Puheenvuoro-blogit
Ukrainan sota ei alkanut tyhjiössä
– mutta kuka olisi voinut estää sen?
Professori Jeffrey Sachs on nostanut Ukrainan sodan taustakeskustelussa esiin kysymyksen, jota Euroopassa olisi ollut syytä pohtia perusteellisemmin jo ennen helmikuuta 2022: Ymmärsimmekö riittävästi suurvaltojen turvallisuuspoliittisten ratkaisujen vaikutuksia ja niiden synnyttämiä jännitteitä?
Sachs painottaa erityisesti Naton itälaajentumista, vuoden 2008 Bukarestin huippukokouksen päätöksiä sekä Yhdysvaltojen ja Venäjän välisten turvallisuusneuvottelujen epäonnistumista. Naton tuolloin hyväksymässä julistuksessa todettiin, että Ukrainasta ja Georgiasta tulee aikanaan Naton jäseniä. Tämä oli merkittävä strateginen viesti, vaikka jäsenyyden toteutumiselle ei asetettu aikataulua.
Sachsin näkökulma haastaa meidät tarkastelemaan lännen päätöksentekoa kriittisesti. Samalla on kuitenkin erotettava toisistaan sodan taustasyiden analysointi ja sen oikeuttaminen. Venäjän turvallisuuspoliittiset huolenaiheet eivät antaneet sille oikeutta hyökätä itsenäiseen naapurivaltioon. YK:n yleiskokous tuomitsi Venäjän hyökkäyksen maaliskuussa 2022 ja vaati venäläisjoukkojen vetäytymistä Ukrainasta.
Suomalaisina tunnemme historian opetuksen: Turvallisuuspolitiikassa hyvät aikomukset eivät yksin riitä. Tarvitaan kykyä arvioida myös vastapuolen näkökulmaa, tunnistaa vaaralliset kehityskulut ja etsiä ratkaisuja ennen kuin diplomatian tilalle astuvat aseet.
Siksi esitän kolme kysymystä:
- Oliko Ukrainan sota ennalta ehkäistävissä? Olisiko suurvaltojen välisellä turvallisuuspoliittisella kompromissilla voitu välttää täysimittainen sota – ja millaisin ehdoin?
- Missä kulkee pienten valtioiden itsemääräämisoikeuden ja suurvaltojen turvallisuushuolten raja? Ukrainalla on oikeus päättää omasta tulevaisuudestaan, mutta suurvaltojen väliset jännitteet vaikuttavat väistämättä sen turvallisuusympäristöön.
- Mitä Suomen pitäisi tästä oppia? Kuinka voimme vahvistaa omaa puolustustamme, säilyttää liittolaissuhteidemme uskottavuuden ja samalla pitää diplomatian mahdollisuudet avoinna?
Sodan taustojen tutkiminen ei ole hyökkääjän puolustamista. Se on yritys ymmärtää, miten katastrofit syntyvät ja miten niiden toistuminen voidaan estää.
Rauha ei synny historian unohtamisesta eikä vastuun häivyttämisestä. Se syntyy kyvystä katsoa historiaa rehellisesti, tunnistaa eri osapuolten päätökset ja rakentaa turvallisuutta, jossa itsenäisten valtioiden suvereniteetti ja sodan ehkäiseminen eivät ole toistensa vastakohtia.
Lähteet ja taustalukemisto
- Jeffrey Sachs: Great Power Politics – Sachsin näkemykset suurvaltasuhteista ja Ukrainan sodan taustoista.
- Naton Bukarestin julistus (2008) – alkuperäinen asiakirja.
- YK:n yleiskokouksen kannanotto (2.3.2022) – kansainvälisen yhteisön reaktio Venäjän hyökkäykseen.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Ukrainan sota oli ollut helppo välttää, siihen ei ollut mitään järjellistä syytä. Ja se olisi voitu välttää jos Ukraina olisi jättänyt tekemättä sen ainoa virheen josta sitä voi moittia: se meni luottamaan Venäjään ja luovuttamaan sille Neuvostoliiton ydinaseet jotka olivat sen alueella. Venäjä kun lupasi kunnioittaa Ukrainan rajoja. Ukraina luuli että Venäjäkin on maa jonka lupauksiin voi luottaa. Siinä se erehtyi raskaasti.
