Valon varastaja vai armonlahja?

Levottomat parkuvat valoa, jonka talvi varasti valon lapsilta. 

 

 

Levottomien sydämet eivät anna armoa,

sydämet jäässä he odottavat kevättä,

joka sulattaa ikiroudan heidän rinnasta.

 

 

Levottomien sydämet eivät ymmärrä armoa,

siksi he ikuisesti taistelevat vastaan talven tuloa.

Mutta  pimeyden lunastus on toivon kajoa

ja vain harvat ymmärtävät talven salaisuuksia.

 

 

 

Enää ei valkea herätä,

voit uinua tuntematta valon velvollisuuksia,

vajota unimaailmaan ja vaeltaa tuhansissa vesissä.

 

 

 

 

Mikko Marttila

Huorintekijälläkin on paikkansa maailmassa, mutta mitä tekee täydellisyyden luoja sapattina, seitsemäntenä päivänä, jos ei ikuisessa levossa jäädytettynä ajattomuudessa, kuin patsas vailla henkeä?

Vain rajallinen voi rakastaa, miksi rukoilet vielä jumalaa?

Mikä olisi alkoholistin kirkkain hetki, jos ei kolmen promillen humala, sillä siihen hänen ruumiinsa on tottunut.

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu