Sukupuoli-identiteetti laissa

Suomen tasa-arvolainsäädännössä on tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä kiinnostava muutos. Se ei ole tapahtunut yhtenä suurena vallankumouksena, vaan laki on kasvanut kerroksittain.

1987 – lähtöpiste. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta tuli voimaan 1.1.1987. Sen lähtökohtana oli sukupuoleen perustuvan syrjinnän estäminen, naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen sekä erityisesti naisten aseman parantaminen työelämässä.

Sukupuoli oli lainsäädännössä ennen kaikkea se ominaisuus, jonka perusteella henkilöitä voitiin asettaa erilaiseen asemaan.

2015 – murros. Tasa-arvolain uudistuksessa sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu otettiin nimenomaisesti lain käsitteiksi. Sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan henkilön kokemusta omasta sukupuolestaan ja sukupuolen ilmaisulla sen tuomista esiin esimerkiksi pukeutumisella ja käytöksellä.

Suoja ei siis kadonnut vanhasta sukupuolen käsitteestä. Se laajeni.Laki ei enää tarkastellut vain sitä, millaisena ihminen näyttäytyy ulkoisesti, vaan myös sitä, millaisena hän itse kokee sukupuolensa. Sukupuolesta tuli oikeudellisessa mielessä entistä enemmän myös sisäinen kokemus. Samalla syrjintäsuoja ulotettiin sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun.

2023 – itsemääräämisoikeus.Seuraava askel otettiin sukupuolen vahvistamista koskevassa lainsäädännössä. Eduskunta hyväksyi uuden lain 1.2.2023 äänin 113–69, ja laki tuli voimaan 3.4.2023.Täysi-ikäinen henkilö voi nyt hakea juridisen sukupuolensa vahvistamista omalla ilmoituksellaan ilman aikaisempaa lääketieteellistä selvitystä. Juridisen sukupuolen vahvistaminen erotettiin näin lääketieteellisestä arvioinnista.

Kehityskaari voidaan tiivistää:
1987: suojataan ihmistä sukupuoleen perustuvaa syrjintää vastaan.
2015: suojataan myös ihmisen kokemaa sukupuoli-identiteettiä ja sen ilmaisua.
2023: henkilön oma ilmoitus saa oikeusvaikutuksen juridisen sukupuolen vahvistamisessa.

Ja tästä päästään hankalampaan kysymykseen. Jos sukupuoli-identiteetti on lain suojaama yksilöllinen kokemus, suojan ei pitäisi riippua siitä, onko kyseinen kokemus yhteiskunnallisesti muodikas vai epämukava. Laki ei tunne erillistä hyvää identiteettiä ja väärää identiteettiä. Se ei myöskään sano, että suojaa annetaan vain sellaiselle ihmiselle, joka suhtautuu sukupuolikysymykseen oikealla tavalla.

Lain mukaan suoja on universaali – myös identiteettikriittinen mies on suojattu ominaisuus. Julkisessa edistämistyössä suojaa sovelletaan kuitenkin valikoidusti, jolloin osa suojatuista identiteeteistä jää tosiasiallisesti edistämistoimien ulkopuolelle.

Pertti

TTK Jyväskylän yliopistosta.
Entinen kotikunta Korpilahti.
Harrastukset: lukeminen, shakki, liikunta.
Alat: tutkimus, opetus.
Ei aktiivipalveluksessa.

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu