Status Quo – Tapahtuuko uudistus vielä nykyisessä järjestelmässä vai voittaako populistit lopulta?

Katsomalla Suomen poliittista historiaa näkee mihin arvopohjaan Suomessa ollaan suurelta osin kallellaan. Suomessa media kauhistelee oikeiston nousua Euroopassa. Tähän on ihan uskottava syy: vastareaktio liberaalille vasemmistopolitiikalle [1], joka on yrittänyt piilottaa sen politiikan varjopuolia esim. maahanmuuton haitat [2–4].

Tulevissa vuoden 2027 vaaleissa varmasti eläkeläiset käyvät vaaliuurnilla äänestämässä niitä ehdokkaita, jotka pitävät huolen heidän arvokkaasta vanhuudestansa. Sitten yrittäjät ja keskiluokka sekä hyvätuloiset (yli 5000 euroa kuukaudessa tienaavat) joutuvat pinnistelemään keneen rakastuvat vaaleissa. Tämä keskiluokka on se ryhmä, joka päättää Suomen poliittisen suunnan. Mutta näissä vaaleissa nuoret äänioikeutetut voivat yllättää. Viranhaltijat ja viranomaiset pystyvät vain hetken aikaa pitämään järjestelmän sellaisena kuin ”lakien valmistelijat haluavat nähdä”. Ajan oloon poliittinen ohjaus pitää huolen, että viranomaiset ja viranhaltijat joutuvat taipumaan poliittisen järjestelmän vaatimuksiin [5].

Nuoret ovat karkeasti sanottuna jakaantuneet joko liberaaleihin vasemmistolaisiin tai konservatiivisiin oikeistolaisiin. Ehkä siellä on vielä oikeistoliberaaleja. Siellä nousee esille perinteiset arvot sekä halu siihen, että kotimaan on säilytettävä (kaipuu vanhaan kansallisvaltioon). Samalla kun syntyvyys vähenee suomalaisilla, niin ei ole rahallisesti keinoja saada ihmisiä tekemään lisää lapsia: tätä kokeiltiin jo Etelä-Koreassa eikä se onnistunut.

Sitten eduskunnan ulkopuolella alkaa olla jo pienpuolueita, jotka ovat syntyneet paineventtiili ilmiönä Suomessa kun järjestelmä ei ole kyennyt uudistamaan eri ryhmien vaatimuksia. Olemme ”vaikea voittaa tilanteessa” kaikki. Vaikka yhteiskuntarauha pysyi vielä jokseenkin yllä, niin keskiluokka voi kokea todella suuren pettymyksen jos päästävät Troikka(IMF) tulemaan hoitamaan Suomen asioita äänestämällä eduskuntaa päättäjiä, jotka eivät hoida valtion velka rasiteta pienemmäksi. Se kurjuus alkaa sitten kunnolla, kun otetaan vielä lisää velkaa ja verotetaan keskiluokkaa sekä sanotaan nuorille ”kyllä te joskus saatte töitä, olette vielä nuoria”. Aikanaan sanottiin, että valtio voi vielä velkaantua lisää. ”Sen sijaan on turhaa – ainakin toistaiseksi – kauhistella Suomen velkataakkaa.” (12.3.2009) Nyt sitten kauhistellaan että velkaa on liikaa (yli 200 miljardia). Aikaan EU:n talouskriisiä ei hoidettu, että laitetaan rötväävät maat kuriin. Kirjoitetaan että meidän pitäisi ottaa oppia nyt esim. Kreikasta. Aikaan väitettiin (20.9.2015), että emme ole Kreikan tiellä mutta nyt sitten on 200 miljardia velkaa. Eipä tässä eräs pankin pääekonomisti kirjoittaa (6.4.2026): ”Velaksi eläminen ei lopu tällä hallituskaudella (eikä seuraavallakaan)”

Kysymys on enää siitä: onko rohkeutta vaatia minimalistista valtiota, jossa riskinotto jälleen kannattaa sekä ihmiset eivät ajaudu tukiriippuvaisiksi. Jos uudistuksen tietä ei jatketa, niin se tapahtuu sitten valitettavasti, että ihmiset rakastuvat kadun kulmilla ja somessa oleviin populisteihin, jotka voivat ajaa yhteiskuntakokeiluja, jotka tiedämme jo historian kirjoista todella pahoiksi sekä epäonnistuneiksi.

Kirjallisuus

[1] Falcó-Gimeno A, Jurado I, Wagner M. Left-Wing Governments and Far-Right Success. British Journal of Political Science. 2026;56:e5. http://doi.org/10.1017/S0007123425101208

[2] Orhan, S. A. (2025). From dissent to cohesion: Immigration policy shift and intra-party dynamics in the Danish Social Democratic Party. Party Politics, 31(3), 537-548. https://doi.org/10.1177/13540688241234785

[3] Miguel Carreras, Sofia Vera, Giancarlo Visconti, Democratic elections and anti-immigration attitudes, Journal of Peace Research, Volume 62, Issue 5, September 2025, Pages 1498–1513, https://doi.org/10.1177/00223433251352660

[4] J. Eaton, F. Baingana, M. Abdulaziz, T. Obindo, D. Skuse, R. Jenkins. The negative impact of global health worker migration, and how it can be addressed, Public Health, Volume 225, 2023, Pages 254-257, ISSN 0033-3506, https://doi.org/10.1016/j.puhe.2023.09.014

[5] Olsen JP. Change and continuity: an institutional approach to institutions of democratic government. European Political Science Review. 2009;1(1):3-32. http://doi.org/10.1017/S1755773909000022