”Opinkappaleista” – Jumalasta todennäköisyyksiin, onko sillä väliä?

Kuulin hiljaan Radio cityssä sanonnan, jonka mukaan apinakin voisi kirjoittaa Romeon ja Julian, kun tarjotaan määräämätön määrä aikaa ja mustetta.

Ikuisuus käsitteenä on lähes mahdotonta sisäistää, mutta silti todennäköisyys ikuisuudelle on erittäin vahvalla pohjalla riippumatta siitä, uskooko luomistyöhön vai todennäköisyyksiin. Ikuisuus toimii niin, että ennen pitkää se mikä olemassaolevien rakenteiden pohjalta on mahdollista on myös todennäköistä ja tulee tapahtumaan väistämättä.

Tästä tullaan mieltä askarruttavaan pulmaan: entäs jos meidän jokaisen tietoisuus ei kuole koskaan, vaikkakin näennäisesti meistä jokainen tulee kuolemaan ajallaan.

Perikristillisessä ajattelussa ikuinen elämä tavalla tai toisella on keskeinen osa opetusta, mutta toisissa myös puhutaan ”pahojen palkasta”, joka riippuen vähä uskonlahkosta on joko ikuinen kadotus, eli todennäköisesti pysyvä kuolema tai ikuinen kiirastuli, jossa vihtahousu piinaa asukkaitaan. Ikuista elämää kuitenkin pidetään ”hyvien palkkana” kaiken kaikkiaan, jonka pitäisi lohduttaa kuoleman perisyntinään perineiden läheisiä kuin kuolevaa itseään.

Toisaalta on myös sanonta: ”lyhyt virsi kaunis”, koska kaiken on määrä päättyä aikanaan. Kristillisessä perinteessä kuolema siis tietyllä tapaa hyväksytään, vaikka toisaalta sitä pidetään rangaistuksena esivanhempien rikkomuksista, joista vapautuu vain kuolemalla – ”Eikä toisella kuolemalla sinua voida enää tuomita.”

Silti henkilökohtaisesti koen eniten kauhunhetkiä todennäköisyyksistä, jotka riippumatta luojan olemassaolosta jättää piinallisen kysymyksen ilmaan ikuisuudesta: entäs jos tietoisuuteni kuolee ja herää loputtoman määrän henkiin uudestaan? Eli toisin sanoen, riippumatta siitä mihin todellisuuteen tai olomuotoon synnyn uudestaan, tulen ikuisesti olemaan kaikkeuden kierrossa, joka kuolee ja syntyy uudestaan.

Tämä olisi jopa joidenki teoreettisten fyysikkojen mukaan likimain mahdollinen tapahtuma, sillä ikuisuus on täynnä todennäköisyyksiä, jotka saattaisivat puoltaa tätä todellisuutta.

Loppuen lopuksi voisi siis sanoa, että uskoin luomistyöhön tai en, olen silti täällä ikuisuuden tavalla tai toisella. Onko siis väliä, uskonko tuhansiin neitsyisiin muslimien mukaan tai kristilliseen ikuiseen elämään saati juutalaiseen, olen silti tuomittu kulkemaan ikuisesti puhtaasti todennäköisyyksien vuoksi.

Mutta pitääkö näiden uskonkappaleiden vuoksi julistaa pyhiä sotia?