Miksi köyhyystutkimusta tehdään ja mihin se liittyy?

Luulisi suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle olevan häpeäksi, miten köyhyyden korostamisesta on tullut mediaseksikästä.

Meillä on erityisiä köyhyystutkijoita, joiden ääntä kuullaan aina, kun jokin hallituksen leikkaustoimi iskee pienituloisten elämää kurjistamaan.

Tuloperusteiset köyhyysmittarit selvittävät, kuka on köyhä. Tämän seurauksena useimmat kansalaiset, joiden tulot ovat pudonneet alle EU:n tasoluokituksen, alkavat pitää itseään köyhinä. Tästä seuraa se, että ihmiset alkavat luokitella yhteiskunnallisen asemansa tulojensa mukaan, vaikka se olisi väliaikaista.

Siksi on vaarallista lähteä ylläpitämään mielikuvaa köyhyydestä, jonka substanssi on lopulta hyvin erilainen verrattuna todelliseen yhteiskunnalliseen köyhyyteen, joka maassamme on onneksi harvinaista.

* * *

Sen sijaan, pitkää taantumaa elettäessä, suomalaiseen yhteiskuntaan on alkanut tulla varjoyhteisöjä, jotka toimivat viranomaisilta näkymättömissä.
Pelkästään lukemalla netin puskaradioita, varastelut ovat arkipäiväistyneet siinä määrin, että poliisilla ei ole mitään keinoa puuttua varkaiden etsintään.

Lapset ja nuoret joutuvat isompien häirikköryhmien saartamiksi. Lapsia pahoinpidellään, heiltä viedään päältä vaatteita ja arvotavaraa.

Pahoinpitelyt eivät ole vain muutamia huitaisuja, vaan päähän ja vartaloon potkimista. Kaikki tietävät hauraan ihmiskehon, joka iskujen jälkeen voi olla lopunikää ongelmissa. Myös psyykkinen kunto on koetuksella.

Näissäkin poliisi on voimaton, sillä laki suojelee alaikäisiä.

Laki ei kuitenkaan suojele rikoksia tekevien lasten ja nuorten vanhempia, jotka ovat lopullisessa vastuussa jälkikasvunsa tekemisistä.

* * *

Niin sanotut kunnon kansalaiset, joiden elämä sujuu päivittäisten rutiinien, kuten, työn, lastenhoidon ja kodinhuollon ylläpidossa, joutuvat liian usein ryöstöjen kohteiksi.

Lukitut polkupyörät, autonrenkaat, kolhitut autot ja pihoilta viedyt lemmikit, ovat arkipäivää.

Rikosilmoitusten teko on luonnollisesti välttämätöntä, jos sattuu olemaan vakuutukset kohdillaan.

Kyseessä on kuitenkin lopulta monien selvittelyjen dilemma, josta jää ennemminkin paha mieli, kuin korvatun vahingon eurot.

* * *

Siksi on kysyttävä, tarvitaanko meillä köyhyystutkimusta, vai rikollisiin varjoyhteisöihin puuttumista.

Köyhyys ei ole lopullinen olotila kehittyvässä yhteiskunnassa, jossa kaikille kansalaisille turvataan toimeentulo.