Putinin diplomatia on häränkorvike, jolla saa puskea.

Putinille diplomatia ei ole keino ratkaista konflikteja, vaan härän korvike, jolla pusketaan omia voimapoliittisia tavoitteitaan läpi. Harmonisen ja tasapuolisen keskustelun sijaan hänen tavoitteenaan on yleensä kärjistää ja dominoida tilannetta, sanella ehtoja ja uuvuttaa vastapuoli.

Hän voi puhua tuntikausia historian oikeutuksesta sotiin, kuitenkin puhuttu historia oli muokattu etukäteen Putinille sopivaksi. Putinin ulkoministerinä on toiminut Sergei Lavrov, jolla ei ole mitään diplomaattisia taitoja, uhkailee vain oppi-isänsä Putinin tavoin.

Siinä missä Putin päättää geopoliittisista valloituksista ja voimankäytöstä. Lavrov kylmän pragmaattisena ja jyrkkänä neuvottelijana ei lotkauta korviaan vastapuolen ehdotuksille. Sen sijaan hän käyttää usein ivallista huumoria ja syyttää länsimaita tekopyhyydestä. YK:n yleiskokouksessa Lavrov teki selväksi Venäjän linjan, he eivät suostu tulitaukoihin tai konfliktin jäädyttämiseen.

Putin itse ei kykene sellaiseen empatiaan, tai molemminpuoliseen luottamuksen aikaansaamiseen tapaamisissa, mitä tasapainoinen keskustelu vaatisi. Pitkä yksinvaltius on tehnyt Putinista kognitiivisesti joustamattoman, epäluuloisen ja syvästi eristyneen harhaanjohtajan. Vaan vuorovaikutus on hänelle aina valtapeliä ja nollasummapeliä, jossa toisen voitto on toisen tappio.

Pitkien pöytien ääressä Putinin kanssa, ovat kuvailleet keskusteluja raskaiksi monologeiksi. Eristäytyminen ja valtavat neuvottelupöydät viestivät statuserosta ja kontrollista. Hän häpeää heiveröistä olemustaan ja lyhkäisyyttään, niin vastapuoli istutetaan matalammalle tuolille, kuin itsellä on.

Tampereella erään legendaarisen autokauppiaan asiakkaan tuoli 20 cm matalammalla. Se auttoi niin, ettei tarvinnut pudottaa auton hintaa, asiakas sillä alistettiin nöyräksi. Varmaan Putinilla on myös usko siihen, ettei tarvitse tinkiä vaatimuksistaan.

Pitkä pöytä Kremlissä kuvastaa sitä, Että Putin varoo länsimaisia lentotäitä ja yskösviruksia. Yksi pehmitys ja alistus vieraalle sovitun kellonajan sijasta on viivyttely tapaamisessa. Se on vanha venäläinen tapa, Suomen rauhanneuvottelijat pakotettiin odottamaan jopa vuorokauden, ennen kuin päästiin neuvottelupöytään.

Kaikki länsimaiset neuvottelijat kertovat, venäläiset osaavat loihtia tai luomalla kokoustilaan painostavan ilmapiirin, ennen kuin sanaakaan on sanottu. Suunniteltu kesto lyhenee minimiin, monet asiakohdat jäävät käsittelemättä.

Nyt rutto runtelee jo Uralin takana, pian kuulemme, kuinka länsimaat on istuttaneet sen venäläisiin, eli diplomatia on tästä kaukana, kuin Korpimaan Ernestin morsian, joka karkasi ennen vihkiäisiä Amerikkaan. Ehkä se rutto kuitenkin on karannut laboratoriosta tai rottien syömisestä. Tuli mieleen, kun kalterijääkärit istuivat Špalernan tutkintovankilassa Leningradissa, ruoka kävi niin vähiin, niin selliin tuli samoja käypäläisiä, niin kaikki syötiin. He kertoivat että, muutama kuoli menuun, mitä lattian raoista kaivettiin, mutta kaikki ”häjyt” pohjalaiset säilyivät hengissä. Jos rutto leviää Venäjällä, niissä olosuhteissa missä siellä asutaan, se tekee pahaa jälkeä.