Miksi kunnat epäonnistuvat infrainvestoinneissaan toistuvasti?

Pääkaupunkiseudun raide- ja muut infrahankkeet vaikuttavat toistuvasti ylittävän kustannusarvionsa. Miksi kunnat toistuvasti epäonnistuvat investointihankkeissaan?

Yksi iso syy voi olla tavassa tehdä investointipäätöksiä. Kokonaisuuden sijaan kunnissa tehdään erillisiä päätöksiä kokonaisuuden osista. Tämä on vieras tapa sekä teoreettisesti että laadukkaiden investointien käytännön kannalta.

Otetaan esimerkiksi Vantaan ratikka. Ratikkainvestoinnin kolme osaa – raiteet, varikko ja itse vaunut – päätettiin kaikki erikseen. Kokonaisuuden hallinta loisti poissaolollaan. Ja nyt näyttäisi, että jokainen osa vuorollaan ns menee pitkäksi. Lopulta kaikki kustannukset kaatuvat kuntalaisten maksettavaksi.

Oireellisesti valtuutettujen ja tai kaupunginhallituksen pöydällä ei ennen päätöksentekoa ole punnittua kokonaiskuvaa vaunujen, varikon ja raiteiden muodostaman kokonaisuuden investointimenosta eikä kokonaisuuden vuosittaisista tuotoista ja kuluista ml pääoma-, käyttö- ja ylläpitokulut. Mikäli tämä kuulostaa alkeellisesta, se on sitä.

Investointitoiminnan perusteisiin kuuluu koota kaikki investoinnin osat menoineen ja tuloineen yhteen ja arvioida tätä kokonaisuutta. Rahoitusmallit voivat vaihdella, mutta se ei saa hämärtää kokonaisuuden hahmottamisen tärkeyttä päätöksenteossa. Tämä ei vaikuttaisi toteutuvan Vantaan ratikkahankinnassa. Pahoin pelkään ettei kovin monessa muussakaan kunnallisessa infrahankkeessa.

Investointien kokonaisuuden hahmottamisen puute ja osissa päättäminen voi olla yksi keskeinen syy kuntien toistuvin epäonnistumisiin isoissa investoinneissa. Osakohtainen päätöksenteko nimittäin johtaa edetessään ns vaihtoehdottomiin tilanteisiin tai vain huonojen vaihtoehtojen olemassaoloon.

Ollaan pakon edessä ja selkä seinää vasten.

Voidaan kysyä mikä on kuntapäättäjän mahdollisuus sanoa ei varikkohankinnan hinnannousulle, jos raiteita jo rakennetaan? Tai vaunuhankinnan ainoan hyväksytyn tarjoajan esittämälle hinnannousulle, jos raiteet ja varikko ovat jo tekeillä ja kaikki tietävät sen?

Infrahankkeissa voi olla kysymys miljardeista euroista investointimenoina sekä vuosittaisina käyttö-, ylläpito- ja pääomakuluina. Jokainen euro on kuntalaisten rahaa.

Puutteellinen taito tehdä investointipäätöksiä on merkittävä johtamisongelma. Se voi olla myös yksi juurisyistä kuntatalouden rapautumiseen.

Mikäli yksityinen yritys päättäisi ensin investoida tehdasrakennukseen ja vasta tämän jälkeen neuvottelisi tarjouksista eri tuotantolinjoista, johtoa pidettäisiin taitamattomana. Viimeistään tilintarkastaja esittäisi hallitukselle moitteet ellei hallitus itse olisi ajantasalla.

Mikäli pankkitoiminnassa rahoituskohde pilkottaisiin osapäätöksiin kokonaisuus sivuuttaen, oltaisiin paitsi taitamattomia myös alta aikayksikön finanssivalvonnan tarkastuksen kohteena. Kysyttäisiin päätösprosessin ja riskienhallinnan puutteista sekä edellytettäisiin merkittäviä parannuksia.

Omilla rahoillaan jokainen voi tehdä mitä haluaa. Kuntataloudessa kyse on kaikkien yhteisestä rahasta. Eikö juuri silloin tulisi olla poikkeuksellisen huolellinen ja taitava?

Kun epäonnistumiset toistuvat, herää kysymys, tulisiko kuntatalouden sisäisen tai ulkoisen valvonnan puuttua asiaan? Tulisiko sen edellyttää parempaa kokonaistarkastelua ja päätöksentekoa?

Päätöksenteon parantamisella olisi mahdollisuus saada merkittäviä hyötyjä. Siksi asia on merkittävä sekä kunnille että kuntalaisille.

24.9.2026

Petri Roininen