Köyhyys antaa sisältöä elämään

Kun ihminen vapautuu työelämän velvollisuuksista, muodostuu hänen ympärilleen tyhjiö jonka täyttäminen vaatii uudenlaista sisältöä elämään. Joku hankkii itselleen koiran, toinen alkaa liikkumaan ja yksi tarkkailee naapureitaan, mutta täytettä elämäänsä kaipaa jokainen?

Itsekin olen tuskaillut tyhjänpanttina olemisen kiroissa kun tekemisen puute toisinaan vaivaa. Netti ei jaksa enää kiinnostaa entiseen malliin, television päivätarjonta kulminoituu Ansa Ikosen kuluneeseen naamatauluun ja eilisiin uutisiin. Lenkkipolulle en enää kykene ja suksiin ei saada riittävästi jäykkyyttä. Koiraa en voi hankkia kun kissa kiipeää seinälle ja naapurin tekemiset eivät minua kiinnosta -huvittavat kyllä, siispä muunlaista sisältöä on elämään katseltava.

Ilokseni olen huomannut, että elämääni vääjäämättä ja väkisellä hiipinyt köyhyys on ottanut ja täyttänyt tuon tyhjiön kaupan tarjouslehtien lukemisen muodossa. Kaksi kertaa viikossa laatikko pursuaa mainoslehtiä, jotka kirkuvat toinen toistaan mehukkaampia tuotteita alennetuin hinnoin. Ja voi sitä ilon ja onnen päivää, kun posti tuo tullessaan irti leikattavia tarjouskuponkeja. Kieli keskellä suuta, tarkemmin kuin laserleikkuri minä irrotan ne toisistaan. Minä olen ostanut Infosta oikein erikoisterävät saksetkin sitä varten. Olivat nähkääs tarjouksessa.

Kerran leikkasin irti kaikki Juhla Mokka-kupongit ja palautin ne kauppaan. Säkillisen sain sillä kertaa kahvia ja kun rahani eivät riittäneen enää maitoon, niin mustana jouduin kaiken juomaan. Hesburgerin kuponkejakin minulla on vino pino, roskaruoan ystävä kun en ole. Leikannut olen ne kuitenkin kaikki irti ja saat niitä minulta jos tahdot? Päivin Parturi-liikkeeseenkin on -50% alennuskuponki odottamassa, josko tukka päättäisikin vielä kasvaa?

Taannoin oli kauppahallissa silakka niin halpaa, että taksilla täräytin hakemaan kun oma auto oli huollossa. Oli pahus vie päässyt loppumaan, niin kuin tuorekala aina kun sitä halvalla myydään? Minä kun koetan syödä silakkaa sen ympäristövaikutusten vuoksi. Se vähentää Itämeren rehevöitymistä ja sitä myöten sinilevää. Silakan syönti on siis ekoteko, vaikka sitten joskus ajelisikin taksilla turhaan.  Tiedättekö muuten, että kotimainen kala on niin suolaisen kallista, ettei sitä itse kalaan enää tarvitse lisätä? Vain norjalainen kala kaipaa suolaa maistuakseen.

Huomenna on sitten lihapiirakkapäivä. Ovat nähkääs Lidlin paistopisteessä tarjouksessa. Nakit niiden väliin haen plussakortilla Cittarista. HK:n Aito Nakkia en niin halvalla ole hetkeen nähnyt myytävänkään.

Atrian Atrilli on aina jossain kaupassa tarjouksessa, mutta sitä nyt ei syö naapurin Oskukaan. Häntä luimussa vain käveli koppiinsa kun sille kerran tarjosin. Kannattaa siis laittaa euro enemmän ja ostaa kunnon makkaraa itselleen, sitä mieltä on myös naapurin Osku?

Myös päiväysvanhojen tuotteiden bongailu kuuluu valistuneen köyhän miehen edistyneeseen elämäntapaan. Joskus siinä voi tehdä uskomattomiakin löytöjä. Jotkut liikkeet kun laittavat alennustarrat jopa viisi päivää ennen parasta ennen päiväystä. Silloin se jääkaappi pursuaa ja sitten syödään viisi päivää samaa safkaa. Kerran jouduin tuorejuustoja jo jakamaan ystävillekin, se kun ei taida tykätä pakastamisesta? Leipä ostetaan kuitenkin aina tuoreena, niin pihi ei saa olla että tarraleipään sortuu.

Kaupassa käydessäni minulla on aina mukanani rottinkinen kori. Muovipussia en osta juuri koskaan, mikä tapa erottaakin minut nuorisosta. Ne kun ottavat muovipussin yhdelle purkille maitoakin. Toki sen voi varmaan aistia olemuksestanikin, etten taida mikään varhaisteini muutenkaan olla mutta maailma hukkuu kuulkaa roskaan ja eritoten muoviin. Ihminen syö viikossa n. pankkikortillisen verran muovia. Minä en aio sitä mutustella. Minua ette näe jonottamassa muoviämpäriä, vaikka ilmateeksi saisin. Sinkkisanko on sitten jo toinen juttu. Siinä kun ei ole mitään synteettistä ja sekin kestää aikaa. Mikähän kauppaketju ottaisi vinkistä vaarin?