myös Saksa suoritti liikekannallepanon ja …
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä on valmiina
Toukokuussa 1914 Venäjä järjesti koeliikekannallepanon. 12.6.1914 ”Birzhevyja Vjedomosti julkaisi huomiota herättävän artikkelin, jonka otaksuttiin olevan itsensä sotaministerin, Suhomlinovin, kirjoittama. »Venäjä on valmiina!» siinä julistettiin. – »Olkoon myöskin Ranska valmiina. »[x]
Eversti Dragutin ”Anis” Dimitrievitsh
Eversti Dimitrievitsh oli Serbian yleisesikunnan tiedustelutoimiston päällikkö, eli Sebian sotilastiedustelun päällikkö. Hänellä oli hyvät suhteet Venäjän sotilasjohtoon ja hän oli yltiökansallismielisen salaseuran Musta käsi (Ujedinjenje ili smrt – yhdistyminen tai kuolema), johtaja. Salaseuraan kuului mm. laaja joukko Serbian armeijan ja rajavartioston upseereja.
Eversti Dimitrievitsh tiesi kertoa apulaiselleen kapteeni (myöhemmin majuri) Voja Tankositshille, että ”he [Itävalta-Unkari – jp] joutuvat siihen [sotaan – jp] ensin Venäjän rajalla.”[xi]
”Anis” tiesi asian erittäin tarkasti – nimenomaan Venäjä hyökkäsi ensin Saksan kimppuun ja siten pienestä konfliktista Itävalta-Unkarin ja Serbian välillä paisui tuhoisa maailmansota.
Kun Dimitrievitsh tiesi asioista liikaa, niin hänet tuomittiin kuolemaan Sarajevon laukausten jälkeen ja teloitettiin välittömästi. Testamentissaan sanotaan: ”Kuolen viattomana ja siinä tiedossa, että Serbia tarvitsi kuolemaani erityisistä korkeammista syistä.”[xii]
Serbia ja Venäjä olivat (ja ovat) liittolaisia
Serbian Pääministeri Nikola Pashitsh (Pasic) loi maanpakolaisvuosinaan Pietarissa kontaktit panslavistisiin piireihin tullen heidän ”kalliiksi ystäväkseen”; sen jälkeen hänen politiikkansa oli aina kiinteästi linkitetty Venäjän politiikkaan.[xiii]
Linkki Pietariin voimistui uuden Venäjän ministerin (suurlähettiläs) Belgradissa paroni Nikolai Hartwigin saapuessa. Hän oli kiihkeä panslavisti ja serbofiili pelaten merkittävää roolia Belgradin poliittisessa elämässä kuolemaansa saakka – juuri ennen sodan syttymistä 1914.[xiv] Hartwig ja pääministeri Pasic tapasivat lähestulkoon päivittäin.[xv]
Venäjän ulkoministeri Sergei Sazonov tuki Hartwigin Pro-Serbia politiikkaa.[xvi]
Serbian hallitus tiesi salahankkeesta
Pasic lähimpine apulaisineen opetusministeri Ljuba Jovanovitsh ja sisäministeri Stojan Protish tiesivät salahankkeesta, mutta eivät estäneet sitä. Opetusministeri tunsi Gavrilo Principin: ”pikku nuorukainen – oikea mies”.[xvii]
Diplomatiasta ei apua, uhkavaatimus tepsi
Serbia oli vastikään hyökännyt Albaniaan Balkanin sodan yhteydessä vallaten mm. Scutarin, joka oli puhtaasti albanialainen kaupunki.[xix] Lontoon rauhansopimuksen 30.5.1913 mukaisesti Serbian piti vetää joukkonsa rauhansopimuksessa määritetyn rajan taakse luopuen mm. Scutarista.[xx] Serbia ei kuitenkaan vetänyt joukkojaan määrätyn rajan taakse laajoista diplomaattisista ponnisteluista huolimatta. Lopulta Wien esitti Belgradille uhkavaatimuksen 17.10.1913, että Serbian on vedettävä joukkonsa Albanian alueelta 8 päivän kuluessa, tai Itävalta-Unkari ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin vaatimuksensa toteutumiseksi. Kahden päivän kuluttua uhkavaatimuksesta pääministeri Pasic ilmoitti, että Serbia vetää joukkonsa ja 26.10.1913 mennessä Serbian joukot poistuivat Albanian alueelta. Näin Wienissä alettiin uskomaan uhkavaatimuksen tehoon, kun diplomatia ei ollut auttanut.[xxi]
Venäjä tuki ja yllytti Serbiaa
Venäjä tiesi salahankkeesta Itävalta-Unkarin kruununprinssin Frans Ferdinandin murhaamiseksi. Venäjän yleisesikunnan attasea [sotilasasiamies – jp] Belgradissa, Vasili Artamanov kertoi neuvotteluissa eversti Dimitrievitshille esimiestensä Venäjältä suostumuksen: ”Käykää vain yhä eteenpäin! Jos kimppuunne karataan, niin ette joudu seisomaan yksinänne!”[xxii]
Ranska aseisti Serbiaa
Venäjän liittolainen Ranska tuki Serbian aseistautumista, armeijan laajentamista ja sen iskuvoiman kasvattamista valtavin lainoin.[xxiii] Huom! Ranska rahoitti myös Venäjän armeijan aseistamista ja laajentamista.
