Ilmastowoke – kaikki woittajiksi

Ilmastokeskustelussa on pitkään keskitytty lämpötilaan, vaikka järjestelmässä liikkuu energiaa, sitä varastoituu valtameriin ja sitä poistuu avaruuteen. Tarvittaisiin siis kokonaisvaltainen ilmastotalouden tilinpito, jossa virrat, varannot ja niiden muutokset saataisiin samaan taulukkoon.

Mutta tässä on vaarana, että joku jää näkymättömäksi.

Pintalämpötila on saanut kohtuuttoman paljon huomiota. Syvä meri ei pääse ääneen, jäätiköt eivät osaa lobata ja lämpökapasiteetti kärsii rakenteellisesta aliedustuksesta. Tarvitsemme siis inklusiivisen ilmastokirjanpidon, jossa jokainen energiavarasto saa oman äänensä.

Ensin määritellään mittarit. Sitten tarkastellaan mittareiden keskinäisiä valtasuhteita. Lopuksi laaditaan tasa-arvosuunnitelma, jolla varmistetaan, ettei mikään ilmaston osa-alue joudu kokemaan mittaamisväkivaltaa.

Energiatasetta ei tietenkään saa unohtaa. Se on kuitenkin vain yksi näkökulma muiden joukossa, ja sen rinnalle tarvitaan kokemuksellinen lämpötilatili, rakenteellisen epävarmuuden tili sekä historiallisten mittauskäytäntöjen dekolonisaatio.

Entä jos tilit eivät täsmää?

Silloin järjestetään työpaja.

Työpajan jälkeen muodostetaan moniammatillinen ohjausryhmä, joka määrittelee yhteisen ymmärryksen siitä, mitä täsmääminen tässä kontekstissa tarkoittaa. Jos energiaylijäämä jää edelleen epäselväksi, perustetaan hankekokonaisuus, jonka vaikuttavuus arvioidaan indikaattoreilla.

Näin ilmaston BKT saadaan vihdoin kasvamaan ilman, että tarvitsee ensin selvittää, kasvoiko ilmastojärjestelmän energiasisältö, muuttuiko energian jakautuminen vai paraniko ainoastaan raportoinnin laatu.

Ja mikä tärkeintä: kaikki osapuolet voidaan kirjata mukaan.

Paitsi ehkä energia, joka ei ole vielä saanut lausuntopyyntöä.