Olen eläkkeellä – Olenko siis tuottamaton yksilö?

Niin, olen työkyvyttömyyseläkkeellä, jolle pääsin vuoden 2025 alusta ja josta olen todella kiitollinen. Silti itseänikin välillä takaraivossa kaivertaa se olettamus, että kuuluisi olla tuottava yksilö tälle yhteiskunnalle. Siis omalla työllään tulla toimeen. Olen kyllä vuosien varrella ihan teinistä saakka tehnyt jotain työtä ja ollut välillä työttömänä. Työhistoriani onkin sellainen omanlaisensa tilkkutäkki ammatillista koulutusta ja eri työpaikkoja toimistotöistä koulunkäyntiavustajaksi aina lastenhoitohommiin päiväkodeissa sekä lasten kotona. Työkyvyttömyyseläkkeellä olen tehnyt pienimuotoista keikkatyötä sekä vapaaehtoistyötä.

Ammatiltani olen yo-merkonomi, koulunkäyntiavustaja sekä lähihoitaja.

Paikoin voimakkaat sosiaaliset jännitys- ja pelkotilat ovat vieneet ja vievät voimavarojani samoin kuin matala stressinsietokyky töissä ollessani sekä muutenkin itselleni haasteellisemmissa arjen tilanteissa.

Mielenterveyden syistä eläkkeellä olevia on Suomessa todella paljon ja nuorten osuus on tässä ryhmässä suuri.

https://www.ilmarinen.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2025/mielenterveyssyista-paadyttiin-tyokyvyttomyyselakkeelle-keskimaarin-44-vuotiaana/

Masennus on nuorten alle 30-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeiden suurin syy

https://www.laakarilehti.fi/terveydenhuolto/masennus-nuorten-aikuisten-tyokyvyttomyyselakkeiden-yleisin-syy/

On selvä, että tarvitsemme riittävästi työkykyisiä ihmisiä töihin. Oma kysymyksensä on sitten työttömyys ja se, kuinka töitä on ylipäätään tarjolla.

Haluan niin tässä kirjoituksessani kuin blogissani pitää esillä ja korostaa jokaisen ainutlaatuista arvoa ihmisenä pystyi hän sitten työntekoon tai ei. Työnteko on tärkeä osa monen ihmisen identiteettiä, sillä itse ajattelen kyllä myös vahvasti, että terve ihminen on luotu työtekoon ja ansaitsemaan oma elantonsa. Siitä saa sitä paitsi hyvän mielen, kun pystyy tulemaan omillaan toimeen.

Mutta entä me heikompiosaiset, monet vammaiset ja mielenterveysongelmaiset, alkoholistit tai muuten työkyvyttömät. On sanottu, että hyvinvointiyhteiskunnan mittarina voidaan pitää sitä, kuinka hyvin se pystyy pitämään huolta heikompiosaisistaan. Olen samaa mieltä.

Me kaikki tarvitsemme sitä, että olemme arvostettuja, oli tilanteemme sitten mikä tahansa.

Jätän tähän lopuksi Jukka Sariolan ajatuksen:

”Kelpaako vain terve ja tehokas ihminen tämän päivän yhteiskunnalle? Jos siihen pyritään, ajaudutaan mahdottomuuteen, sillä epätäydellisyys on olennainen osa ihmiselämää.”