Puheenvuoro-blogit
Asunnottomuuden juurisyyt on tunnistettava
Kaleva julkaisi tänään mielipidekirjoitukseni Asunnottomuuden juurisyyt on tunnistettava
”Vietämme asunnottomien yötä lauantaina 17.10. Oulussa Rotuaarilla kello 14–18 ja Tuiran kirkolla klo 17. alkaen jatkuen seuraavaan aamuun.
Mielestäni tämä on hyvä muistutus meille, joilla on katto pään päällä, ruokaa jääkaapissa, hyvät hygieniatilat ja vapaus oman kodin lämpöön, turvaan ja rauhaan. Näitä asioita pitää itsestäänselvyytenä, mutta tarpeellista on havahtua, kuinka hyvin asiat ovatkaan.
Alun perin Y-Säätiö perustettiin joulukuussa 1985 ratkomaan pahaa asuntopulaa, jolloin Suomessa oli lähes 20 000 ihmistä ilman asuntoa. Heistä yli 95 prosenttia oli yhden hengen ruokakuntia, joista yhdeksän kymmenestä miehiä. Tällöin lääkäri Ilkka Taipale ja Helsingin silloinen apulaiskaupunginjohtaja Heikki S. von Hertzen ryhtyivät ideoimaan säätiötä, joka helpottaisi asunnottomien tilannetta. Kiitos heille ja muille tahoille, jotka lähtivät mukaan hankkeeseen ja jatkavat hyvää toimintaa edelleenkin.
Noista päivistä on tultu eteenpäin ja valtakunnallisen selvityksen perusteella vuonna 2025 yksineläviä asunnottomia olisi 4 579 henkilöä. Kehitys on ollut hienoa monien toimien ansiosta, mutta vieläkin meillä on asunnottomia.
Katsoin Oulun vapaita vuokra-asuntoja ja kohtuuhintaisia, jotka sopivat Kelan raameihin asumis- ja toimeentulotukilaskelmissa, on saatavilla. Kun näin on, niin joudumme miettimään, mitkä ovat ne asunnottomuuden oikeat juurisyyt ja miten voisimme auttaa ihmisiä moninaisissa ongelmissa.
Mielestäni näiden juurisyiden tunnistamisella päästään nykyajan asunnottomuuden syy- ja seuraussuhteeseen ja sitä kautta ratkomaan ongelmaa, jota kiitettävästi tehdäänkin monen eri toimijan taholta.
Koti on paikka, jossa voimme kerätä voimia uuteen päivään ja hiljentyä kuuntelemaan maailman tärkeintä ihmistä, omaa itseään. Muistaen, että kohtele toista kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan. Kun löydämme meissä sisällä asuvan pikkutytön tai -pojan hyvyyden ja viattomuuden voiman, voimme jakaa sitä eteenpäin lähimmäisillemme. Olla tukena silloin, kun he apua tarvitsevat, ja kun he pääsevät jaloilleen, niin se on suurin kiitos.”
***
Itselleni tuntuisi mahdottomalta olla asunnoton, kun ajattelen mitä kaikkea koti merkitsee. Herätä uuteen aamuun omasta lämpimästä pedistä, käydä wc:ssä, juoda lasillinen vettä, avata tietokone, lukea päivän uutiset, katsoa Puheenvuoron blogit ja siitä pikkuhiljaa kahvinkeittoon ja päivän askareihin. Olla onnellinen kaikesta hyvästä mitä elämä on antanut ja hyväksyä asiat, joille emme voi mitään. Auttaa niitä, joita voimme ja antaa itse kullekin oikeus tehdä elämässään omia valintojaan.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Eiköhän ne juurisyyt ole päihde- ja mielenterveysongelmissa ts. elämänhallinnan epäonnistumisessa.
Ilmoita asiaton viesti
Peräänkuulutankin juurisyitä. Miksi ihmisestä tulee päihde-tai mielenterveysongelmainen? Onko kysymys esimerkiksi työttömyydestä, jonka takia elämältä on pudonnut pohja.
Ilmoita asiaton viesti
Elämän kriiseistä johtuen ts. avioero, potkut töistä tai asunnosta jne. Ei niitä voi ennustaa vaikka alkoholismin näkee jo ennakolta ja mihin se johtaa.
Maailmanparantaminen on vaikeaa hommaa.
Ilmoita asiaton viesti
Juurisyyt nuorten pahoinvointiin, ongelmiin, päihteisiin, löytyy nykyisestä mallista, jossa ydinperhe ei ole muodikasta, vaan vanhempien on hyvä erota ja perustaa tilalle vaikka uusioperhe. Myös naisten ura katsotaan aiempaa kotiäitiä muodikkaammaksi, jolloin lapsi kasvatetaan laitosmaisissa olosuhteissa. Lapsi on näissä uudistuksissa se suurin kärsijä ja oireilija – mutta vanhemmilla on tämän myötä isommat talot, omat autot, enemmän matkailua ja harrastuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Eteenpäin on menty hyvin paljon vuosikymmenten saatossa, Talvella 1967-1968 kuoli pelkästään Helsingissä yli 70 asunnotonta alkoholistia (”puliukkoja”, kuten silloin sanottiin) pakkaseen. Sitten heille avattiin ”Liekkihotelli” Ruoholahdesta, joka oli ensimmäinen suurempi lämmin yösija ilman sisäänpääsyrajoituksia. Sinne sai mennä vaikka olisi kännissä ja pullot mukana. Nykyään ovat järjestelyt kyllä paremmat, mutta kokonaan ei ole asunnottomuudesta päästy. Osa siitä lienee kuitenkin lyhytaikaista.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan äsken Ylen aamu-tv:ssa sanottiin suoraan ne yleisimmät syyt, jotka voivat johtaa asunnottomuuteen: heikot rahankäyttötaidot+ pikaluottojen helppo saatavuus, yhdistettynä jatkuvaan materian haalimiseen. Vuokran tulisi aina olla se ykkösasia. Toki sivuttiin myös hallituksen tekemiä tukileikkauksiakin, mutta pääsyiksi mainittiin nuo. Monihan maksaa vuokrastaan sen ylimenevän osan, joka ei mahdu tukien raameihin. Se voi olla jopa 100€ tai enemmänkin ja siitä huolimatta he eivät ole joutuneet kadulle. Suu säkkiä myöten.
