Jotakin saattoi tapahtua

Elettiin vanhoja hyviä aikoja pienessä maatalossa. Sota oli tuntematon ja suurimmat murheet olivat espanjantauti, rutto ja atomipommi. Muuten elämä oli rauhallista.

Sinä yönä ukki kuoli. Siis henki poistui ruumiista, kuten kuoleman yhteydessä tavallisesti tapahtuu. Asiasta ei tehty sen suurempaa numeroa. Kuolema kuului maatalon vuodenkiertoon siinä missä siemenviljan kuivaus ja sikojen lahtaaminen. Ukki nostettiin arvokkaasti leivinlaudalle odottamaan hautajaisia.

Perillisiäkin riitti. Talossa oli isäntä, emäntä ja kaksikymmentä varttuvaa lasta. Siihen aikaan tästä ei tehty lastensuojeluilmoitusta. Se oli normaalia. Väki meni nukkumaan. Aamulla piti tehdä normaalit maatyöt. Pellot eivät kynnä itseään.

Aamulla kuitenkin tapahtui jotakin. Tai ainakin saattoi tapahtua. Sitä ei tietenkään kukaan tiennyt. Mutta ilmassa oli sellainen tunne, että jotakin oli tapahtunut. 

Sitten huomattiin leipä. Leipälautasella ollut leipä oli puoliksi syöty. Kuka oli syönyt leipää? Kaikki olivat nukkuneet sikeästi. Paitsi ukki. Ukki ei nukkunut. Ukki oli kuollut.

Asiaa pohdittiin hetki. Kaikki selvisi. Totta kai ukki oli käynyt syömässä. Olihan hän lähdössä pitkälle matkalle, ja matkalle tarvitaan evästä. Sitä paitsi ukilla oli ollut eläessään tapana tehdä kaikenlaisia kepposia. Ihan piruuttaan.