10 kohdan ohjelma päihteiden käytön vähentämiseksi Suomessa

Mielestäni Suomessa tulee ottaa jämäkämmin tavoitteeksi päihteiden käytön ja aloitusten väheneminen, ei vain pelkkä haittojen hallinta. Alkoholi, tupakka ja nikotiinituotteet kuuluvat samaan kokonaisuuteen, koska niiden hinta, saatavuus ja normi ennustavat myös huumeiden käyttöä.  Tuloksia syntyy siitä, että aloittaminen tehdään harvinaiseksi, jatkaminen kalliiksi ja raittius tai hyvin matala käyttö tavalliseksi yhteisön odotukseksi.

1. Saatavuuden minimointi

Laillisten päihteiden kulutusta laskee varmimmin hinta ja fyysinen saatavuus. Alkoholiveron ja minimihinnan nostaminen, myyntipaikkojen ja aukioloaikojen karsiminen sekä mainonnan pitäminen kiellettynä ovat väestötason keinoja, joiden vaikutus on mitattu. Tupakka- ja nikotiinituotteissa sama logiikka tarkoittaa veron korottamista, makuaineiden ja näytepakkausten rajoittamista sekä myyntipisteiden vähentämistä. Nuorille suunnatun tuotekehityksen, kuten makeiden nikotiinipussien, pitäminen poissa markkinoilta on myös ehkäisyä.

Huumeiden kaupallista vähittäismyyntiä ei ole perusteltua avata. Laillinen myyntiverkosto ja mainonta nostavat kyseisen aineen käyttöä, erityisesti aikuisilla ja niissä ryhmissä, jotka eivät aiemmin altistuneet aineelle. Käytön ja pienten hallussapitojen rangaistusasteikko voidaan pitää hallinnollisena, mutta tuotanto, maahantuonti ja myynti on syytä säilyttää kiellettyinä ja ankarastikin rangaistavina. Tavoite on korkea tehokas hinta ja heikko katusaatavuus, ei käyttäjän pitkä vankeus.

Reseptilääkkeiden vuoto katkaistaan seurannalla ja määräämisen rajoilla. Se on yksi harvoista tarjontatoimista, jonka vaikutus näkyy suoraan käytössä.

2. Normi ja julkinen puhe

Käyttöä lisää viesti, jonka mukaan kokeilu on tavallinen aikuisen valinta. Käyttöä vähentää johdonmukainen odotus, että alaikäisten käyttö on kiellettyä ja aikuistenkin humala tai huume ei ole oletusarvo. Tiedotuskampanja yksin on heikko. Normi syntyy siitä, mitä koti, koulu, seura ja työpaikka sietävät.

Alkoholin, tupakan ja huumeiden käsittely samana päihdeilmiönä estää sen, että yhden aineen käytön lasku korvautuu toisen nousulla. Julkisessa viestinnässä vältetään sekä pelottelua ilman vaihtoehtoa että käytön normalisointia.

3. Koti ja kasvatus

Vahvin ehkäisynäyttö on perheessä: valvonta, iänmukaiset rajat, yhteinen ajankäyttö ja vanhempien oma matala käyttö. Perhetaitovalmennuksen tarjoaminen neuvolassa, varhaiskasvatuksessa ja alakoulussa on kustannustehokkaampaa kuin myöhempi hoito. Vanhempien juomatavat ennustavat lapsen raittiutta selvemmin kuin perintötekijät.

Kotikasvatuksen tukeminen ei ole saarnaamista. Se on konkreettista: vanhempainillat, joissa kerrotaan mitä muut perheet todella sallivat, sekä matalan kynnyksen apu silloin, kun vanhempi itse käyttää. Uskonnollinen tai muu raittiusnormi kodissa on osoittautunut suojaavaksi erityisesti siellä, missä se on yhteisön jakama, kuten Pohjanmaalla. Sama mekanismi toimii ilman uskontoa, jos normi on oikea.

4. Varhaiskasvatus, koulut ja opiskeluhuolto

Oppilaitoksen tehtävä on aloitusten siirtäminen ja kiinnijäämisen tekeminen todennäköiseksi, ei päihdevalistuksen pitäminen teemaviikkona. Ohjelmiksi valitaan taitovalmennus ja normin korjaaminen. Pelkkä tieto aineiden haitoista ei vähennä käyttöä.

Opiskeluhuollossa seulonta ja lyhyt puheenvuoro tehdään rutiiniksi terveystarkastuksissa. Positiivisesta löydöksestä seuraa nopea yhteys kotiin ja tarvittaessa hyvinvointialueelle, ei pelkkä merkintä. Koulun ja oppilaitoksen omat säännöt pidetään selkeinä: päihteet alueella tarkoittavat seuraamusta ja vanhempien mukaan ottamista, eivät hiljaista ohittamista.

Ammatillisissa oppilaitoksissa ja korkeakouluissa opiskelijakulttuurin alkoholikeskeisyys on oma riskinsä. Tutorointi, tapahtumat ja ainejärjestöt voidaan sitoa siihen, että päihteetön vaihtoehto on oletus eikä erillinen nurkkaus.

5. Harrastus- ja liikuntajärjestöt

Seuraan kuuluminen suojaa vain, jos lajiympäristö ei itse ole juomakulttuuri. Aktiivinen seuratoiminta on 15-vuotiailla liittynyt vähäisempään päihteiden käyttöön. Aikuisiässä suoja katoaa, jos seuran sosiaalinen liima on alkoholi. Joukkueurheilu yksin ei ehkäise. Vaikutus tulee, kun rajat ja päihteetön normi ovat sisällä toiminnassa.

Seuroilta voidaan edellyttää päihdeohjelmaa julkisen tuen ehtona: alaikäisten tapahtumat ilman alkoholia, valmentajien käyttökielto harjoituksissa, ja puuttuminen eikä katsominen ohi. Sama koskee partiota, nuorisojärjestöjä ja työväen- ja urheiluseuroja. Avoimet ovet ilman aikuista valvontaa eivät täytä ehtoa.

6. Seurakunnat ja muut raittiutta tukevat yhteisöt

Säännöllinen uskonnollinen osallistuminen liittyy pitkittäistutkimuksissa noin 18 prosenttia pienempään vaarallisen päihteiden käytön riskiin. Suoja kulkee kuulumisen, valvonnan ja normin kautta, ei niinkään nimellisen kirkkoon kuulumisen kautta. Herätysliikkeiden ja aktiivisen seurakuntaelämän merkitys näkyy Suomessa alueellisesti.

Seurakuntien rooli strategiassa on ehkäisy ja toipumisen yhteisö, mutta ei toimia sote-palvelun korvikkeena. Rippikoulu, varhaisnuorisotyö, diakoniatyö ja päihteetön kerhotoiminta tulee pitää normeiltaan selkeinä. Sama tila annetaan raittiusseuroille, AA- ja NA-ryhmille ja muille yhteisöille, joiden jäsenyyden ehto on käyttämättä jättäminen. Yhteisö, jonka kokoontuminen rakentuu juomisen varaan, ei ole ehkäisyä.

Samalla on huomioitava se, että häpeä omasta päihdekäyttöstä ja sen vuoksi yhteisön ulkopuolelle joutuminen lisää riskiä. Tavoittavan työn mitta on se, pääseekö ihminen osaksi yhteisöä, eikä se, että julistaako yhteisö raittiutta korkealta ja lujaa.

7. Sosiaali- ja terveyspalvelut

Palvelut jaetaan kolmeen portaaseen, joiden tavoite on käytön loppuminen tai sen estyminen, ei käytön vakiinnuttaminen.