Ilmoita asiaton viesti
Myytti Ukrainan ydinaseista ei pidä paikkaansa.
Ukrainassa sijainneet ydinaseet eivät missään vaiheessa olleet Ukrainan hallussa vaan venäläisten, Moskovan alaisten joukkojen vartioimia. Lisäksi Ukrainalla ei olisi ollut taloudellisia mahdollisuuksia ylläpitää ydinaseita – puhumattakaan ylläpitoon tarvittavasta tietotaidosta ja laitteistoista.
Valitettavasti tuo myytti elää ja tulee aina elämään…
Ilmoita asiaton viesti
Minusta se on ihan järkeenkäypää, että tuo ajatus elää. Tuskin Venäjä olisi hyökännyt maahan, jossa on sen kalliita ydinaseita. Ei välttämättä hyökkäisi maahan, jossa on sen muuta kallista omaisuutta, mutta tuskin ainakaan maahan, jossa on sen aseita…
Ilmoita asiaton viesti
Kuten sanottu, Ukrainassa sijaitsevat ydinaseet olivat Venäjän hallussa. Mikään maa ei olisi halunnut Ukrainasta ydinasevaltaa, ml. Ukraina itse.
Mitenkähän tilanne olisi sitten erilainen, jos Ukrainassa olisi edelleen Venäjän ydinaseita?
Ilmoita asiaton viesti
Eivät kai venäläiset ryhtyisi omia ydinaseitaan vastaan taistelemaan. Sehän olisi vähän kuin venäläinen joisi Molotovin cocktailin ja heittäisi tulitikun perään..
Ilmoita asiaton viesti
Tästä olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ukrainan neuvostoaikaisista ydinaseista luopuminen oli suuri virhe. Venäjän kanssa tehtyihin sopimuksiin ei voi luottaa. Pitää olla konkreettinen pelote: Mikään paperinivaska tai -bumaska ei sitä valitettavasti ole. Ydinase on.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti on niellyt Venäjän syöttämän pajunköyden – ihan kuten Sachs.
Ei Venäjällä ole mitään ”turvallisuushuolia”. Se haluaa pitää naapurustonsa heikkona, jotta nämä pelossaan myötäilisivät Venäjän tahtoa ja imperialistisia pyrkimyksiä.
Mutta perustelkoon blogisti millaisia turvallisuushuolia Venäjällä on niin ruoditaan niitä sitten!
Ilmoita asiaton viesti
Eihän sillä mitään turvallisuushuolia ole koskaan ollutkaan. Olet ymmärtänyt väärin, että professori Sachs tai minä oltaisiin nielty jokin Venäjän syötti.
Se, että viittaan Venäjän nimeämiin ”turvallisuushuoliin”, ei tarkoita, että uskoisin heillä olevan mitään turvallisuushuolia.
Venäjä on vastakohtien kieli:
Turvallisuushuoli = hyökkäysaikomus
Ilmoita asiaton viesti
No Sachs kyllä viittaa aina ja uudestaan niihin ’turvallisuushuoliin’.
Ilmoita asiaton viesti
No kaikki, jotka vähänkin Venäjää tuntee, että ei ole kyse oikeista ”turvallisuushuolista”, vaan oikeasti hyökkäysaikeista…
Ilmoita asiaton viesti
Ihan asian selventämiseksi, miksi blogisti sitten muotoilee asian noin?
Missä kulkee pienten valtioiden itsemääräämisoikeuden ja suurvaltojen turvallisuushuolten raja?
Ilmoita asiaton viesti
No siksi, että suojellakseen itsemääräämisoikeutta pienten valtioiden täytyy tuntea vihollisensa siten, että ymmärtävät, mitä tämä oikeasti tarkoittaa kun sanoo jotain. Tämä edellyttää kulttuurin syvällisempää tuntemusta.
Ydinase tarjoaa riittävän pelotteen, mutta venäläisen kulttuurin ymmärrys luo mahdollisuuden toimia viisaasti sen kanssa.
Kiteytettynä: Venäjän kanssa pärjätäkseen ei auta kielikurssit USA:ssa tai hampaiden valkaisu.
Ilmoita asiaton viesti
Ei blogisti mitään muotoile, AI muotoilee.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi emme käyttäisi tuota ihmiskunnan kollektiivista järkeä muotoilemaan asioita fiksusti, etenkin kun tilanne maailmassa ei juuri tästä pahemmaksi sopisi mennä?
