Miksi Suomi tarvitsee digiministeriön?

Suomi tarvitsee digiministerin ja digiministeriön. Yhden poikkihallinnollisen vastuun, joka kokoaisi nykyään kolmen eri ministeriön kesken hajautuneen tekoälypolitiikan yhteen. Syy on käytännöllinen. Kuvittele pk-yritys, joka rakentaa tekoälyavusteista asiakaspalvelua. Se kysyy tietosuojasta yhdeltä viranomaiselta, datan käytöstä toiselta ja rahoituksesta kolmannelta ja saa kolme aikataulua ja kolme tulkintaa. Jokainen näistä viranomaisista toimii eri ministeriön ohjauksessa, ja siksi myös tulkinnat eroavat toisistaan. Tällä hetkellä tekoälypolitiikka on hajautunut liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja valtiovarainministeriön kesken, eikä yksikään niistä kanna vastuuta kokonaisuudesta.

Esitän digiministeriön perustamista, koska hajautunut rakenne on yritykselle sääntelyriski. Yritys tarvitsee yhdet selkeät pelisäännöt kolmen eri tulkinnan sijaan.

Uusi ministeriö kuulostaa ensi kuulemalta lisäbyrokratialta. Kannattaa kuitenkin muistaa:

Yritys sopeutuu mihin tahansa sääntöön, kunhan se tietää säännön etukäteen.

Nykyisestä rakenteesta puuttuu ennustettavuus. Sääntöjen määrä ei ole suurin ongelma. Työssäni käytän tekoälyä päivittäin ohjelmistokehityksessä, ja näen läheltä, miten nopeasti pelikenttä muuttuu. Kirjoitin sarjan edellisessä osassa julkishankintojen siirrettävyydestä; tämä osa kysyy, kuka Suomessa oikeastaan vastaa tekoälypolitiikasta kokonaisuutena. Nyt vastaus on ”ei kukaan”.

Mitä digiministeriö Suomessa tarkoittaisi?

Digiministeriö yhdistäisi liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja valtiovarainministeriön hajautuneet tekoäly- ja teknologiatoimivallat yhdeksi poikkihallinnolliseksi vastuuksi. Ministeriö isännöisi pysyvää eduskunnan teknologiavaliokuntaa, joka tuottaisi eduskunnalle säännöllisen teknologia-arvion. Lisäksi se isännöisi kansallista arviointielintä, joka auditoisi määritellyt kynnykset ylittäviä huippumalleja.

Rakenne ratkaisisi juuri sen ongelman, jota yritys kohtaa nyt. Tilalle saataisiin yksi ministeri, yksi yhteyspiste ja yksi tulkintalinja koko tekoälypolitiikalle. Saman linjan alla myös tietosuoja pysyisi ennakoitavana, koska yritys tietäisi, mitä siltä odotetaan, eikä joutuisi sovittamaan yhteen kolmen viranomaisen eri painotuksia.

Mistä digiministeriö rakennettaisiin?

Digiministeriö rakennettaisiin jakamalla liikenne- ja viestintäministeriö kahtia. Liikenne, radat ja satamat siirtyisivät ympäristöministeriöön, jonka toimialaan kaavoitus, rakentaminen ja asuntopolitiikka jo kuuluvat. Valtio on itse sitonut nämä yhteen maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimuksissa, joissa sovitaan samassa asiakirjassa, minne rakennetaan ja miten sinne pääsee. Jäljelle jäävästä viestintä- ja digipuolesta rakennettaisiin digiministeriö. Ministeriöiden lukumäärä pysyisi ennallaan.

Miksi hajautettu tekoälypolitiikka on yritykselle sääntelyriski?

Kun tekoälypolitiikka jakautuu kolmen ministeriön kesken ja painotukset vaihtuvat hallituskaudesta toiseen, yritys ei voi hinnoitella tulevaa sääntelyä investointipäätöksiinsä. Yksi vastuullinen digiministeri vastaisi kokonaisuudesta, mikä vähentäisi juuri sitä epävarmuutta, jota mikään yksittäinen säädös ei sinänsä poista.

Sääntelyn selkeys on kilpailuetu.

