Säilytetään kotikoulu – mutta täsmennettynä

Kotikoulu on noussut tikannokkaan ja sitä on jopa vaadittu kiellettäväksi.

Nykyinen koululainsäädäntö säätää lähikoulun järjestämisen kunnan velvollisuudeksi. Sen sijaan oppivelvollisuuden suorittamisen valvonta on lakisääteinen huoltajan velvollisuus.

Koulupakko meillä alkaa vasta 16-17 vuotiaana 18 vuoden ikään asti uuden oppivelvollisuuslain säätämänä. Sinänsä on hieman tragikoomista, että 6-16(17)-vuotiailla on oppivelvollisuus, mutta ei koulupakkoa, mutta noin yhden vuoden ajaksi heillä on sellainen murrosiän seestymisvaiheessa. Uudistettu laki edustaa ensisijaisesti vasemmistolaisessa ajattelussa esiintynyttä ajattelutapaa, jonka mukaisesti yhteiskunnan laitokset ovat parempi sijoitus kuin kodit.

Suomalaisessa perinteessä on pidetty arvokkaana velvollisuuksien rinnalla kulkevaa vapautta. Kaikille ei kunnan järjestämä koulu sovi ja lisäksi vanhempien velvollisuutta pidetään korkeana. Tiedän tapauksia, joissa kotikoulua käynyt oppilas on menestynyt koulun tenteissä paremmin kuin käydessään kunnallista koulua.

En siis kieltäisi kotikoulun järjestämisen mahdollisuutta, esikoulusta alkaen.

Sen sijaan ymmärrän hyvin huolen, joka kohdistuu kotikoulun valvomattomuuteen. Siksi kotikoulun järjestämisen mahdollisuutta tulisi tarkentaa, mutta ei kieltää kokonaan.

Keskeisiä asioita on yhdenmukaisen kunnallisen valvonnan periaatteista säätäminen. Tämä voi tapahtua esimerkiksi systemaattisesti kokeisiin osallistumaan velvoittamisella.  Myös opetussuunnitelman laadinta  kotikoulun järjestäjille valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteisiin nojaten olisi tärkeää.

Nykyisin käytänteet ovat kirjavia. Joissakin kunnissa kotikoululainen velvoitetaan osallistumaan jatkuvasti koulun järjestämiin kokeisiin. Toisaalta taas vasta yhdeksännen luokka-asteen kohdalla edellytetään tarkistus.

Sen pohtiminen, millä perustein kotikoulun keskeyttäminen viranomaistoimin olisi perusteltua, olisi hyvä asia. Se kaiketi liittyisi myös lastensuojelullisiin näkökohtiin.

Kotikoulu edellyttää vanhemmilta paljon. Ihailen niitä, jotka sen järjestämiseen taipuvat. Esimerkiksi työssäkäymisen ohella lapsen päivittäisen opiskelemisen järjestäminen on vaativa tehtävä. Joskus tässä onnistutaan, joskus ei. Kotikoulun järjestäminen erityisen yhteiskuntaa horjuttavan ideologian toteuttamiseksi tai oppivelvollisuuden väistämiseksi ei tietenkään ole sopivaa.

Kun nykyisin on käytänne, jonka mukaisesti kotikoulun saa perustaa pelkällä ilmoittamisella, ehkä olisi hyvä, että ilmoittamisen yhteydessä pitäisi täsmentää perusteet ja niiden ollessa ilmeisen kumouksellisia, valvovalla viranomaisella olisi oikeus evätä kotikoulun järjestäminen.