Gavrilo Princip ei toiminut yksin
Sarajevoon matkusti Serbiviranomaisten luomaa ”salaista tunnelia” pitkin neljä revolverein ja pommein varustautunutta miestä toteuttamaan salamurhan.[xxiv] Revolverit he saivat 24.5.1914 kapteeni Tankositshilta, jotta voivat harjoitella riittävästi ampumista Serbian armeijan ampumaradalla. Milan Tshiganovitshin piti opettaa ja hän opetti ampumista.[xxv]
Salamurhahankkeeseen Gavrilo Principin lisäksi osallistuivat aseellisesti Nedzhelko Tshabrinovitsh, Trifko Grabesh, Danilo Ilitsh ja Tsvetko Popovitsh. Viimeksi mainittu totesi kidutettaessa, että ”Salaisuuteni vien mukanani hautaan”.[xxvi]
Arkkiherttuaa oli väijymässä kaikkiaan 7 henkilöä, joista kolme kuului Belgradin soluun.[xxvii] Danilo Ilitsh nimesi kaikki osallistuneet kuulusteluissa. Trifko Grabesh, Gavrilo Princip ja Nedzhelko Tshabrinovitsh kuuluivat Belgradin soluun.
Aseet salakuljetettiin Bosniaan
Serbian rajavartioston kersantti Raiko Stepanovic salakuljetti laukun täynnä aseita ja pommeja yli rajan Serbiasta Bosniaan.[xxviii]
28.6.1914
Attentaatteja tapahtui kaikkiaan kaksi. Korkeiden vieraiden ohjelma ajoreitteineen oli täysin julkista tietoa ja kansa sai vapaasti olla ajoreitin varrella.
Ensimmäinen attentaatti tapahtui matkalla Raatihuoneelle. Nedzhelko Tshabrinovitsh (Nedeljko Cabrinovic) heitti pommin Itävalta-Unkarin kruununperillistä arkkiherttua Frans Ferdinandia ja herttuatar von Hohenbergia kuljettavaan avoautoon, jossa he istuvat takapenkillä. Yhden version mukaan pommi pomppasi kuomusta kadulle ja räjähti siellä.[xxx] Toisen version mukaan: ”Hänen autonsa kääntyessä Drina-joen varrella olevalle pääkadulle heitettiin väkijoukosta pommi – tarkan suunnitelman mukainen toiminta oli alkanut. Mutta arkkiherttua kävi kylmäverisesti pommiin käsiksi ja heitti sen ulos autosta ennen räjähdystä.”[xxxi]
Niinpä Frans Ferdinandia ja hänen puolisoaan Sophieta kuljettava avoauto ajoi kaikille tiedossa olevaa reittiä, jonka vieressä odotti Gavrilo Princip revolverinsa kanssa. Princip ampui kaksi laukausta, jotka johtivat molempien kuolemaan.[xxxv]
Mutta miksi sota?
30.6.1914 Itävallan ministeri Belgradissa Ritter von Storck tapasi Serbian ulkoministeriön pääsihteerin Slavko Gruitshin kysyen mitä Serbian poliisi tekee kun salaliiton jäljet johtavat Serbian alueelle, saaden vastaukseksi törkeän kysymyksen, että vaatiiko Itävallan hallitus tutkimuksia.[xxxvi] Hieman myöhemmin Serbia kiisti mitään Milan Tsiganovitshia (joka koulutti salaliittolaisia aseiden ja pommien käyttöön Belgradissa) olevan olemassa tai koskaan olleenkaan olemassa Belgradissa.[xxxvii] Ei toki enää ollutkaan, sillä hän tiesi liikaa ja siksi toimitettiin uusien henkilöllisyystodistuksien ja rahatukun kanssa albanialaiseen Ribariin.[xxxviii]
Itävalta-Unkari esitti uhkavaatimukseksi tulkittavissa olevan nootin Serbialle, että sen edustajat saisivat osallistua murhan ja salaliiton tutkimuksiin – Serbia kieltäytyi Venäjän tukemana ja …
Ilmoita asiaton viesti