Tämä ei ole vain periaatteellinen huomio. Kirjoitin aiemmin, miten digitaalinen itsenäisyys rakentuu Suomessa hankintapäätös kerrallaan; sama logiikka pätee sääntelyyn. Ennustettava rakenne houkuttelee investointeja, hajautunut ja vaihtuva rakenne karkottaa niitä.

Ketä arviointielimen kynnysarvot koskisivat?

Arviointielimen toimivalta rajattaisiin lain tasolla yhteen kynnykseen: mallin koulutuslaskenta yli 10^25 FLOP. Parametrimäärää tai tarjoajan liikevaihtoa ei käytettäisi kynnyksenä, koska kumpikin vetäisi tavallisia suomalaisia yrityksiä sääntelyn piiriin ja vanhenisi nopeasti. Vain kynnyksen ylittävät huippumallit ja niiden tarjoajat kuuluisivat arvioinnin piiriin, joten suomalaiset pk-yritykset eivät kantaisi OpenAI:n, Anthropicin tai Mistralin kokoluokalle suunniteltua vaatimustaakkaa.

Ehdotan myös, että jos komissio muuttaa kynnystä delegoidulla säädöksellä, kansallinen kynnys seuraisi perässä, mutta muu päivitys vaatisi eduskunnan päätöksen eikä viranomaisharkintaa. Pk-yrityksille kirjattaisiin lisäksi kahden vuoden siirtymäaika ennen kuin uusi kynnys astuisi heidän osaltaan voimaan. Tämä pienentäisi sääntelyriskiä konkreettisesti. Yritykset tietäisivät vuosia etukäteen, milloin jokin kynnys ylittyisi heidän osaltaan.

Onko kynnyspohjaista mallia koeteltu myös muualla?

Koulutuslaskennan kynnys 10^25 FLOP on sama raja, jolla EU:n tekoälyasetus olettaa yleiskäyttöisen mallin aiheuttavan järjestelmäriskin, joten malli ei ole täysin oma. AI Futures Project on ehdottanut läpinäkyvyys- ja kynnysmekanismeja mahdollisina keinoina hallita nopeasti kehittyvää teknologiaa kehitysvauhdista riippumatta.

Saksa perusti vuonna 2025 oman digitalisaation ja valtionhallinnon uudistamisen ministeriön, joka kokosi aiemmin hajallaan olleen digitalisaation ja valtion tietotekniikan yhden vastuun alle. Samalla tietoliikenne irrotettiin liikenteen yhteydestä. Suomi tarvitsisi vastaavan kokoamisen, jotta tekoälypolitiikka ei jäisi sattuman varaan.

Konkreettinen esimerkki tekoälyn hyödyistä ja hallinnon koordinaatiosta löytyy jo kunnista. Konnevedellä tekoäly lyhensi tieavustusten käsittelyajan kahdesta ja puolesta kuukaudesta päiviin, kun kahdeksan kuntaa rakensi yhteisen ratkaisun yksittäisten kokeilujen sijaan. Sama periaate pätisi kansallisella tasolla.

Digiministeriö korvaisi vaihtelevat tulkinnat yhdellä, eduskunnan hyväksymällä kynnysmallilla. Mukana tulisi toki uusia pysyviä rakenteita, kuten pysyvä teknologiavaliokunta ja arviointielin, mutta ne rajattaisiin koskemaan vain suurimpia toimijoita. Pk-yritykselle kokonaisuus yksinkertaistuisi.

Yritys, joka tietää säännöt vuosia etukäteen, voi investoida rohkeammin kuin yritys, joka joutuu arvailemaan niitä uudelleen joka hallituskausi. Digiministeriö olisi vastaus tähän ongelmaan.

Olen Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä, ja aion esittää tätä rakennetta seuraavaan hallitusohjelmaan. Tämä on sarjan toinen osa, ja sarja jatkuu tekoälyn aikakauden muilla pelisäännöillä.

Toimiva talous, saumaton sivistys ja varma vapaus ovat saman tavoitteen kolme osaa, ja tekoälyn aikakaudella niistä rakentuu digitaalisesti itsenäinen Suomi. Digiministeriö olisi yksi konkreettinen rakenne, joka pitäisi tämän kokonaisuuden ennustettavana.