Ilmoita asiaton viesti
Niin, miksipä emme kopypeistaisi hömppägeneraattoria ja esittäisi sen tuottamaa sisältöä omanamme. Siinäpä sitä mietittävää, ellei olisi ulkoistanut miettimistään toisaalle.
Ilmoita asiaton viesti
Se, että käyttää tekoälyä ajatusten muotoiluun on tätä päivää, eikä mikään hömppägeneraattori.
Kokeile ihmeessä itsekin!
Ilmoita asiaton viesti
Jokohan AI huolehtii noista tykkäyksistäkin?
Ilmoita asiaton viesti
Arvaan, että niitä ei vielä ole ulkoistettu.
Ilmoita asiaton viesti
Ei niistä vastaan ihan itse.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi blogiin ilmestyi Alaluusua kommentoimaan, niin voi vertailla miltä näyttää ei edes tekoälyllä luotu analyysi.
Ilmoita asiaton viesti
Siinäpä kysymys alkoiko tyhjiössä..
Miten rauha saadaan ja Venäläisten väemmistöjen oikeudet kieleen kulttuuriin Ukrainassa ?
Ukraina rauha oltava sellainen voivat elää sen kanssa ja Euroopalle..
Jos sallitte ei kriisi alkanut Venäjän vallataessa Krimin vaan Putin ollessa 2000 jälkipuoliskolla Pietarin Pormestarina joka haki vipuvarta sitomiseksi Euroopan energia riippuvuuteen ja peli välineeksi.
Suomi oiva kohde talousalueen kautta Saksan ym maihin..(vihriät pelasivat Putin pussiin ydivoimaloiden alasajoon Saksassa)
Angel Merkel itä-Saksalainen tausta kaatui Kremlin syliin joka on historiaa…
Suomen silloinen Pääministerinä Paavo Lipposen hallitus teke Venäjä myönteisiä päätöksiä talousalueen…(minkäänlaista korvausta)
Jopa Stubi ajoi Eurouniossa liittovaltiokehitystä johon Saksa löi nyrkin pöytään nyt riittää”…
Tänäpäivän Predisentti Stubi kolmenpointin lupaukset Ukrainalle euro,natojäsenyys-ja maa-alueet takaisin lyö päätä Ukrainan mäntyyn..
Olen jokseen varma tuskin toteutuu yksikään Ameriikka,Venäjä,Chiina,India,-ja Turkkin sanelevat tiekartan Ukrainaan.
Mitä sitten Euroopalle jää maksajan rooli pienteiden maiden taloudet Suomi etupäässä rajat tulee vastaan,olemme pantanneet eläkerahastot(309) A-luokituksen säilyttämiseksi..
Venäjän rooli Artisellaalueella sen kehityksessä tulee päivän polttopisteeksi Kuolanniemimaan ydinasejärjestelmät niiden suojasektori laajennus..
Suomi joutuu Idän ja lännen pelivälineeksi maamme kaukovaikutteiset asejärjestelmien rajoitukset vaikka olemme Natossa ja Ameriikan kanssa DCA-sopimus kyseenalaiseksi…
Suomessa jäänyt kotipiha hoitamatta irtopisteitten hakemisella Ukrainasta joka maksettu lasten verellä häpeällistä sivistyneeltä yhteiskunnalta…
Hölmölöistä juosta Kiovassa sotatoimialuuella Ukrainan vähäesvoimavarat euroopan hölmölöisten suojaamiseen..
Suomella ole varaa katteetomille lupauksille….
Ukrainaa jää yksin niin kuin Suomi 1939-1944 sodissamme lyötiin luu kurkkuun 1947-Ranskan rauhan sopparissa..
Pitäkää mukava iltapäivä…
Ilmoita asiaton viesti
Me kaikki joudumme tekemään elämässämme kompromisseja. Myös Ukrainan kohdalla on realismia todeta, että sen rajat eivät tule olemaan samat kuin ennen Venäjän hyökkäystä.
Suomi menetti Karjalan, Ukraina tulee menettämään Krimin.
Mutta mihin raja tarkalleen ottaen tulee vetää ja millaiset rauhanehdot tarvitaan, jotta Venäjä tajuaa, ettei sen nälän sovi kasvaa syödessä?
