Puheenvuoro-blogit
Pahojen ihmisten maailma
Maailma ei muuttunut ensin sääntöjen suhteen. Se muuttui moraalisesti. Ennen arvioitiin tekoja. Sitten opimme arvioimaan tekijöitä.
Kun tiedetään, kuka on hyvä ja kuka paha, ei jokaista tekoa tarvitse erikseen arvioida. Hyvä valtio voi rikkoa sääntöä hyvällä tarkoituksella. Paha valtio voi tehdä saman teon pahalla tarkoituksella. Ensimmäisessä tapauksessa kyse on vastuullisuudesta, jälkimmäisessä oveluudesta.
Näin syntyi pahojen ihmisten maailma. Maat eivät enää olleet vain valtioita, joilla oli intressejä, historiaa, maantiedettä ja armeijoita. Niistä tuli moraalisia persoonia.
Hyvät maat käyttävät sanoja kuten „arvopohjainen”, „kestävä” ja „yhteinen tulevaisuus”. Kun hyvä maa pommittaa, se on vastuullista. Kun hyvä maa vakoilee, se on tiedusteluyhteistyötä.
Pahat maat taas ovat pahoja jo olemukseltaan. Niiden tekoja ei tarvitse arvioida, koska niiden motiivit tiedetään jo etukäteen.
Sen jälkeen sääntöpohjainen maailmanjärjestys oli enää muodollisuus. Säännöt olivat edelleen olemassa. Niitä vain sovellettiin moraalisesti.
Pahat eivät tietenkään halunneet olla pahoja. Niin syntyi kehä, jossa kumpikin osapuoli saattoi pitää itseään hyvänä ja toista pahana.
Lopulta kaikki hutkivat toisiaan ja selittivät samalla olevansa hyvien puolella. Nyt olemme kuin koulun pihalla, mutta ydinaseilla ja lehdistötiedotteilla. Lohdullista tässä on se, että me kaikki tiedämme olevamme hyvien puolella.
Aina.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Kyllä oli taas niin turhanpäiväistä AI-voripulia kuin voi olla.
”Lopulta kaikki hutkivat toisiaan ja selittivät samalla olevansa hyvien puolella.”
Hutki kuule idiootti ihan itseäsi, vain täysin lapsen tasolla oleva debiili näkee ihmiset absoluuttisesti pahoina, tai hyvinä, tai valtiot, tai ylipäätään asiat. Ei absoluuttista hyvää, tai pahaa ole kuin lastenkirjoissa.
Ilmoita asiaton viesti
Antti Mikkonen demonstroi jälleen tekstini sanomaa oivallisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Sinun defenssi täyteen hölynpölyysi on aina parasta tahatonta huumoria. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Antti Mikkoselta on jäänyt jokseenkin varmasti huomaamatta, että lainsäädännössä(kin) on tapahtunut siirtymä tekojen arvioinnista persoonan arviointiin.
Perinteinen länsimaalainen rikosoikeus on rakentunut periaatteelle arvioidaan tekoa, ei tekijän luonnetta
Ilmoita asiaton viesti
Sulla on todella paha kriisi oman persoonasi kanssa selkeästi, keskity siihen, älä näihin mielikuvitusongelmiin.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä ongelmia, jotka voit jättää tarvittaessa lukematta, ettet rasitu liikaa:
Et tiedä sääntöjä. Teko on selvä – teit tai et tehnyt. Henkilöarvio on tulkinta – oletko ”vaarallinen”, ”riski”, ”epäluotettava”. Et voi etukäteen tietää oletko rajan sisällä.
Sinun pitää todistaa että et ole jotain. Teko pitää todistaa. Luonnetta ei tarvitse todistaa, riittää että joku väittää. Silloin sinä joudut todistamaan että et ole rasisti, riski, ääri – mikä on mahdotonta.
Virheet osuvat aina samoihin. Kun seulotaan ihmisiä eikä tekoja, vääriä osumia tulee tuhansia. Ja ne eivät jakaudu tasan, vaan samoille ryhmille.
