Venäjän diplomaateilla ei ole mitään käytöstapoja.

Venäjällä ei tajuta uhkailujen lomassa, että normaaliin kanssakäymiseen ei ole paluuta, miten nyt virallinen Venäjä kylvää vain vihan siemeniä, vasta kuokittuun peltoon. Pelon kylväminen, ei ole se valtikka, millä luullaan hallitsevan maailmaa, joka on älyllisesti, tieteellisesti ja teknillisesti yli 100 vuotta kehittyneempi kuin Venäjä.

Neuvostoliiton hallinto istutti lisää vihaa Suomeen 1939 alkaen, se ei ole milloinkaan laantunut, vaan kytee edelleen jo isovihasta lähtien. Nyt Putin puhaltelee happea siihen, että maailmanpalo syttyy uudelleen. Edellisistä menetyksistä muistuttaa hautausmaat nykysuomalaisia. Hyökkäämättömyyssopimuksesta, huolimatta kehtasivat anastaa Karjalan, vaatia aiheettomat sotakorvaukset ja taannehtivalla lailla tuomita syyttömät vankilaan. Lisäksi Stalinin invaasio vaati kaatuneina paljon nuoria puolustajia.

Venäjän kansaa ei voi syyttää, Stalin uhrasi paljon miehiä kannaksella kanervien lannoitteeksi. heidän omille kaatuneille ei suotu edes mitään kunnioittavaa käytöstä. Olen Venäjällä nähnyt valokuvan joukkohaudan täytöstä, niin kaatuneet oli viskattu niskoilleen joukkohautaan ja joukkohauta oli lisäksi puolillaan suovettä.

Venäjän ja Vladimir Putinin uhkaukset Suomelle ovat pääasiassa poliittista pelottelua, propagandaa ja hybridivaikuttamista, joiden tarkoituksena on kylvää epävarmuutta. Putin puhuu kuin entinen Itikan ostomies, puhuu liukkaasti ja vakuuttavasti. moittii ostettavaa karjaa kavioista ja sorkista hampaisiin asti, samalla kehuen emäntää. Epäkohdat karjassa ei vaikuta hitustakaan laadulliseen makkarantekoon. Yhteistä Putinin kanssa on sekavat puheet.

Vaikka Venäjä on luokitellut Suomen ”epäystävälliseksi maaksi”, Venäjän virallisen johdon ja sen propagandakoneiston esittämät uhkaukset voidaan jakaa kolmeen osioon, Venäjän duuman edustajat ovat uhkailleet, että mikäli Suomeen sijoitettaisiin Naton ydinaseita tai niiden varastointia, Suomesta tulisi Venäjän asevoimien strateginen kohde, mutta käytännössä käyttö mahdottomuus.

Venäläissenaattori Vladimir Džabarov esitti rajun julkisen uhkauksen vastauksena presidentti Alexander Stubbin puheille väittäen, että Suomi voisi ajautua tilanteeseen, jossa se ”häviää lopullisesti”. Nyt puhutaan jo suuta suuremmalla. Venäjä pyrkii vaikuttamaan Suomeen kuitenkin keinoilla, jotka jäävät perinteisen sodankäynnin kynnyksen alapuolelle.

Suomenvenäläisten väestön hyväksikäyttö Venäjän retoriikassa on väläytelty tarvetta suojella venäläisiä siviilejä tai infrastruktuuria Suomen rajojen sisäpuolella. Tämä on Venäjälle tyypillinen propagandalinja, jolla pyritään luomaan tekosyitä painostukselle. Kuitenkin suomenvenäläiset tyrmää Kremlin olettamuksen suojelusta.

Venäjä on käyttänyt Suomen vastaisella rajalla välineellistettyä maahanmuuttoa, mikä pakotti Suomen sulkemaan itärajansa. Lisäksi Venäjän tiedustelukoneet ovat toistuvasti tehneet ilmatilaloukkauksia Suomenlahdella. Merellisiä vastatoimia uhkaillaan Suomen Kauppalaivastoon, Putin on uhannut suorilla vastatoimilla ja EU-maita, mikäli venäläisiin kauppa-aluksiin kosketaan Itämerellä. Venäjä on kutsunut Itämeren piirissä suunniteltuja venäläisalusten tarkastuksia tai takavarikkoja ”merirosvoudeksi”.

Suomen valtiojohto suhtautuu uhkauksiin rauhallisesti ja vakavasti, muttei hätiköiden. Suomi on vastannut Venäjän toimiin tiukentamalla lainsäädäntöään, pitämällä itärajan suljettuna, kutsumalla Venäjän suurlähettilään tarvittaessa puhutteluun sekä syventämällä integraatiotaan Natoon ja länsiliittolaisiin.

Turvallisuusviranomaisten mukaan Suomen puolustusvalmius on erittäin korkealla tasolla, eikä provokaatioille haluta antaa niille toivottua huomiota. Vladimir Putinilta suora uhkaus on, että Venäjä voi iskeä Suomeen ampumatta laukaustakaan niin uskomattomalta se kuulostaa, Suomi ei ole vain Krim.

Diplomatialla on eri käsitystapa Venäjällä, kuin muualla se tarkoittaa kansainvälisten suhteiden hoitamista. Se ei ole uhkailua, ivailua, pelottelua ja loukkaamista. Se vaatii myös hienotunteisuutta ja tahdikkuutta, myös osata käsitellä vaikeita asioita ja osata myös käyttäytyä diplomaatin arvon mukaisesti. Tämä kaikki nykyisin Venäjällä unohdettu, kilpaa haukutaan, kun ”rakkikoirat”.

Olen aina kuunnellut venäläisiä diplomaatteja, kun on mahdollisuus, loukkaavia sammakoita soljuu suusta yhtenään, kuin oksennus Kärmesahon Yrjänältä. kun joi paloviinaa, missä oli erehdyksessä käytetty lantrinkina haudesvettä, millä oli pesty vainajaa.