Ilmoita asiaton viesti
Kun tuo ”Ukrainan ydinaseet” tuli puheeksi, niin ukrainalainen tutkija Mariana Budjeryn julkaisi aiheesta pari vuotta sitten ansiokkaan väitöskirjan. Väikkäriä en ole lukenut, mutta Budjerynin sen pohjalta julkaiseman n. 35 -sivuisen artikkelin olen. Seuraavassa keskeisiä teemoja:
Ukraina antoi kesällä -90 (siis 1,5v ennen NL:n hajoamista) eräänlaisen suvereniteettijulistuksen, jossa se ilmaisi halunsa tulla ydinaseettomaksi valtioksi. Tshernobylin onnettomuuden tuomat ihmisuhrit sekä luontotuhot olivat kääntäneet tunnelmat vahvasti ydinaseitakin vastaan. Toisaalta Ukrainalla ei olisi ollut edes rahaa eikä osaamista pitää yllä ydinkärkiä. NL:n ydinkärkien ’elinikä’ oli luokkaa 10v ja kiinteän polttoaineen raketit vaativat täyshuoltoa 5v välein – muutoin ne olisivat menneet korjauskelvottomiksi. Kumpaankaan ei Ukrainalla ollut osaamista eikö kalustoa, koska venäläiset olivat sen pitäneet visusti itsellään.
Syksyllä -91 Ukraina antoi itsenäistymisjulistuksensa. Tuolloin Ukrainassa oli >2000 taktista ja >1000 strategista ydinasetta. NL:ssa taktisia oli tiettävästi ollut kaikissa muissa sos.tasavalloissa paitsi Kirgisiassa, ja NL oli kaikessa hiljaisuudessa alkanut vetää niitä Venäjälle jo -80 -luvun lopulla. Strategisia ydinaseita oli Venäjän lisäksi Ukrainassa, Kazakstanissa sekä n. 60kpl Valko-Venäjällä (samankaltaisia kumipyörillä liikkuvia kuin Venäjän paraateissa nykyään). Kaikissa tapauksissa ydinaseet olivat olleet tiukasti Moskovan alaisten joukkojen kontrollissa.
Joulukuussa -91, reilu viikko ennen Gorban joulupäiväistä ilmoitusta NL:n hajoamisesta, ko. 4 valtion johtajat sopivat palauttavansa kaikki taktiset ydinaseet Venäjälle 1.7.-92 mennessä, mikä myös tapahtui. Jäljelle jäivät strategiset ydinohjukset, joita Ukrainan osalta oli siiloissa, >600 kpl lentokoneesta ammuttavina sekä joitakin junanvaunusta laukaistavia.
Ukraina siis aina itse halusi päästä eroon alueellaan olleista ydinaseista, mikä oli myös niin USA:n kuin Venäjänkin täysin tinkimätön kanta. Ydinsulkusopimus oli voimassa, ja sen rikkojat tiesivät joutuvansa pakotteiden kohteeksi. Ukrainalla ei ollut osaamista eikä rahaa pitää yllä ydinaseita, joita Venäjä ei sille olisi edes luovuttanut. Toisekseen Ukraina halusi täysin suvereeniksi valtioksi, mikä ei olisi onnistunut jos maassa olisi ollut Venäjän käsissä olevia ydinaseita ja niitä varten venäläisiä joukkoja. Mm. siiloissa olevista ohjuksista meni maakaapelit Moskovaan.
Ukraina kuitenkin lähti neuvottelujen aikaan käyttämään ydinaseita pelinappulanaan. Se halusi poliittista suvereenisuutensa tunnustamista ja rahaa, minkä vuoksi se väitti olevansa ydinaseiden ’omistaja’. Siis vaikka todellisuudessa halusi niistä eroon. Neuvottelut saatiin 1994 päätökseensä, ja ajan oloon kaikki loputkin ydinaseet siirrettiin Venäjälle ja kaikki laukaisualustat Ukrainassa tuhottiin. Ja USA maksoi satoja miljoonia dollareita kompensaationa.
Ilmoita asiaton viesti
Surullista: Tarinan opetus on, ettei amerikkalaisella rahalla rakennettu nousukkuus pelasta tosi paikan tullen. Siellähän nyt Biedemeyer-talot palavat poroiksi..