Ensimmäinen porras on varhainen puuttuminen neuvolassa, kouluterveydenhuollossa ja työterveydessä. Lyhyt interventio on vaikutukseltaan pieni mutta halpa, kun se tehdään kaikille.

Toinen porras on abstinenssiin tähtäävä hoito. Kontingenssin hallinta, eli puhtaudesta välittömästi palkitseminen, on vahvin käyttäytymishoito erityisesti stimulantteihin. Seulonta, testaus ja jälkihoito kuuluvat samaan ketjuun, koska vaikutus hiipuu ilman seurantaa.

Kolmas porras on opioidikorvaushoito siellä, missä kuolemanriski on suuri. Se vähentää laitonta käyttöä, mutta on ylläpitoa. Uloskäynti ja lopettamispolku pidetään auki. Neulojenvaihto ja naloksoni leikkaavat kuolemia ja tartuntoja ja ovat siksi hyödyksi, mutta eivät ole käytön vähentämisen keinoja, eikä niitä siki  voi pitää strategian ydinosana, jos tavoitteena on käytön vähentäminen.

Palvelu ei toimi, jos jonot ovat pitkiä ja kiinnijäänyt nuori ehtii vakiinnuttaa käytön. Hyvinvointialueiden onnistumisen mittari on aika löydöksestä ensimmäiseen käyntiin.

8. Valvonta, seuraamukset ja tarjonta

Käyttäjän massavankeus ei laske käyttöä. Varmuus ja nopeus laskevat. Nuorella, ehdonalaisella ja jo kiinnijääneellä positiivisesta testistä seuraa lyhyt, välitön seuraamus ja ohjaus hoitoon tai perheinterventioon. Pitkä vankeus varataan myynnille ja maahantuonnille.

Tulli, poliisi ja syyttäjä kohdentavat työnsä tukkumyyntiin, nettimyyntiin ja avoimeen katukauppaan. Yksittäisen avoimen markkinan sulkeminen on joissain tutkimuksissa vähentänyt alueellista kysyntää, kun satelliittimarkkinatkin ovat katkenneet. Lähdemaiden kitkentä yksin on heikko ja kallis.

Ajokortti, opintotuki ja varusmiespalvelus ovat luontevia kohtia, joissa käyttö tulee näkyväksi. Niissä testaus ja seuraamus voidaan kytkeä toisiinsa ilman uutta raskasta koneistoa.

9. Työ, asepalvelus ja aikuisten ympäristöt

Aikuisten käyttö laskee, kun työpaikka, varuskunta ja opiskelijatapahtuma eivät rakenna sosiaalista elämää alkoholin varaan. Päihteetön työterveys, selvä sopimus vaikutuksen alaisena olemisesta ja esimiehen velvollisuus puuttua ovat aikuisten vastine koulun säännöille. Varusmiespalvelus tavoittaa ikäluokan juuri siinä iässä, jossa käyttö usein vakiintuu.

10. Mittarit

Strategiaa ei ohjata kuolemilla eikä hoitoon pääsyllä yksin. Ensisijaiset mittarit ovat alaikäisten aloitus, viimeisen kuukauden käyttö aikuisilla, päivittäinen tai viikoittainen käyttö sekä alkoholin ja nikotiinin kokonaiskulutus. Kuolemat ja tartunnat raportoidaan erikseen, jotta haittojen hallinta ei korvaa käytön vähentämistä tavoitteena.

Kokonaisuus on siis tämä: laillisten aineiden hinta ja saatavuus pidetään kireinä, huumeiden kauppaa ei avata, koti ja yhteisö kantavat raittiusnormin, koulu ja seura puuttuvat nopeasti, ja palvelu sekä seuraamus tähtäävät käytön loppumiseen. Yksikään osa ei riitä yksin. Matalan käytön ympäristöt syntyvät siitä, että aloittaminen on harvinaista, jatkaminen kallista ja ympäröivä porukka ei käytä.