Eukko käy Motonetissä

Teinpä tuossa päivänä eräänä pienimuotoista remonttia tallilla. Black&Deckerin työpöydän puiset pöytätasot olivat näet vuosia jatkuneen ulkona säilyttämisen johdosta alkaneet turpoilemaan. Ne kun alun perin ovat materiaaliltaan jotain lastulevyntapaista puumassasta puristettua kutta-perkkaa. Uudet päätin tehdä 18 millin filmivanerista niin kestävät kosteutta eivätkä turpoile enää.

Siinä puuhastelun lomassa niin kuin allekirjoittaneella usein tapana on, kulauttelin varastolämmintä olutta aina silloin tällöin suurempaan janooni. Mikään ei näet mielestäni ole palkitsevampaa, kuin pieni päiväpuhde ja muutama hyvin ansaittu päiväkalja päälle.

Jo kohta siinä työni edetessä huomasin, että tulen pian tarvitsemaan poranterää ja tietysti sellaista kokoa, mitä minulla ei tietenkään ole. Milliä pienempi ja suurempi löytyivät kyllä, mutta juuri tuota kokoa ei tietenkään. Mikä nyt neuvoksi, auton rattiin kun ei voinut enää hypätä ja matkaa on liiaksi pyöräillä? No niinpä tietenkin, laitan tällä kertaa eukon asialle, välähti päässäni.

-Menet nyt kiltisti Motonettiin ja tuot sieltä minulle 13 millin metalliporanterän.

Eukko lähti matkalle vastentahtoisesti, mutta lähti kuitenkin kun katsoin hänelle käytävän numeron netistä valmiiksi. Oli hänellä toki muutakin asiaa kylälle, mutta lupasi tehdä ensin täsmäiskun sinne Motonettiin ja tuoda minulle sen kaipaamani terän. Kelpo eukko siis meikäläisellä, vai mitä?

Tovi siinä vierähti, mutta saapuipa kuitenkin ennen pitkää. Ja olihan sitten kuulkaa ollut vaikea -niin vaikea reissu että. Mikään ei ollut mennyt niin kuin piti, eivätkä poranterät olleet sielläpäinkään missä kerroin niiden olevan. Koko kaupan oli saanut taas kerran ravata läpi, eikä myyjiäkään näkynyt. Onneksi oli tullut tuttu mies vastaan, joka oli näyttänyt missä poranteriä pidetään. Olipa ottanut hyllystä vielä oikeanmoisenkin ja ojentanut sen vaimolleni.

Mäkätyksen kanssa sieltä siis tultiin poranterää tuoden. Hintakaan ei ollut se, mitä olin etukäteen kertonut, vaan enemmän. Kaikki oli mennyt mönkään, ja se taas oli tietenkin minun vikani. Onneksi oli Arto kuitenkin tullut pelastavana enkelinä paikalle, mutta minulle ei sympatiaa herunut, ”olisit ollut ajokunnossa ja hakenut teräsi itse”. No siinähän motkotat ajattelin, pääasia, eli poranterä oli nyt minulla ja työnteko pääsi jatkumaan.

Antoipa eukko myöhemmin illalla vielä kuitinkin, että saa mennä vaihtamaan jos vääränlainen tuli. Ei tullut, kyllä terä oikeanmoinen oli, ei siinä mitään -mutta ei liene minun syyni jos Puuilon hyllyjärjestys ei noudata Motonetin nettisivuillaan ilmoittamaa kaavaa ja hintatasokaan ei vastaa kyseisen kaupan hinnoittelua, vaikka punavalkea valomainos molempien katoilla loistaakin. Että sellainen Motonetin reissu se.