Sampo uppoaa jälleen

Kalevalassa oli Sampo. Se oli merkillinen kone, joka jauhoi rikkautta, ja juuri siksi siitä syntyi se, mitä suurista rikkauksista yleensä syntyy: riita. Sampo taottiin, siitä taisteltiin ja lopulta se upposi mereen.

Suomalainen kansanperinne oli siis huomattavan aikaisin selvillä siitä, miten huomattaville teknologisille innovaatioille yleensä käy. Nyt meillä on uusi Sampo. Sen nimi on tekoäly.

Se jauhaa tekstiä, kuvia, ohjelmistoja, ennusteita, diagnooseja ja ties mitä muuta. Sen ympärille on kertynyt pääomaa enemmän kuin kukaan ehtii kunnolla laskea ja puhetta vielä enemmän. Yhdysvallat haluaa johtaa sitä, Kiina haluaa johtaa sitä, Eurooppa haluaa säädellä sitä ja yritykset haluavat ennen kaikkea omistaa sen. Kaikki haluavat Sammon.

Eikä kukaan tiedä, mitä Sampo lopulta jauhaa. Toiset näkevät siinä uuden sähkön: yleiskäyttöisen koneen, joka tekee tiedosta halpaa ja tuottavuudesta korkeaa. Toiset näkevät uuden höyrykoneen, joka muuttaa työn ja vallan rakenteet. Kolmannet näkevät koneen, joka lopulta vie ihmiseltä työn, päätösvallan ja tarpeellisuuden. Neljännet kirjoittavat tästä raportin.

Eurooppa on tietenkin valinnut oman tiensä. Se ei aio valmistaa Sampoa ainakaan liian nopeasti. Se aikoo ensin selvittää, onko Sampo vastuullinen, inklusiivinen, turvallinen, syrjimätön ja asianmukaisesti dokumentoitu.

Ilmarinen olisi tässä vaiheessa jo ehtinyt takoa kaksi uutta. Mutta Kalevalan tärkein oppi ei ole se, kuka Sammon saa. Vaan se, ettei Sampoa saa kukaan.

Tässä on myös meidän aikamme teknologinen mahdollisuus. Jos tekoälystä todella tulee niin suuri vallan ja varallisuuden keskittymä kuin nyt ennustetaan, sen ympärille syntyy väistämättä myös vastavoimia. Valtiot säätelevät. Yritykset kilpailevat. Kansalaiset vastustavat. Järjestelmät rikkoutuvat. Ja jossain vaiheessa joku onnistuu pudottamaan koko komeuden mereen.

Jos joku eurooppalainen komissaari saa tästä upotuksesta mitalin, niin todennäköisesti Henna Virkkunen. Hän voi seistä rannalla ja todeta, että Sampo on onnistuneesti saatettu turvalliseen, säädeltyyn ja kestävään loppusijoitukseen. Kuten Kalevala jo tiesi.

Pertti

TTK Jyväskylän yliopistosta.
Entinen kotikunta Korpilahti.
Harrastukset: lukeminen, shakki, liikunta.
Alat: tutkimus, opetus.
Ei aktiivipalveluksessa.

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu