Riittävät kotiin vietävät palvelut kuuluvat jokaiselle ikääntyneelle

Suomessa on käynnistetty kansalaisaloite ikääntyneiden yhdenvertaisten ja riittävien kotiin vietävien palvelujen turvaamiseksi lainsäädännöllä. Aloitteessa esitetään vanhuspalvelulain, sosiaalihuoltolain ja tarvittaessa muun asiaan liittyvän lainsäädännön täsmentämistä niin, että jokainen ikääntynyt saa tarvitsemansa palvelut asuinpaikastaan riippumatta.

Ikääntyneiden palveluissa painotetaan yhä vahvemmin kotona asumista ja kotiin annettavia palveluja. Jotta kotona asuminen olisi turvallista, ihmisarvoista ja ikääntyneen toimintakykyä tukevaa, kotiin vietävien palveluiden on vastattava oikea-aikaisesti ja riittävästi asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin. Jos kotiin vietävät palvelut eivät enää riitä turvaamaan ihmisarvoista elämää, välttämätöntä huolenpitoa ja turvallisuutta, ikääntyneellä on oltava oikeus päästä ilman aiheetonta viivytystä vahvemman tuen palveluun, kuten ympärivuorokautiseen palveluasumiseen.

Kotiin vietävien palvelujen myöntämisperusteissa, sisällössä ja toteuttamisessa on eroja hyvinvointialueiden välillä. Samankaltaisessa elämäntilanteessa ja samanlaisen avun tarpeessa olevat ihmiset voivat saada eri puolilla Suomea erilaiset palvelut. Ikääntyneen asuinpaikka, hyvinvointialueen taloudellinen tilanne tai alueella muodostuneet käytännöt eivät saa ratkaista sitä, saako hän tarvitsemansa avun vaan palvelujen on perustuttava ikääntyneen yksilölliseen palvelutarpeeseen ja toimintakykyyn. Yhteiset vähimmäisperusteet eivät tarkoita kaikille samanlaisia palveluja, vaan ikääntyneiden palvelun tarpeiden arviointia samoilla oikeudenmukaisilla periaatteilla.

Kotiin vietäviä palveluja ei pidä nähdä vain lyhyinä käynteinä, joiden aikana suoritetaan kiireesti yksittäisiä hoitotoimenpiteitä vaan ikääntyneen turvallinen ja ihmisarvoinen arki muodostuu kokonaisuudesta. Siihen kuuluvat muun muassa lääkehoito, ravitsemus, hygienia, kodin siisteys, asiointi, liikkuminen, kuntoutuminen ja sosiaalinen osallisuus. Myös muistisairaudet, mielenterveys, yksinäisyys sekä toimintakyvyn muutokset on otettava huomioon.

Palvelutarpeen arviointi tai myönteinen palvelupäätös ei yksin riitä vaan asiakkaalle myönnettyjen palvelujen on myös toteuduttava käytännössä oikeaan aikaan, riittävän usein ja hänen tarpeitaan vastaavina. Asiakassuunnitelmaan kirjattu apu ei saa jäädä saamatta esimerkiksi henkilöstöpulan vuoksi.

Teknologia ja etäpalvelut voivat täydentää kotihoitoa, mutta ne eivät saa korvata työntekijän läsnäoloa silloin, kun asiakkaan terveyden- tai muu tila edellyttää henkilökohtaista apua. Myöskään palvelujen järjestämistapa ei saa heikentää niiden laatua, jatkuvuutta tai turvallisuutta.

Läheisten antama apu voi olla tärkeä osa ikääntyneen arkea, mutta omaisia ei voida pitää palvelujärjestelmän rajattomana voimavarana. Heidän antamansa tuen määrä ja jaksaminen on arvioitava osana palvelukokonaisuutta.

Lisäksi tarvitaan valtakunnallisesti vertailukelpoista ja avoimesti julkaistavaa tietoa siitä, millä perusteilla kotiin vietäviä palveluja myönnetään, kuinka nopeasti ne alkavat ja toteutuvatko myönnetyt palvelut käytännössä ja ovatko palvelut vaikuttavia. Ilman luotettavaa tietoa alueellisia eroja, henkilöstön riittävyyttä ja palvelujen laatua on vaikea arvioida, valvoa ja kehittää.

Ikääntyneiden määrän kasvu ei ole peruste heidän oikeuksiensa heikentämiselle. Päinvastoin se tekee lainsäädännön täsmentämisestä entistä kiireellisempää. Vapaaehtoiset suositukset eivät yksin riitä, jos oikeudet toteutuvat eri tavoin eri puolilla Suomea.

Kotona asumisen tulee olla aidosti tuettua ja turvallinen mahdollisuus. Tämän vuoksi olemme käynnistäneet kansalaisaloitteen ikääntyneiden yhdenvertaisten ja riittävien kotiin vietävien palvelujen turvaamiseksi lainsäädännöllä. Aloitteeseen voi tutustua ja sen voi allekirjoittaa Kansalaisaloite.fi-palvelussa.