Pulla jää nauttimatta jos siitä otetaan vain rusinat

Nykyajan kohtaamisissa törmää yhä useammin siihen, että ihmiset haluavat vain rusinat pullasta. (Parhaat hetket, parhaat neuvot, rajaton huomio, ilmainen tuki ja ohjaus ja muiden luomat resurssit.) Yhä useammalla ei ole enää valmiutta investoida siihen tilaan, jossa pulla leivotaan: luottamukseen, sitoutumiseen ja vastavuoroisuuteen.

Ihmisten kanssakäymisestä on tullut tarpeiden mukaan muovautuvaa nopeaa vaihdantaa. Kaupungistuminen, globalisaatio ja digitalisaatio luovat aivan erilaisia yhteisöjä, joissa ihmiset eivät ole enää lähellä toisiaan ja ihmissuhteilla on omat käyttötarkoituksensa.

Tässä on merkittävä muutos siihen, miten ennen sujuvan viestinnän aikaa, ihmisten paikka elämässä oli olla osa lähiyhteisöä, jota ei edes päässyt pakoon. Olit osa niitä lähellä olevia ihmisiä, halusit sitä tai et, ja siksi sinun piti aina jollakin tavalla huomioida myös muut.

Yhteisöllisyyden tilalle on tullut yksilökeskeisyys. Ihmiset voivat käyttää toisia vain saadakseen jonkin osan heistä itselleen, mutta eivät ole valmiita tuomaan yhtä paljon takaisin. Tämä on mahdollista siksi, että he eivät lopulta joudu kohtaamaan ”kohteitaan” arjessa. Samalla olemme oppineet ajattelemaan, että jokainen ihminen rakentaa oman menestyksensä. Siihen otetaan mukaan ne ihmiset, jotka voivat auttaa eteenpäin. Pahimmillaan se johtaa siihen, että otamme itsellemme vain sillä hetkellä tärkeimmät, mutta emme osaa arvioida ihmisten todellista arvoa pitkällä aikavälillä.

Vanhassa mallissa kaikki toivat jotakin yhteisöön, koska se oli se, missä oltiin. Nyt ei voi enää luottaa siihen, että hyvä kiertää tai että sen määrä yhteisön sisällä on vakio. Yksilö voi vaihtaa viiteryhmäänsä helposti, kun tulee maksun aika.

Vastavuoroisuuden periaatteen katoaminen ei ole vähäpätöinen asia. Kun se katoaa, ”leipurit” lakkaavat tarjoamasta pullaa. Rusinoilla ei silloin ole lopulta paikkaa, johon kiinnittyä. Ne kuivuvat koviksi ja alkavat liikkua tuulenpuuskien työntämänä pitkin pöydän pintaa. Ja mitä tapahtuu, jos kiinnitymme tekoälyyn, kun hyödylliset ihmiset loppuvat kesken?

Kun emme kiinnity mihinkään ja kun emme ole valmiita antamaan, kun meille annetaan, voi kriisin tullessa tulla kylmä. Sillä silloin turvallisuuskin on kauppatavaraa.

Sähkökatkoksen sattuessa edes turvallisuutta ei voi enää tilata netistä kotiovelle kuljetettuna.