Puheenvuoro-blogit
Vaalilause edesmenneeltä kenraalilta!
Vaalilauseista keskustellaan, ei sitä voi olla huomaamatta jos mediaa seuraa. Muistissa entinen, kellä tulevaa ajatellen parempi, näin se ajatustenvaihto sujuu.
Muistuipa mieleen oma vaaliluseeni kun vuoden 1962 eduskuntavaaleissa jouduin hieman yllättäen Kokoomuksen ehdokkaaksi Helsingissä. Kyllä sen vaalilauseen kerron, mutta kuinka se syntyi, siitä ensin:
RUK:n kurssi 70 – sen Patteri tykkeineen 105H37 oli viety Rovajärvelle ampumaharjoituksiin. Kokelaana olin hankkinut itselleni tunnustustakin, ”patterin nopein laskija”. Ja niin tykit saivat oikean kulman – pois tai lisää perussuunnasta – sekä korotuksen, jotta putki olisi sopivassa korkeuskulmassa maalia etsittäessä.
Tykistön tarkastajana toiminut kenraali seurueineen saapui sitten eräänä päivänä paikalle, minut siirrettiin tulenjohtajaksi: ”Koko tykistöryhmä, yksi patteristo, yksi patteri (eli 4 tykkiä) toimivat kuten määräsin. Ne neljä olivat suunnatut ja ampumavalmiit kuten kaikki muutkin. Mutta kun oli pulaa ammuksista, hakuammunta tehtiin näillä neljällä ja korjauskomentojen mukaan muut putket seurasivat tarkistuksia.”Ampukaa”, oli tulenjohtokomentonija patterin päällikkö varmistettuaan että putkien suuntaus oli oikea, karjaisi ”tulta” ja antoi mennä. Pitkäksi, maalin taakse ne menivät, neljä ensimmäistä laukausta. Lyhennys, ”haarukan” etsintä kunnes kaikki olivat valmiit ja niin sitten komensin ”Koko tykistöryhmä, yhteislaukaus ampukaa.” Oliko se nyt 36 putkea tai enemmän, jotka lähettivät kranaattinsa kohti maalia, joka peittyi räjähdysten pöllyttämään maa-ainekseen ja savuun.
Kurssi 70 oli vuonna 1950 – kolme neljännesvuosisataa sitten. Tuossa käyttämäni termit voivat olla vähän vanhentuneita ja omatekoisiakin, mutta kenraalin kommentin muistan sanatarkasti: ”Kokelas, taisitte hieman ohjesäännöstä oikaista, mutta hyvínhän se meni, ammuksiakin säästyi. Näin se sujuu, k u n o s a a, t a h t o o j a u s k a l t a a”.
Siitä se vaalilauseeni tuli: ”Ilaskivi on koulutettu ja kokenut ehdokas, joka osaa, tahtoo ja uskaltaa tehdä työtä teidän hyväksenne.” Läpi menin,tuolloin Helsingin ääniharavana ja myöhemmin valtakunnallisena – ihan kiitokseksi jo edesmenneelle kenraalille sekä tiedoksi nykypolville, jotka omakohtaisesti eivät enää noista ajoista paljoa tiedä.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Olen itsekin ollut tykistössä, tosin rannikkosellaisessa, mutta samalla tavalla ne ampuma-arvot n.s. keskiössä laskettiin erilaisin apuvälinein tykkimiehille annettavaksi tulenjohdon ilmoittaman etäisyys- ja tuulihavaintojen pohjalta.
Hyvin on muistissa nuo ääniharavalukunne. Olen syntynyt 1956, mutta muistan seuranneeni politiikkaa jo 60-luvun puolivälistä alkaen. Muistan myös, että joskus 70-luvun alkuvuosina Teillä oli kinastelua puolueen eduskuntaryhmän johdon kanssa ja olitte jonkin aikaa ikäänkuin omana ryhmänä. Taisi olla aika mitätön ja lyhytkestoinen kinailu kuitenkin, en muista syytä siihen, Holkeri taisi olla eri linjoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Olin ryhmän puheenjohtaja, käsiteltiin EEC:n liittymiseen yhdistettyjä ns ”suojalakej
a”. Remonttimiehet vaativat että vasemmiston, ts Sorsan hallituksen ehtoihin suostutaan, minä vastustin niitä tarpeettomina ja hävisin enemmistölle. Jätin ryhmän, joka valitsi uuden johdon. Mutta hetken päästä tilanne rauhoittui, ryhmä valitsi minut johtoon uudelleen. Mm elinkeinoelämän taholta – josta osa oli ollut vasemmistomyönteisiä – tuli suullisia ja kirjallisiakin anteeksipyyntöjä. Eivät olleet ymmärtäneet tilanteen kokonaisuutta. Uudet vaalit kohta edessä ja Kokoomuksessa jäsenäänestys ehdokkaista, jonka voitin. Mutta olin saanut tarpeekseni riitelystä, jätin vaalit ja valtakunnan politiikan. Loppu onkin sitten luku sinänsä.
Ilmoita asiaton viesti
Eli muistini ei pettänyt! 😉
Ilmoita asiaton viesti
Suomi lahjoitti niitä 105 mm haupitseja Viroon kenttätykistörykmentin verran ja vielä varatykkejäkin – tietysti kaikkine romppeineen ja ammuksineen. Lahjoitus tapahtui kahdessa erässä. Ensimmäinen erä jo 1990-luvulla.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, termit kuulostavat tutuilta. 1970 -luvulla ammuimme etupäässä 122 H 63 – torvilla ja 155K74 oli kruununjalokivi, johon ei juuri koskettu.
Kyllä tuolla tättähäärälläkin murkula lensi 15 kilometrin päähän. Ampumanopeuskin oli hyvän musketin luokkaa.
Vaalilauseeksi tuosta voisi varmaan johtaa sen, että vähemmälläkin pärjää jos kykenee.
Ilmoita asiaton viesti