Olen onnellinen suomalaisen kulttuurin ystävä, nauriilla kasvanut, sisukas ja itse vähällä pärjäämään oppinut suomalainen, joka ei taatusti ole ainakaan amerikkalaisessa pumpulissa kasvanut.
Ilmoita asiaton viesti
Aiheeseen löyhästi liittyvää nippelitietoa…
USA:lla oli enimmillään v. 1967 n. 30.000 ydinräjähdettä. NL:n romahtaessa ja Kylmän sodan päättyessä niitä oli vielä 19.000 kpl. Nykyisin USA:lla on vajaat 4.000 ydinräjähdettä.
Ydinaseiden ylläpitäminen on kauniisti sanottuna helvetin kallista. Eli ei Eurooppa ollut viimeisen 35 v aikana yksin niitä parjattuja ’rauhanosinkoja’ nauttimassa.
Ilmoita asiaton viesti
Paula Lehtomäki kysyi Kultaranta-keskusteluissa Venäjän miehitettyä Krimin, ”Kuka sen Venäjän nukkuvan karhun oikein herätti?”. Tuolloin kysymys kaikui aika lailla kuuroille korville, keväällä 2022 se ei olisi ollut yhtään muodissa, mutta entä nyt kun sotaa on jatkunut yli 4 vuotta, osuuko kysymys jälleen kohta Overtonin ikkunaan?
Ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Overtonin_ikkuna
Ilmoita asiaton viesti
Vastaus: Ukrainan kansa, joka halusi maansa lähentyvän Eurooppaa.
Huom! Maidanilla ei kukaan huutanut NATO:a eikä mielenosoittajilla ollut yhtään NATO-lippua. EU-lippuja he kyllä liehuttivat.
Venäjä sitten koki ’turvalllisuusuhkaa’…
Ilmoita asiaton viesti
Jos olen oikein ymmärtänyt, Ukrainan kansa ei tosiasiassa länsilähentymistä halunnut, vaan lännen korruptiorahassa kylpenyt eliitti..
Ilmoita asiaton viesti
Jeffrey Sachs on poliittisesti syvästi ja henkisesti ollut vuosikymmeniä vinoutunut Kommunismi/Neuvosto-Venäjän puolella.
Jeffrey Sachs puhuu samalla tavalla Vänäjän propagandaa kuin Terijoen hallitus puhui Suomen kansan puolesta.
Suomen ulkopolitiikassa, Alpo Rusin keskusteluissa on mainittu Urko Kekkonen, Mauno Koivisto, Tarja Halonen ja monia muita henkilöitä ketkä menivät liian pitkälle myönnytyksillä Neuvostoliiton salakavaluuden kanssa.
Jeffrey Sachs on läpi punainen rähmällään Moskovan vieraanvaraisuuden puoleen.
”Toukokuussa 2022 Sachs totesi, että Venäjän helmikuussa 2022 aloittamaa hyökkäystä Ukrainaan olisi vaikea kukistaa, ja että Suomen pyrkimykset liittyä Natoon vaarantaisivat neuvotteluteitse saavutettavan rauhan: ”Kaikki tämä puhe Venäjän kukistamisesta on mielestäni vastuutonta.”
”Kesäkuussa 2022 hän oli mukana allekirjoittamassa avointa kirjettä, jossa vaadittiin sodan osapuolten välille ”tulitaukoa” ja kyseenalaistettiin länsimaiden jatkuva sotilaallinen tuki Ukrainalle.”
”Sachs on esittänyt, että Yhdysvallat olisi ollut vastuussa Nord Stream -kaasuputken sabotaasista. Helmikuussa 2023 Venäjän hallitus kutsui hänet puhumaan aiheesta YK:n turvallisuusneuvostolle.”
Maaliskuussa 2023 joukko, johon kuului 340 taloustieteilijää, julkaisi avoimen kirjeen.
Siinä he pyrkivät ”oikaisemaan historiallisia vääristelyjä ja loogisia virhepäätelmiä”, joita heidän mukaansa sisältyi Sachsin esittämiin näkemyksiin Venäjän ja Ukrainan välisestä sodasta.”
