Euroopankin puolesta – mutta yksin?

Olisihan se pitänyt arvata. Kun Suomen presidentti ja Norjan pääministeri Oslon kokouksen jälkeen ja seurauksena ottavat yhteyttä Venäjän presidenttiin, niin ei siihen paljon aikaa tarvita jotta Ruotsin ja Tanskan taholta reagoidaan: ”Ette te Eurooppaa edustaneet.” Olisivatkohan edustaneet, jos näiden kahden ”muun maan” pääministerit olisivat olleet mukana sivuluureilla juttelua seuraamassa.?

Ukrainan sota on kestänyt jo liian kauan. Turha siitä on väitellä, miksi. Vastaus kun on selvääkin selvempi. Rauhanrakentajat ovat puuttuneet. Palataanpa omaan historiaamme, talvi- ja jatkosotiin. Sattuuko joku vielä muistamaan sellaisen henkilön kuin Madame Kollontai (Madame Collantay???), vahvan venäläisperäinen diplomaatin, joka omine vahvuuksineen merkittävällä tavalla avasi yhteyksiä ja vaikutti rauhan aikaansaamiseen Suomelle niin talvi- kuin jatkosodankin loppuvaiheissa? Hän on yksi mutta meille tärkeä esimerkki siitä, mitä vahva persoona voi ellei nyt suorastaan aikaansaada niin kuitenkin edesauttaa! Ei häntä kadehdittu.

Mutta sana kateus nousee väistämättä mieleen, kun seuraa oman presidenttimme Alexander Stubbin omaksumaa pyrkimystä rauhanrakentajaksi. Häntä kadehditaan, arvostuksen ja tuen antamisen sijasta. Missä ovat luuranneet EU:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen, missä riittävän vaikutusvaltaiset USA-diplomaatit, joille presidentti Donald Trumpin poukkoilun välillä presidentti Putinin ystävänä, joskus arvostelijana, olisivat sanaat tukea etsiä ja aikaansaada rauha?

”Kenelle minä soitan, kun haluan puhua Euroopan kanssa?”, kysyi aikanaan Henry Kissinger, USAn pitkäaikainen diplomaatti ja ulkoministeri. Jo hän korosti Euroopan päätöksenteon hajanaisuutta, kun tekoja vaadittiin. Ei ole niistä ajoista paljoa opittu. Ja sen kokee karvaana nyt Ukraina – ja vähitellen myös Venäjä, jota vastaan ukrainalaisten voima ja tahto on tullut ainakin pienenä yllätyksenä.

Johtopäätös? Kateuden sijasta täysi eurooppalainen tuki presidentti Alexander Stubbille mahdollisine kumppaneineen, jotka ainakin yrittävät parhaansa jotta rauhanenkelin siivet saisivat ilmatilaa Euroopassa.

raimoilaskivi
Kokoomus Helsinki

Ylipormestari, dosentti emeritus Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n (nyk. Nordean kiinnitysluottopankki) ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994.
Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa. Seuraava tieteellinen ns dosenttipätevyysteos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimikin kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, ekumeenisen, Koko Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari vuoteen 2022 saakka. Presidentti Kekkonen myönsi hänelle ylipormestarin arvonimen ja presidentti Koivisto Suomen Leijonan Ritarikunnan suurristin.

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu