Veteraanipaini on perseestä

Tierättekö, notta me ollahan tuon Jorman kanssa ylivoimaasia. Jaa mihinä? No noihin kloppeihin nähären ny vähän joka asias, mutta kyllä mä niinku tota kreikkalaas-roomalaista lähinnä tarkootin. Ollahan sen verran molskin reunalla oltu, ettei taira tällä kylällä sellaasia reenimääriä olla kellää.
Mää hallitten ton raskahansarjan ja Jomppa on suvereeni höyhensarjoos, ja vähä ylempänäki. Se pani Sipilän Tapsanki seljuhun olympiavuonna silloon –84, ja kun ei syyskynnööltään amerikkahan kerenny, niin Sipilähän sinne laitettihin. Jompan sielloos pitäny olla, Sipilä kun sai vain hopeeta..

En oo tainnut kertuakaan, ku elokuun alus oltihin Kouvolassa veteraanipainien MM-kisoos. Kristus mikä reissu. Transitin karvalattia aivan kaljas. Eivät sitä bussia kuulemma meille enää vuokraa. No ei se mitään. Ei maalimanmestarit voortilla ajelekkaan. Seuraaviin kisoohin jöötteporihin mennähän saatana letukalla.

Kyllä oli Kouvolassa pikkusieluusia puntarimiehiä. Käläviältä se Huumonen. Saatana, sais senkin ampua kuutakiertävälle. Ei huolinu, ku Jompalla oli kakskytärammaa ylitte viirenkymmenenkaharen kilon. Mää koitin vieress suhista, että verä ny perkele Huumone kerranki kotio päin, mutta se kun oli saanu se mitalin. Tuomaroonnista joskus Puolassa.
Vittu, mulukkumaisuuresta se olis pitäny sille antaa.

Mä veri Jompan sivummalle ja sanoon, notta otas poika pari koffia.  -Jaa miks, se kysy?  -No otanny vaan, puntariaikaa on vielä pari tuntia. No Jomppahan kusi tunnin päästä pari litraa pihalle, ja läpääs punnituksen hienosti. Mullei ollu ku astua. 148 kilua täyttä rautaa ja haalistunehet rikoot. Huumonen vittuili, että oot poka lihonu viimekerrasta. Mää sanoon sille, notta oli sullakin erelliskerralla vielä tukka päässä.

Jorma meni vielä ehtoolla Aperita-pöhönäs tuomarineuvoston kokoukseen ja pyysi, notta saisko se eka kierroksella painia kahta miestä vastahan. Molemmat alakusarjan vastustajat samas matsis. Se kun ottelutaulukon mukahan oli maharollista. Kerkeis silleen kattoo mun matsini paremmin ja olihan se mun juottomieskin meinaan.
Ei ne aluks ollu suostuvaasia, mutta Jomppa oli ujuttanu sille ukraanalaaselle päätuomarille kolomesataa euroo pöyrän alta, niin se tuumas asiaa vielä uurelleen ja ei huomannu siihen säännöössä mitään estettä. Lupa heltis.

Oli se poijjaat lystiä kattella se matsi. Pilli vihelti ja Jomppa mietti hetken, notta kummankohan kimppuun kävis. Sieppas sitten sitä venäläästä painirikoon henkseleistä ja nosti ilimahan. Roikutti sitä niinku räkälimppiä ja ravisteli pari kertaa ja paiskas sitten lattialle selälleen. Saatana, se turkkilaanen pääsi sillä aikaa pakohon.
Jomppa pinkaasi perähän ja niin sitä painettihin pitkin urheilutalon käytäviä. Käytihin kellaris ja toista puolen ylös. Ei Jormalla kunto sellaaseen riitä ja ku se turkkilaanen livahti vielä ovesta ulos, niin ei Jomppa sinne halunnu mennä ku siellä satoo vettä. Jormalla justihin ostetut uuret painitossut jalas. Kastunuhan ne olis, ja menny pilalle. Koko syksyn poimi marjoja, jotta sai ne ostetuksi. Järki voitti kilipaaluvietin ja hyvä niin.

No mun matsis ei paljua oo kerrottavaa, sarjas kun oli vaan kaks osaottajaa. Mää toinen ja joku Kareliini jostain Siperiasta. Meirän huoltaja jankutti, että se oli ollu joskus helevetinmoonen painimies ja hyväs kunnos vieläki. Saatana mä sanoon sille, notta minen yhtä ryssää pelekää, pankaa sauna päälle, mää tuun kohta. No sen verran mää otin onkeheni, notta lämmittelin alus kunnolla ja ku tuo kunto ei aivan eilisen veroonen oo, niin  aikamoosen hien siinä päälle sainkin. Se koitu onneks, se.

Jätkähän tuli heti päälle ku härkä, ja mä koitin vaan passata. Aatteiln, notta se väsyy.
Ei se näyttäny kyllä siihen merkkejä mutta mä olin sen verta hikinen, nottei se aivan saanu sellaasta otetta joka ois pitäny. Niin siinä mentiin ja mentiin ja puoliaikakin koitti, niin Jomppa huusi mulle  kurkku suorana:

-Ei tänne olla tultu pakittee, paini perkele!

Mää aattelin notta mulle ei viiskakkoset vittuile ja heti toisen jakson alus,  kun tuomari katto ottelukelloo notta lähtikö se käymähän ajallansa,  niin panin jalakani Kareliinin selän taakse ja sanon suoraan. Kamppasin sen siihen seljuun ja hyppäsin niinku kärppä se rintakehän päälle. Joku siellä rusahti ja se tako käsillään molskia. Pyyhettä lenti heti sen nurkasta kentälle, mutten mä semmoosia siinä voitonhuumas huomannu. Mää nousin pystyhyn seisoo ja nostin oikian jalakani maassa makaavan Kareliinin rintakehän päälle, kohotin toisen kären suuni etehen ja uluvoon niin kun Tartsani.

No loppu kaneettina voirahan sanua, notta perseelleen meni. Jorman tie tyssäs alakusarjahan, ja mää sain vuoren kilipaalukiellon epäurheilijamaasesta käytöksestä.
Kyllä veteraanipaini on perseestä….