Eurooppalainen paketointiongelma

Meillä on ongelma. Venäjä on liian iso roskakoriin, liian köyhä hyllylle ja liian vaarallinen eteiseen.
Kylmän sodan jälkeen ajattelimme että laitetaan se Eurooppaan. Tehtiin putki, tehtiin kauppaa, tehtiin seminaari jossa puhuttiin arvoista. Putki jäi, arvot lähti.

Sitten Venäjä päätti lähteä Ukrainaan. Siinä vaiheessa Venäjä paketoitiin Kiinalle. Paketoitiin hienosti: Kiina lupasi saatte öljyn puoleen hintaan, me saamme moraalisen selkärangan. Kaikki voittivat. Paitsi Venäjä, josta tuli Kiinan huoltoasema jossa on ydinaseet ja huono itsetunto.

Nyt Amerikka keksi että eihän tämä näin voi mennä. Jos Venäjä on kokonaan Kiinan, Kiina on liian vahva. Joten keksittiin Reverse Nixon. Nixon meni Kiinaan jotta Neuvostoliitto heikkenisi. Trump menee Venäjälle jotta Kiina heikkenisi. Nerokasta. Paitsi että Nixonilla oli Kissinger, Trumpilla on diesel.

Ja niin olemme päätyneet tilanteeseen jossa Yhdysvallat päätti, että ratkaisu kalliiseen dieseliin on ostaa diesel Venäjältä. Perustelu: jos annamme Venäjälle vähän rahaa, se ei joudu kokonaan Kiinalle, ja jos se ei mene kokonaan Kiinalle, sen on pakko ottaa ainakin USA huomioon. Eli ostamme Venäjän takaisin länteen. Euroopasta ei ole takeita.

Eurooppa kuuntelee tätä keskustelua eteisessä ja miettii, mihis meidät laitetaan? Vastaus on: Puolaan. Sinne tulee hävittäjiä. Ei joukkoja Ukrainaan, mutta koneita Puolaan. Se on eurooppalainen tapa olla tekevinään.

Ja sitten Kolme vanhaa miestä, yksi joka haluaa Nobelin, yksi joka haluaa Donbassin ja yksi joka haluaa Taiwanin, kokoontuu Shenzhenissä päättämään mihin Ukraina laitetaan. Ukrainaa ei kutsuta paikalle, koska ei lahjapakettia kutsuta omiin avajaisiinsa.