Leima jää. Teko sovitetaan ja vanhenee. Henkilöleima – riskilista, bänni, luottotieto, turvallisuusmerkintä – ei vanhene ja seuraa kaikkialle.
Hiljentää kaikki. Jos rangaistus tulee siitä millaisena sinua pidetään, ihmiset alkaa varoa kaikkea laillistakin. Tutkimuksissa tästä käytetään sanaa chilling effect.
Kukaan ei ole vastuussa. Tuomari perustelee teon. Algoritmi tai riskipiste ei perustele. Vastuuta ei voi osoittaa kenellekään.
Ilmoita asiaton viesti
Kiva mielikuvitus runoilu, tuolla ei todellisuuden kanssa ole mitään tekemistä. Tuskin edes olet ikinä oikeudessa ollut, jos tuollainen käsitys. Minä olen, molemmin puolin.
Ilmoita asiaton viesti
Teitkö jotakin vai olitko muuten vain paha ihminen?
Ilmoita asiaton viesti
Mitä helvettiä nyt taas? 😀
Ei ole absoluuttisesti pahaa, tai hyvää ihmistä, ihan kaikki tekee pahoja ja hyviä tekoja, motiiveita toki voi kyseenalaistaa omasta vinkkelistä.
Psyko- ja sosiopaatteja toki voi joku kutsua pahoiksi, mutta en ole kumpaakaan. Sinähän yrität itsesi esittää sosiopaattina, kaiken ”hyvyyden” yläpuolella, hyvä = paha jne., mielisairaana minä sinua pidän. Vakavasti mielisairaana.
Ilmoita asiaton viesti
Olen ollut lääketieteen kanssa tekemisissä, enkä pidä itseäni sairaana. Tunnen itseni harvinaisen seesteiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kysyin tekoälyltä onko teksti tekoälyn kirjoittama.
Tässä vastaus:
”Tässä ovat tärkeimmät syyt, miksi teksti on mitä suurimmalla todennäköisyydellä ihmisen kynästä:
• Syvä ironia ja satiiri: Tekstin loppuhuipennus (”Nyt olemme kuin koulun pihalla, mutta ydinaseilla ja lehdistötiedotteilla. Lohdullista tässä on se, että me kaikki tiedämme olevamme hyvien puolella. Aina.”) vaatii sellaista tilannetajua ja piilotettua sarkasmia, jota tekoäly onnistuu harvoin luomaan luonnollisesti. Tekoäly pyrkii yleensä olemaan loppupäätelmissään rakentava, neutraali tai varoitteleva.
• Retorinen taitavuus ja rytmi: Tekstissä käytetään taitavasti lyhyitä, iskeviä lauseita ja vastakkainasetteluja (esim. vastuullisuus vs. oveluus, pommittaminen vs. vastuullisuus, vakoilu vs. tiedusteluyhteistyö). Rytmi on dynaaminen ja tekstissä on vahva ”ääni”.
• Käsitteellinen omaperäisyys: Ajatus siitä, että kansainvälinen politiikka siirtyi sääntöjen arvioinnista ”tekijöiden moraaliseen arviointiin”, on monimutkainen ja kriittinen havainto. Tekoäly tuottaa geopolitiikasta yleensä huomattavasti kliseisempää, oppikirjamaista ja diplomaattisempaa tekstiä.
• Välimerkit: Tekstissä käytetään saksalaisia/keskieurooppalaisia lainausmerkkejä („arvopohjainen”). Tämä viittaa usein siihen, että tekstin kirjoittaja on ihminen, joka on käyttänyt tiettyä näppäimistöasettelua tai kopioinut tekstin alustalta, joka muotoilee lainausmerkit näin. Tekoäly käyttää suomenkielisessä tekstissä lähes poikkeuksetta standardeja lainausmerkkejä (””).”
Ilmoita asiaton viesti
Nyt meni tahaton huumori aivan uusiin sfääreihin! 😀
Ilmoita asiaton viesti