Putinin kutsuhuudon Suomi-neito tyrmää barbaarin huuteluna.

Kyllä Suomi-neitoa röyhkeästi kosivalle Putinille, voi neito työntää korpun suuhun ja sanoa ”Hei sun heiluville”. Suomi-neito ei sopeudu ikinä venäläiseen elämäntyyliin ja elämiseen pelossa. Aviota, avoliittoa yhteistä kumppanuutta, toveripiiriä ja edes hyyryläisyys ei onnistu, kuin Pentin suhde oli Tarjalle, kaikki on poissuljettu.

Kun Vladimir suorittaa soidinmenoja luoteeseen päin, rajan yli Suomeen, niin Suomi-neito on niin kova koppelo, että vetää röyhkeältä kosijalta ainusen ”nirrin” irti. Suomi-neito valitsee itse, kuka on fiksuin ja komein kukko, Putin ei täytä niitä ehtoja, Putin kuulee kosintaan hyväksyvän papatuksen sijasta sanat ”Ono zdes´”.

Ei tarvitse mennä, kuin Venäjän laajalle maaseudulle, saa viikkokausia kestävän shokin. Vaikka olen itse ollut usein Venäjällä, koen saman, sillä kurjuus on niin monipuolista, että se pääsee aina yllättämään. Siisteyteen ja hygieenisyyteen tottuneet suomalaiset kauhistelevat näkemästä. Venäjällä uuden miniän on osattava perustaito ottaa killeröstä veriset hiiret ja rotat pois, Myös suolistaa koirat ja kissit, kun muu ruoka tekee välipään. Joskus tämä on ollut avioeron pohjana, jos miniä on kieltäytynyt tehtävästä, mies on viinapäissään haukkunut perheen ainoan selväjärkisen saamattomaksi.

Vesijohdon puutteessa koputtelee emäntä ruoka-astioita ovipieleen, että kuivuneet murut putoavat lattialle, niin kaikki torakkaa pienemmillä se on merkki, nyt alkaa ruokatunti. Ruokapöydässä huomasin, että pöydän alla oli samanaikaisesti myös eläintarha, oli sarvellisia ja sarvettomia elikoita. Myös oli hännällisiä ja hännättömiä syöjiä, osalla on tuntosarvet tai jopa viikset.

Haju oli aterialla myös kokemisefekti. Seinissä vanhat hirret lahonneet ja kosteat, joten ne olivat käytäviä täynnä ja kuhina vain kävi, kun murkut liikkuivat. Pelkää jo itsekin vierailun jälkeen pieraista, että tulee vain ilmoille murkkuja, kun aamulla herää.

Arjenharmaus ja kaikenlainen tulevaisuuden usko on kateissa, ei enää lauleta ja tanssita, kuin 20-luvun Berliinissä. Sen aistii vieras, varsin minäkin, jonka sukulaiset kulkeneet aina suu mutrussa.

Mikä inhottavan pistävä haju valtaa Venäjän, kesäkuumalla se on sietämätön. Vaimoni vajosi käsivarsilleni, kuin ”Tuulen viemää” elokuvassa, ei suuteloa varten, vaan pyörtyi ry..än hajusta. Toisella kerralla pyörtyi helteellä Bangkokin kalatukkutorilla, saman tyylinen oli haju.

Sanonta on, että hajussa kasvaa, minä en pysty tätä metodia ymmärtämään. Siinä Venäjän hajussa rypenyt puku piti viedä kemialliseen pesuun kahteen kertaan. Melkein siinä ihminen kissahtaa, eli lyhenee kuin pitenee. Oman kodin olohuoneessa nyt puksuttelee kiljutonkka, se vielä tuoksuu, kuin ranskalainen nainen, jonka poskipäille on ripoteltu Chanelin hajuvettä. Kiljutonkassa ei ole pahaa hajua, vaan se on aromintuoksua, vessassa on vain sakea ilma, kun tonkka on nautittu, mutta sehän on suljettu eriö.

Venäjällä kansalle opetetaan, että sota on ainainen uhka. Keskushallinto nimeää tekaistuja vihollisia, joita opetetaan lapsesta asti vihaamaan, se kuluttaa ihmistä, kuin 50-luvun naisten rikkinäisten korsettien tukiraudat.

Venäläinen yhteiskuntako on onnellinen, turvallinen ja tasapainoinen Kremlin mielestä? Kansa ei ymmärrä, että heitä muu maailma vain säälii, kun yhden raasun arvovalta on kyseessä, sitä vain halutaan nostattaa Ukrainan hyökkäyssodalla. Putinin kurkiliito on muuttunut sakkaavaksi lentokoneeksi, jonka alastulo ei ole pehmeimmästä päästä.