Suomi tarjoaa vihulaisille tämän tyyppisiä miinoja.

Minä olen putkimiinoja omana aikanani viritellyt mäntyjen kylkiin jos sitä meinaat koulutuksella? Ja kaivellut telamiinoja tiepohjiin. Miinakarttojen teosta voidaan olla montaa mieltä jos vainolainen on jo kahden kilometrin päässä eikä sitä voi pysäyttää. Silloin ei kerkee kun kylvää mihin pystyy.

Näin jälkikäteen voi miinat laskea kolmeen perustyyppiin:
a) joka on eräänlainen ´en näe nenääni pidemmälle´ malli joka koostuu ikimiinoista jotka on maaperässä hemmetin vaarallisia seuraavat 150 vuotta. Eli valtaosa niiden uhreista tulee olemaan oman maan siviilit vielä pitkälle sen jälkeenkin kun rauhansopimukset on tehty. Omat siviilit on niiden pääasiallinen uhri.

b) on sitten `näen vähän pidemmälle´ versio jossa miinat on paristokäyttöisiä. Ne on vaarallisia sodan ajan ja vaarattomia kun rauha tulee.

c) on näkymä horisontin taakse jossa ymmärretään että jalkaväkimiinat kuuluu sotamuseoon ja tilalle pannaan miina-drooneja. Ne osaa laskeutua omatoimisesti haluttuun kohtaan ja väijyä siinä saapuvaa sotilasosastoa. Sitten ne ponkaisevat kuin hyppyhämähäkit ja räjähtävät. Mikäli vihollissaappaat menevätkin muualta, ne pörähtävät lentoon uusiin asemiin. Niihin ei siviilit kävele edes teoriassa, osumavaste on 100% ja kustannustehokkuus uskomaton koska niiden asentamiseen ei mene työtunteja yhdeltäkään pioneerilta.

Nyt me sitten on viisaudessamme päädytty alkeellisempaan sotamuseo-kamaan mikä ei todellakaan hämmästytä sillä kaikkien sotakirjojen mukaan – mitä on tullut luettua – kenraalikunta on jämähtänyt vanhojen sotien malleihin. vähän kun puolalainen ratsuväki panssarivaunuja vastaan. Ja vanhoihin juttuihin jämähtäminen on paras tapa hävitä sotansa. Jos tässä nyt jotain riemuitaan niin omaa tulevaa tappiotaan