Hyvinvointialueet leikkauspolitiikan alihankkijoina kehitysvammaisia myöten

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen Pohteen miljarditalous ei kaadu kehitysvammaisten työosuusrahaan. Eikä se todellakaan sen poistamisella toisaalta pelastu.

Silti Pohde esittää työosuusrahan poistamista omissa toimintakeskuksissaan järjestettävästä työtoiminnasta osana lausunnolle lähtenyttä, 15-20 miljoonan rajut säästövaateet sisältävää sote-järjestämissuunnitelmaa. Puhutaan tavallisesti ehkä noin 5–7 eurosta päivässä. Työosuusrahaa voi maksaa enimmillään 12 euroa, mutta todellisuudessa taso jää yleensä paljon matalammaksi.
Pohteen yli kahden miljardin euron budjetissa summa on pieni. Sen saajalle se on aivan oikeaa rahaa ruokaan, liikkumiseen tai harrastuksiin. Suuri osa kehitysvammaisista ihmisistä elää pienimmän työkyvyttömyyseläkkeen varassa. Silloin muutamallakin eurolla on merkitystä.

Leikkauspoliitikan tiellä valtion uhkaama oleva Pohde ei ole yksin. Esimerkiksi Keski-Suomen hyvinvointialue on lakkauttanut työosuusrahan maksamisen toimintakeskuksissa järjestettävästä työtoiminnasta. Joillakin alueilla suunnitelmista on myös peräännytty vastustuksen vuoksi.
Kehitysvammaliitto on varoittanut, että työosuusrahan poistaminen voi ajaa ihmisiä takaisin ruokajonoihin. Koronavuosina nähtiin, mitä työ- ja päivätoiminnan katkeamisesta seurasi eli yksinäisyys ja mielenterveyden ongelmat lisääntyivät, ja kehitysvammaisia ihmisiä päätyi aiempaa enemmän ruoka-avun piiriin. Vähemmän mukavaa hommaa.

Työosuusrahassa ei siis todellakaan ole kyse vain muutamasta eurosta. Se on myös pieni tunnustus siitä, että ihmisen tekemisellä on merkitystä. Se lisää omanarvontuntoa, joka on äärimmäisen tärkeä asia itse kullekin. Jos kannustin poistetaan, osa ihmisistä voi jäädä kokonaan pois työtoiminnasta. Silloin muutaman euron säästö voi tulla myöhemmin paljon kalliimmaksi.

Orpon ja Purran hallitus voi tietenkin todeta, ettei se ole päättänyt työosuusrahan poistamisesta. Muodollisesti se on totta. Hallitus päättää vain siitä, kuinka vähällä rahalla hyvinvointialueiden on pärjättävä ja kuinka nopeasti niiden pitää taloutensa tasapainottaa.

Alueille jää korkeintaan vapaus valita, keneltä leikataan. Jos nyt edes sitäkään, koska monet palvelut ovat lakisääteisiä, ja periaatteesta niistä ei saa ajaa alas. Toki käytännössä ristiriita perustuslaillisten, myös oikeuskanslerin tunnustamien sote-palveluihin oikeuttavien linjausten kanssa alkaa olemaan monessa paikassa todellinen.

Tämä ei silti vapauta aluepäättäjiä vastuusta. Esimerkiksi Pohteella lopullista päätöstä ei ole vielä tehty. Esitys etenee osana sote-järjestämissuunnitelmaa lausuntokierrokselle ja palaa myöhemmin päätöksentekoon. Vasemmistoliitto on vastustanut työosuusrahan poistamista ja asiasta äänestimme tulevaisuuslautakunnassa 9-4. Saimme tukea tähän vain SDP:n edustajilta, kiitokset heille eli Jari Männikölle ja Tanja Tiaiselle.

Kehitysvammaisilta ei ole pakko viedä tuhkiakin pesästä. Taloudellisesti erittäin vaikeassa tilanteessa oleva ja rajussa arviointimenettelyssä läpikäynyt Lapin hyvinvointialue päätti säilyttää työosuusrahan. Kyse on siis myös valinnasta.

Samalla pitää sanoa ihan suoraan äääneen, ettei muutaman euron työosuusraha ole kaikille kehitysvammaisille oikea ratkaisu. Monet pystyvät tekemään tuottavaa työtä. Silloin heille kuuluu oikea työsuhde ja oikea palkka. Käytännössä avotyötoiminta johtaa kuitenkin edelleen vain harvoin palkkatyöhön.

Parempaan pitää pyrkiä. Sitä ei kuitenkaan edistetä ottamalla nykyinenkin pieni korvaus pois. Muuten lopputuloksena ei ole palkkatyö vaan työ ilman minkäänlaista korvausta. Kehitysvammaiset ihmiset tekevät siis toimintakeskuksissa esimerkiksi yrityksille alihankintana pakkaus- ja kokoonpanotöitä. Nyt heidän muutaman euron työosuusrahastaan esitetään säästettäväksi, koska valtion rahoitus ja talousohjaus pakottavat hyvinvointialueet jatkuviin leikkauksiin. Hyvinvointialueet puolestaan tekevät leikkauspolitiikan alihankintoja maan hallitukselle. Tämmöinen ketju siis.