Suomen keskustelu palstoilla näyttää olevan vellit, keitot, sopat ja kiissellit sekaisin, niin kuin on tyypillistä Neuvostoliiton osa valtioissa, jossa ihmiset eivät ymmärrä ja tajua oikeata käsivartta vasemmasta.
Ilmoita asiaton viesti
Professori Jeffrey Sachs on vanha pieru, joka lukee Eurooppaa jo roskiksessa olevasta vanhasta pelikirjasta.
Hän pitää Naton itälaajenemista keskeisenä syynä Venäjän ja lännen vastakkainasetteluun.
Tuoreessa rauhanehdotuksessaan hän vaatii sulkemaan Naton oven Ukrainalta ja muilta Itä-Euroopan sekä Etelä-Kaukasian uusilta jäseniltä. Tämä ajattelu palauttaisi Euroopan 1947 alkaneeseen kylmään sotaan, kahden suurvallan etupiirikartaksi
Todellisuus on nyt kuitenkin tällainen:
Venäjän puoli-paniikissa oleva, mafia-rikollinen diktaattori Putin pelaa nyt aikaa – vuosi 1997 on ansa Euroopalle
Putin ei ole onnistunut voittamaan Ukrainaa sotilaallisesti. Nyt hän yrittää saavuttaa neuvottelupöydässä sen, mitä hän ei ole saavuttanut taistelukentällä.
Miksi Putin haluaa Ukrainan rauhanneuvotteluihin mukaan koko Euroopan turvallisuusjärjestyksen ja erityisesti vuoden 1997?
Vuonna 2021 Venäjä vaati Naton sotilaallisen toiminnan palauttamista käytännössä vuoden 1997 asetelmiin. Tavoitteena oli Venäjän vaikutuspiirin palauttaminen Itä-Eurooppaan. Nyt Putin yrittää avata saman kysymyksen uudelleen, mikä Euroopan tulee estää.
Peliteorian näkökulmasta Putinin strategia on ymmärrettävä. Hänen neuvotteluasemansa heikkenee jatkuvasti.
Venäjän sota on kuluttanut valtavasti sotilaita ja kalustoa. Henkilöstötappiot ovat arvioiden mukaan jo noin 1,5 miljoonaa. Rintaman eteneminen on hidasta, ja Ukraina on paikoin ottanut operatiivisen aloitteen.
Ukraina on myös vienyt sodan syvälle Venäjän alueelle. Sen drooni- ja ohjusiskut kohdistuvat öljyteollisuuteen, vientilogistiikkaan, sotateollisuuteen ja digitaaliseen infrastruktuuriin.
Venäjän talous on ajautunut vakaviin vaikeuksiin, suureen budjettivajeeseen, vaaralliseen stagflaatioon, talouspysähtymiseen, korkeaan inflaatioon, sekä rahojen loppumiseen.
Sotatalous imee voimavarat siviiliteollisuudelta, investoinnit supistuvat, työvoimasta on pulaa ja valtiontalouden alijäämä kasvaa. Pankkisektorin riskit lisääntyvät. Venäjä kykenee edelleen sotimaan, mutta sen kustannukset kasvavat jatkuvasti.
Putinin ainoa mahdollinen strateginen tavoite on nyt voittaa aikaa ja hajottaa Lännen yhtenäisyys.
Hän pyrkii neuvottelemaan Yhdysvaltojen kanssa Euroopan turvallisuudesta, heikentämään Ukrainan asemaa ja saamaan lännen painostamaan Ukrainaa myönnytyksiin.
Samalla Venäjä jatkaa sotaa, kyberoperaatioita, sabotaasia ja ydinaseilla uhkailua.
Peliteoriassa tämä on yritys muuttaa heikkenevä sotilaallinen asema poliittiseksi voitoksi. Putin laskee, että demokraattisten länsimaiden kärsivällisyys loppuu ennen Venäjän sotatalouden kestokykyä.
Euroopan ja Suomen vastastrategian pitää olla päinvastainen.
Lännen tulee vahvistaa Ukrainan asemaa, kasvattaa Venäjän sodankäynnin kustannuksia ja tehdä uskottavasti selväksi, ettei aggressiolla saavuteta poliittisia palkintoja.
Suomen on erityisesti torjuttava kaikki yritykset palauttaa Eurooppaan vuoden 1997 turvallisuuspoliittinen asetelma. Nato-jäsenyytemme ja itsenäinen turvallisuuspoliittinen päätösvaltamme eivät ole neuvottelukauppatavaraa.
