Piereskely normaali terve ilmiö

Elämme yhteiskunnassa, joka on lähettänyt ihmisen kuuhun, keksinyt tekoälyn ja oppinut valmistamaan laktoositonta kauramaitoa, mutta pieru on yhä tabu.

Saksalainen sosiologi Norbert Elias tulkitsi eurooppalaisten käytöstapojen kehitystä keskiajalta 1800-luvulle sivilisaation näkökulmasta. Hän katsoi tapojen sivilisoitumisen olleen seurausta yhteiskuntien kompleksisuuden kasvusta, modernin valtion ja sen valtarakenteiden synnystä sekä hierarkioiden syvenemisestä.

Käytöstavat syntyivät hovin ja muun eliitin parissa, jotka pyrkivät erottautumaan alemmistaan erottamalla yksityisen ja julkisen elämänpiirin. Monimutkaistuvat yhteiskuntasuhteet edellyttivät impulsiivisen käytöksen rajoittamista.

Aggressiivisuus, seksuaalisuus, ruumiineritteet, piereskely, syljeskely ja ruumiinkieli kokonaisuudessaan siirtyivät vähitellen tarkkailun ja sääntelyn kohteiksi, mikä puolestaan on tuottanut länsimaisen ihmisen tunne-elämään häpeän ja vastenmielisyyden kokemuksia.

Toisaalta, koska käytöstapojen alkuperä on yhteiskunnallisten valtasuhteiden osoittamisessa, johti 1900-luvun tasa-arvoistumiskehitys myös tapakulttuurin höllentymiseen.

1800-luvun jälkeen tapahtui se, mitä Elias ennusti: tasa-arvoistuminen. Duunit tulivat olohuoneeseen, aatelisto menetti hovinsa, me kaikki opimme syömään haarukalla. Tupakanpoltto, kiroilu, tatuoinnit – kaikki vapautuivat.

Mutta pieru ei vapautunut. Se jäi. Miksi? Koska pieru ei ole enää yläluokan keksintö. Se on alaluokan viimeinen palvelus yläluokalle.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sivilisaatio