❗️❗️❗️ Kyseenalaistan nykyisen datakeskushuuman

Kyseenalaistan nykyisen datakeskushuuman ennen kaikkea siksi, että mielestäni siinä katsotaan liikaa tätä päivää ja liian vähän sitä, kuinka nopeasti maailma ympärillämme muuttuu.

Ajatellaan vain omaa elinaikaamme.

Tietokoneet tulivat koteihin muutamassa vuosikymmenessä. Matkapuhelimet muuttivat ihmisten välisen yhteydenpidon. Älypuhelin teki muutamassa vuodessa tarpeettomaksi suuren joukon laitteita ja palveluita, joita vielä vähän aikaisemmin pidettiin itsestäänselvyyksinä. Internet puolestaan muutti tiedonvälityksen, kaupankäynnin, pankkipalvelut, matkustamisen ja suuren osan työelämästä.

Moni asia, johon aikanaan investoitiin valtavasti rahaa ja jonka uskottiin palvelevan vuosikymmeniä, vanheni paljon nopeammin kuin osattiin ennustaa.

Ja nyt muutos ei ole hidastumassa. Päinvastoin.

Olemme tulleet tilanteeseen, jossa teknologia itse nopeuttaa uuden teknologian kehittämistä. Tekoäly, automatisoitu tutkimus, uudet sirut, materiaalitekniikka ja valtava laskentateho auttavat kehittämään seuraavaa teknologiasukupolvea yhä nopeammin.

Jos tietokoneiden, internetin ja matkapuhelinten aiheuttama valtava muutos tapahtui muutamassa vuosikymmenessä, kuinka paljon voikaan muuttua seuraavan kymmenen vuoden aikana?

Juuri siksi ihmettelen, että Suomeen suunnitellaan nyt valtavia ja pitkäikäisiä investointeja tämän päivän datakeskusteknologian tarpeiden perusteella.

Datakeskukset tarvitsevat valtavasti sähköä. Niitä varten rakennetaan sähköverkkoja, sähköasemia, energiantuotantoa ja muuta infrastruktuuria, jonka käyttöikä voi olla vuosikymmeniä.

Mutta kuka voi tänään varmasti sanoa, millainen datakeskus on vuonna 2035?

Tallennustiheys voi moninkertaistua. Laskentaan tarvittava energia voi vähentyä huomattavasti. Tietoa voidaan tulevaisuudessa säilyttää aivan uusilla tavoilla ja uusissa materiaaleissa. Myös laskenta voi hajautua nykyistä enemmän erilaisiin laitteisiin ja järjestelmiin.

Jo nyt tutkitaan täysin uudenlaisia tapoja säilyttää ja käsitellä tietoa.

Microsoftin Project Silica -hankkeessa dataa kirjoitetaan laserilla lasiin. DNA:ta tutkitaan tiedon tallennusmateriaalina, koska hyvin pieneen määrään materiaalia voidaan teoriassa tallentaa valtavia tietomääriä pitkäksi ajaksi.

Ja vielä erikoisemmalta kuulostava esimerkki: tutkimuksessa miljardeja DNA-molekyylejä on saatu tekemään laskentaa pienessä suolavesipisarassa. Se ei tarkoita, että dataa nyt varastoitaisiin meriveteen, mutta se kertoo siitä, kuinka kauas nykyisistä palvelinsaleista tulevaisuuden laskenta ja tiedon tallennus voivat vielä kehittyä.

❗️Huom! Suolavesipisaran ajatuksen lisäsin itse, ja tekoäly etsi sille taustatietoa.

Meillä on jo myös esimerkkejä siitä, kuinka nopeasti kallis digitaalinen infrastruktuuri voi menettää alkuperäisen käyttötarkoituksensa.

❗️ Ericsson rakennutti 2010-luvulla Kanadan Québeciin Vaudreuil-Dorioniin suuren datakeskuksen osaksi globaalia pilvi- ja tietoliikenneinfrastruktuuriaan. Keskus jäi kuitenkin nopeasti pois alkuperäisestä käytöstään yrityksen strategian ja teknologian muuttuessa. Tapauksesta on tehty jopa akateeminen tutkimus nimellä Cloud Ruins, jossa tarkastellaan juuri digitaalisen infrastruktuurin yllättävän nopeaa vanhenemista. ❗️

Tämän vuoksi pidän täysin mahdollisena, että tämän päivän valtavat datakeskukset ovat jo kymmenen vuoden kuluttua teknologisesti aivan toisenlaisia – ja että nykyisenkaltaisille keskuksille ei enää ole samanlaista tarvetta.

Silloin herää mielestäni erittäin tärkeä kysymys:

Rakennammeko nyt vuosikymmeniksi valtavaa ja kallista energiainfrastruktuuria teknologialle, jonka nykyinen muoto voi vanhentua paljon nopeammin kuin itse infrastruktuuri?

En vastusta datakeskuksia enkä teknologista kehitystä. Päinvastoin. Juuri teknologian valtava kehitys saa minut kyseenalaistamaan nykyisen datakeskushuuman.

Suomi tarvitsee investointeja ja kasvua. Mutta niiden pitäisi kestää myös tulevaisuus, jota emme vielä tunne.

Historia on osoittanut, ettei mikään teknologia jää sellaiseksi kuin se tänään on.

Ja tällä kertaa itse muutoksen nopeuskin on muuttunut.

PS. Ajatukset ja näkökulma ovat omiani. Tekoäly on auttanut tekstin puhtaaksikirjoittamisessa ja taustatietojen etsimisessä.

❗️❗️❗️

Suomella on tästä jo yksi kallis historiallinen opetus. 1980-luvulla rahoitusmarkkinoiden vapautumiseen lähdettiin voimakkaasti, mutta nopeasti kasvaneita riskejä ei hallittu riittävästi. Seurauksena oli 1990-luvun pankkikriisi: vuoteen 1996 mennessä pankkitukea oli maksettu jo lähes 51 miljardia markkaa, takauksia annettu yli 28 miljardia ja tukien rahoittamisesta syntynyt yli 10 miljardin markan korkokulut. Samalla kaatui valtava määrä yrityksiä ja menetettiin yrittäjyyttä, työpaikkoja ja tulevaa kasvua.

Siksi kysyn nyt datakeskuksista aivan samaa: onko tällä kertaa todella arvioitu myös se, mitä tapahtuu, jos tämän päivän oletukset teknologiasta, sähkön tarpeesta ja investointien pitkäikäisyydestä osoittautuvat vääriksi?

PeliSuomi
Sitoutumaton

email: pelisuomi@gmail.com
Nyt on ajateltava toisia, sillä heitä on enemmän -Minä olen vain Yksi.

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu