Omavaltainen demariavustaja hakee julkista tunnustusta

Demari ex-, ex-, Tuulia Pitkänen pääsi paikallismedian kahdessa haastattelussa pullistelemaan ja esittelemään vaalikirjaansa. Toiveissa on tietenkin tulla sekä kutsutuksi että maksetuksi ehdokkaaksi jollekin suurelle puolueelle. Nykyinen puoluekanta tuskin on kiveen hakattu, jos siis uskomme paikallismedian juttua, jossa Pitkänen kertoo, että Sdp on puolueena aivan eri kuin silloin, kun hän aloitti aktiivisen toiminnan puolueessa. Ja miksi emme uskoisi, sillä on silminnähtävää, että demarit pyrkivät kiilaamaan oikealta ohi kokoomuksen ja perussuomalaisten väliin. Sitä en kyllä usko, että oikealle kallistuneen demareiden julkikuvan muutos haittaisi tätä sampanjasosialistia, vaan ennemmin kannustavan toiveajattelemaan pääsyä omiin parrasvaloihin. Tavoite on eittämättä europarlamentissa ja Brysselin simpukkapatojen äärellä, sillä Suomessa kansanedustajan on tyydyttävä usein makkaraperunoihin lähiön grillillä.

Juttujen tärkein anti liittyy siihen miten poliittista avustajan roolia venytetään ja mielihaluja toteutetaan omien tarkoitusperien mukaan. Ja miten tärkeää on, että poliittisen koneiston rattaissa toimivien avustajien tekstit tarkistetaan ennen prosessin menemistä eteenpäin, ettei käy niin kuten Pitkäsen kanssa, jossa hän siirtyi omavaltaisesti avustajasta päätöksentekijäksi ja kertoo itse, ”kuinka hän pystyi eduskunta-avustajana nousemaan Sdp:n sosiaali- ja vakuutusjaoston sihteeriksi 2010-luvun alussa. Jaoston ehdotus otettiin lähes sellaisenaan hallitusohjelmaan vuonna 2019. Näin hän pääsi vaikuttamaan keskeisesti Suomen nykyiseen perhevapaalakiin”.

Vaikuttamaan? Demareilla ei siis tuolloinkaan ole ollut kovin valveutuneita kansanedustajia, vaan heitä on johdettu pässinä narussa ja mm. Pitkänen on päässyt pistämään omat näkemykset päätöksiin. Tietysti tilanne on toinen, jos tuon ajan muut demarit olivat ulkoistaneet ajattelun Pitkäselle, joka nyt hakee julkista tunnustusta sorvaamalleen tekstille.

Valveutunut paikallismedia olisi nostanut tästä metelin juttua Pitkäsestä tehdessä, mutta toimittaja ei joko tajunnut tai lehti halunnut. Molemmat istuvat huonosti vallan vahtikoiran tehtäviin, vaikka haastatellun artistin puoluetausta olisi kuinka mieluinen. Kaikissa puolueissa on omat taustapirut, jotka vetävät päättävistä naruista ja varsinkin siten, että päätöksentekijä luulee itse keksineensä oivan ajatuksen, mutta sihteeristön rooli on perinteisesti ollut toisenlainen.

Ajan trendi on myös uhriutua ja Pitkänen kertookin tulleensa törkeän käytöksen kohteeksi, kun hänelle on ehdotettu seksiä naimisissa olleen henkilön taholta. Seksin ehdottaminen on tavallista kahden aikuisen välistä vuorovaikutusta silloinkin, kun ei pidä ehdottajasta. Törkeys ei tässäkään kohdistu Pitkäseen, vaan ehdottajaan itseensä ja tämän vakisuhteeseen. Uhriutuminen kuitenkin on osa opuksen myyntipuhetta ja uppoaa varsinkin skandaalia hakeviin.

Mato Valtosen mukaan mulkkujen kanssa ei työskennellä päivääkään ja Pitkänen vaikuttaa juuri sellaiselta sukupuolestaan riippumatta, tilaisuutensa haistava ja keinoja kaihtamaton wannabe-poliitikko, Ahmed Ahnetar, joka haluaa Kalifittareksi Kalifin paikalle. Lycka till.