Yritetään ostaa valmistaloilla koko Karjalan tasavalta.

Venäjän silloisen presidentin Boris Jeltsinin lähipiirissä oli laskettuna salainen hinta Karjalan palauttamiselle. Venäjän entinen varaulkoministeri Andrei Fjodorov paljasti, että Moskovassa oli luotu asiantuntijaryhmä suosittamaan alueiden myymistä Suomelle.

Miksi sama voisi tapahtua uudelleen, Putin itse on ainut este asian esille ottamiseksi, mutta hän on ohimenevä ilmiö, kuin sammakkojen kutukausi palokaivossa.

Kohteena voisi luovutetun Karjalan sijaan olla koko Karjalan tasavalta, joka on suomalais-ugrilainen perimältään. Miksi Venäjä pitää kyytä povellaan, kun pääsee eroon tasavallasta, joka ei halua kuulua siihen, kun kuitenkin tasavalta rimpuilee irti Venäjästä, kuin ärhäkkä hevonen valjaista ja tasavaltaa odottaa mittava infran uusinta kaikilla sektoreilla. Olihan inkeriläisten muuttoliike oli yksi venäläisten toimi, millä inkeriläisyhteisökin päätettiin lopettaa.

Kauppatapahtuma voidaan aloittaa sillä, mikä on kohtuullinen kauppaarvo, joka määritellään koko tasavallalle? Koiviston aikainen mahdollinen hintapyynti liikkui 60-70 miljardia markkaa luovutetusta Karjalasta, mikä on aivan utopiallinen summa raiskatusta ja heitteille jääneestä Venäjän-Karjalasta.

Kun uuden hallinnon pitää voittaa Venäjän kansa uudelleen puolelleen, niin Suomi tarjoaisi puisia valmistaloja sopivaan standardiin mitoitettuna koko kauppasumman edestä, se uppoaa Venäjällä kuin kuuma veitsi voihin, eikä edes täyttäsi vielä koko tarvetta.

Kansa ottaa ilolla vastaan kyseisen menettelyn. Olen itse nähnyt Venäjällä perheitä asuvan taloissa, joissa puolet talosta on romahtanut ja yleensä vanhat talot on jo maatumassa vuotavin katoin ja seinät pysyvät pystyssä tukipuin. Ilmastointi kyllä pelaa, kun hirsiluteet on tehnyt seiniin reikiä.

Ukrainan sodan jälkeen Venäjän valtion kassa on tyhjempi, kuin presidentti Jelsinin aikaan, jolloin Kremlissä asetettiin asiantuntijaryhmä Karjalan myymiseksi, joten voisi toistaa historiaa tässäkin asiassa, edut olisivat molemminpuoliset. Luulisi järjen voittavan vihdoinkin Karjala-kysymyksessä.

Rajan sijainti Pietariin olisi ihan samantekevää missä se olisi, koska venäläiset tietävät tasan tarkkaan, ettei kukaan ulkopuolinen valtio hyökkää ilman suomalaisten suostumusta Venäjälle. Rajan läheisyys Pietariin loisi parannusta suurkaupungin elintarvikehuoltoon ja vapaa-ajan lomailuun.

Myös Mauno Koiviston käskystä perustettiin salainen asiantuntijaryhmä arvioimaan, mitä Karjalan takaisin ottaminen ja sen infrastruktuurin korjaaminen maksaisi. Salaiset aikalaislaskelmat arvioivat alueen nostamisen suomalaiselle tasolle maksavan jopa yli 100 miljardia markkaa (yli 26 miljardia euroa). Summa on täysin väärä arvio, koska ensinnä siihen saataisiin huomattava määrä Eu-rahaa, sekä aluetta ei tarvitse heti saada kokonaan Suomen standardien mukaiseksi. Aluksi rahaa voi riittää purkutöihin, mitkä kohdistuisi rötisköihin ja kesken jääneisiin rakennuksiin ja sotaromuihin. Lisäksi alue ruokkii itseään kiihtyvään tahtiin, esim. palvelu- ja metsäala. Venäjäkin voi laittaa merkille, mitä maksaa alueen kunnostus, tätä rahamäärää ei Venäjältä löydy. Mutta myydessään alueen Suomelle, he pääsevät eroon tästä kiusallisesta menoerästä, joka on uhrattava kuitenkin joskus Venäjän-Karjalan infraan.

Onhan se hullua ostaa omaa varastettua Suomen osaa takaisin, siitä syystä Venäjä voisi kauppasummaa tarkastella hieman katuvaisesti. Silloin on lähtökohdat paljon paremmat kanssakäymiselle. Kuinka kauan vain pesii Venäjällä tyhmänylpeys, kun voisi kuitenkin edistää molempien maiden taloudellista tilaa, Samalla vääryydet poistuisivat. Nyt Venäjän kansantuote savuaa ilmaan Ukrainassa, ajatelkaapa miten olisi Venäjän infraa uusittu sotaan uhratuilla rahoilla. Nyt Suomi tarjoaisi valmistaloillaan järkevän oikotien olojen kohentamiseen Venäjällä.

Koivisto päättyi siihen, että palautus olisi taloudellisesti liian suuri riski Suomelle. Tästä syystä Suomi ei aktiivisesti tarttunut tilaisuuteen Neuvostoliiton romahtaessa. Tämä oli niitä Koiviston suuria töppäyksiä pankkikriisin ohella, mistä koko Suomi kärsi, olisi yrittänyt edes tinkiä. Koivistolla oli jo krooninen FSB:n pelko.

Jos Putin ei anna periksi, niin muussa tapauksessa Karjalassa alkaa pelko siitä, että alueelle voisi syntyy levottomuuksia, jotka leviävät laajemmalle alueelle Venäjällä. Ei tämänmoiset pakkokytkennät kestä ajan hammasta, että Venäjän-Karjala yritetään valaa uuteen muottiin, eli heitä yritetään pakottaa vieraaseen elämäntyyliin kurilla ja pakottamalla. Vienassa käydessä olen huomannut, että Vienan karjalaisilla on suomalainen mentaliteetti. Tuntuu aivan siltä, että olemme alun perin syntyneet kaikki kantaisä ”Eenokista”, millä on päässä Väinämöisen kalottilakki.

Vanhan rajan muistomerkki ennen Pietaria muistuttaa myös venäläisiä ja aiheuttaa heille omantunnon väänteitä. Monta muuta ulkopuolista maata ei vieläkään tunnustaneet luovutettua Karjalaa osaksikaan Venäjäksi, että se vielä kuuluisi Venäjän hallintoon.

Pariisin rauhanneuvotteluissa piti pakolla allekirjoittaa 36 artiklaa, sekä muita liitteitä. Useimmat artiklan kohdat on jo kaadettu Suomen puolelta, nyt kun seisomme tasajaloilla, voisimme todeta, että neuvottelut olivat tragedia, eli murhenäytelmä. Nyt on ainekset hylätä loputkin artiklat ja siirtää teennäinen näytelmä historian roskakoriin.

Putinin haluamat sotilaalliset rakennushankkeet voi ottaa muuhun käyttöön, jos on vielä mahdollisuus, ettei niitä rakenneta kivijalkaan pitemmällä, kun tsaarinalku väistyy takavasemmalle.