Peliteorian lopputulos on selvä: jos hyökkääjä palkitaan myönnytyksillä, se kannustaa uusiin hyökkäyksiin. Jos länsi pysyy yhtenäisenä, sodan jatkaminen muuttuu Putinille yhä epäedullisemmaksi.
Putinin suurin toivo ei ole enää välttämättä Ukrainan sotilaallinen kukistaminen, vaan lännen poliittinen antautuminen.
Euroopan ei pidä pelata Putinin peliä, vaan pakottaa Putin pelaamaan Euroopan ehdoilla.
Ilmoita asiaton viesti
”Professori Jeffrey Sachs on vanha pieru, joka lukee Eurooppaa jo roskiksessa olevasta vanhasta pelikirjasta.
Hän pitää Naton itälaajenemista keskeisenä syynä Venäjän ja lännen vastakkainasetteluun. ”
Niinpä on.
On todella järkyttävää miten Uusi Suomen yleinen keskustelu kultuuri näyttää olevan Intelektuaalisesti niin laiska maa.
Jopa aiheista mitkä ovat ihan keski ytimessä Suomen rehellinen Oikeudenmukaisuus ja Suomen Itsenäisyys.
—> Venäjän Bolshevikit 1917-1922 olivat väkivalta hengen anarkisti porukkaa.
—> Neuvostoliitto 1922-1991 oli Marxilaisen väkivallan ja Vallankumouksen kulminaatio. Suuri uhka sivistys ihmiskunnalle.
—> Venäjän johtajat eivät kyenneet rakentamaan oikeusvaltio mallia Venäjälle, sen sijaan Neuvostoliiton ajan laittomuuden sairaus palasi Venäjälle.
Minä katsoin Suomen 500 vuoden historiaan, jossa on Ruotsin aika, Venäjän aika, ja Itsenäisyys. Kirjoitin siitä kirjan Englanti kielellä.
Sitä seurasi Neuvostoliiton aika jossa Suomen Itsenäisyyttä yritettiin sortaa ja väkisin ottaa sota toimilla pois.
A CLAIM FOR A TRUE WORLDVIEW. Amazon book by Victor Leinonen.
”The Case for a True Worldview is a Chronological study of Finland over 500 years. A period characterized by insolent foreign encounters that defiantly tried to swindle the people of Finland’s territory and assets to a foreign power. The nomadic nature-loving Finns over the 2000 year history had a healthy fear and respect for life. They were born and raised in the Natural State and inspired by the natural environment. Their experiential and spiritual Worldview was the State of Nature, with the Spirit of the Natural Law in their family life to guide them morally.
Before the King of Sweden started taking an interest in Finland’s territory around the 12th Century, Finnish-language speaking Finns, and the indigenous Sami peoples, lived according to seasonal cycles. They traveled north and south along the Bothnia Sea’s shores, the central lakes, the Gulf of Finland, and the Lake Ladoga. Beginning of the 14 century, the Russian Moscow Kremlin became a cultural center. Over the next 400 years, Russia’s domination expanded, growing bigger by invading indigenous people’s territory in all directions. Including Ingria, Karelian Isthmus, Karelia Ladoga, and East Finland to the White Sea.”……………..
https://www.amazon.com/dp/0645059323?lv=shuf&channelId=500&plpRedirect=mhFallback
Ilmoita asiaton viesti
Wanha pieru tai ei, ainakin hän saa vähäpuheiset suomalaiset keskustelemaan. Eli ainakin joltain osin isosti kunnioitettava mies sanoisin..
Saattaisin mennä jopa kuuntelemaan häntä, jos hän tulisi Suomeen puhumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ei olisi kyetty estämään, siirrettyä ehkä, mutta, kun Putinin päämäränä on liittää Ukraina osaksi Venäjää hyökkäys Ukrainaan olisi tullut ennen pitkään, Ukrainan pelastaa ainoastaan Venäjältä sen liittyminen Läntiseen maailmaan mahdollisimman monin sitein kuten liittymällä EU:n ja Natoon, mutta sen on ensin kitkettävä korruptio, sekä hyväksyttävä läntisen maailman arvot.
Ilmoita asiaton viesti