Sodanjohto on aina paremmin ruokittu, ettei tule virhearvioita.

Sotamarsalkka C.G.E. Mannerheim seurueineen söi lounaan ja päivällisen Mikkelin Klubilla kesäkuusta 1941 neljän vuoden ajan. Ruoka valmistettiin Hotelli Kalevan keittiössä, raaka-aineista ei tingitty mitään laadusta, koska pääteltiin, että huonolla ruokavaliolla voi olla vaikutusta virhepäätöksiin sotarintamalla

Marskin pöydässä tarjottiin Kyyveden kuhaa eri lisukkeiden kera, myös lohta ja muikkuja. Haukea ei marski sietänyt. Lautaselta löytyi myös riistaa, karhua, hirveä ja kaurista. Kevyempiä ruokia olivat hanhea, kalkkunaa ja rapuja, jälkiruokana sacherkakkua ja karpalojäähdykettä.

Ruokailu aloitettiin ”marskin ryypyllä” päätyen kahviin, konjakkiin ja sikariin. Näillä eväillä piti pärjätä Neuvostoliittoa vastaan, ettei kurnivat suolet, estä järkeviä puolustustaistelusuunnitelmia.

Mitä sitten Putin syönyt, kun virhearvioita syntyy yhtenään, kuin papanoita kanilta? Putin on itse kuvaillut Elämäkerrassaan, että perhe eli hyvin yksinkertaisesti. Arkiruoka koostui pääasiassa kaalikeitosta (štši), kaurapuurosta, letuista ja halvoista kotitekoisista leivonnaisista. Liha tai arvokkaammat raaka-aineet olivat harvinaista herkkua. Siksi ruumiillinen kehitys jäi vajaaksi, koko nuoruusvuotensa hän oli lyhyenläntä ”nälkäkurki”

Nykyään Venäjän presidentin ruokapöytään valitaan vain parasta. Vaikka hän antaa kuitenkin ymmärtää julkisesti, että syö tavallista, normaalia ja terveellistä perusruokaa, kuten kalaa, vihanneksia, puuroa ja venäläistä piimäjuustoa (tvorog).

valtiollisilla juhlaillallisilla kuitenkin tarjoillaan säännöllisesti venäläisen keittiön kalleimpia yleisyyksiä, kuten mätiä, kaviaaria ja villitaimenta. Ilmaan jää vain kysymys, onko Putin ahminut liikaa mätiä?

Erikoisena yksityiskohtana Putinin suuren luokan herkkuna tunnetaan neuvostotyylinen jäätelö nonparelleineen, jota kohtaan hänellä on raportoitu olevan suorastaan pakkomielle. Sodan jälkeisessä Leningradissa ei tavalliselle kansalle jäätelöä herunut, niin vanhana otetaan ilo takaisin.

Vladimir Putinin lapsuuden niukka ruokavalio ja köyhyys ovat keskeinen osa hänen henkilöhistoriaansa ja suunniteltua julkisuuskuvaansa. Kontrasti Kremlin nykyisen loiston, kalliiden herkkujen, kuten mädin ja kaviaarin ja lapsuuden puutteen välillä on silmiinpistävä, ero on yhtä suuri kuin vanhan lesken nykyrakkaus, ensi ihastukseen nuorena poikana. Nykyään Venäjän presidentin ruokapöytään valitaan vain parasta.

Asiantuntijat ja psykologit ovat usein arvioineet, että Leningradin katujen ankarat olot, fyysinen pienikokoisuus ja varhaislapsuuden materiallinen niukkuus loivat Putinille vahvan tarpeen saavuttaa kontrollia, valtaa ja materiaalista yltäkylläisyyttä myöhemmällä iällä. Nyt voi olla isoa herraa, voi kaluta lihaisaa reisipalaa, ja lopuksi heittää paljaat luut olan yli.

Putinille käy mädin kanssa samaten, kuin ammattiautoilijoiden pikkujouluun kutsuttiin paikkakunnan poliisit yhteisen sovun löytämiseksi. Poliisit joivat ilmaista viinaa, että piti käydä välillä oksentamassa, että mahtuu taas lisää viinaa vatsaan.

Jos ahmii liikaa mätiä ja kaviaaria, vatsakin sanoo yhteistyösopimuksen irti, niin nälissään voi nähdä ”natseja”. Pitää pysyä siinä ”ryssänlimpussa” mihin vatsa nuorena tottui.