Ilmoita asiaton viesti
Yksilön tekemät huonot valinnat ovat harmillisia, mutta niistäkin selviää, kun järkeistää omaa rahankäyttöään. Mainitsit tuossa hallituksen tekemät tukileikkaukset ja ne eivät ole yksilön omia valintoja, vaan yhteiskunnan ja jotka kohdistuvat juurikin heikompiosaisiin. Varsinkin nuorten miesten kohtaloa säälin, koska ilman työtä ja kunnon toimeentuloa haave parisuhteesta ja perheestä voi jäädä toteutumatta. Asunnottomuus on sitten se aallonpohja, josta toivottavasti tukiverkkojen avulla pääsisi ylöspäin. Toki on ihmisiä, jotka ihan vapaaehtoisesti haluavat olla asunnottomia ja yhteiskunnan elätettäviä.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä ja siksipä mainitsinkin, että kaikesta huolimatta, sen vuokran tulisi olla se ykkösmaksu, jonka jälkeen käydään muiden rahareikien kimppuun. Toimeentulotuen saajathan ovat siinä ”onnellisessa” asemassa, että sähkölasku, perusterveydenhuollon maksut ja monet lääkkeet korvataan täysimääräisesti. Tuo auttaa jo paljon ja ääritilanteissahan saa maksusitoumuksen ruokaan sekä sossusta, että diakonian puolelta. On leipäjonoja ym. Asunnottomaksi päätyminen on pitkä tie. Korjausliikkeitä ehtii kyllä tehdä matkan varrella, mutta jos niitä laskuja ei edes avata ja vuokrarästien annetaan kertyä, niin silloin se on itse valittu tie.
Ilmoita asiaton viesti
Lukien sekä blogit että ensimmäiset kommentit, minulle tulee niistä mieleen se, että tietynlainen realistinen elämänkatsomus, jossa vuokran/vastikkeen hoitaminen ja asunnon säilyttäminen ovat ihmiselllä korkeina prioriteetteina, voi olla tärkeää, samoin kuin ruoka ja vaatteet. Että elämä nähtäisiin niin, että tärkeää on, että on ruoka, asunto ja vaatteet ja että laskut on maksettu, ei ole liikaa velkaa ja maksukyky riittää. Tämä asia tuntuu pakenevan mielenterveyden diagnooseja, koska niissä mieltä ajatellaan aika erillisenä kokonaisuutena, joka pitää saada terveeksi. Mutta yhtä lailla masentunut voi maksaa laskunsa ”viimeisillä voimillaan” tai hyväntuulinen jättää jostain kumman syystä maksamatta. Että toiminta ratkaisee loppupeleissä, vaikka mielenterveydellä on selvästi vaikutusta.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa Perttu siinä, että ihminen on holistinen kokonaisuus, emmekä voi tietää, mikä syöksee ihmisen aallonpohjaan. Koti on kuitenkin se turvasatama, jota ylläpitämällä selviää elämän kolhuista, että on paikka minne tulla. Toki kotikaan ei ole aina turvallinen paikka, jos on perheväkivaltaa, joko henkistä tai fyysistä tai taloudellista ahdinkoa, joka aiheuttaa eripuraa. Itse olen tällä hetkellä siinä mielessä onnellisessa asemassa, että voin valita seurani, esimerkiksi teidän kommentoijien kesken.
Ilmoita asiaton viesti
–
–
Ritva, tärkeä aihe, josta huolta kannat! 🙂
AI-yhteenvetoja asiaan:
”Kyllä, oikeus asuntoon on perustuslaillinen oikeus Suomessa, ja sen takaa Suomen perustuslain 19 § (Sosiaaliturva).
Asuntoa koskeva perusoikeus jakautuu perustuslaissa kahteen eri tasoon:
• Välitön oikeus hätämajoitukseen:
Pykälän 1 momentti takaa jokaiselle oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, jos hän ei kykene sitä itse hankkimaan. Tämä tarkoittaa, että jos henkilön henki tai terveys on vaarassa asunnon puutteen vuoksi, julkisella vallalla on ehdoton velvollisuus järjestää hänelle asunto tai hätämajoitus.
• Velvollisuus edistää asumista:
Pykälän 4 momentissa säädetään nimenomaisesti asunnosta:
”Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.”
Tämä velvoittaa valtiota ja kuntia tekemään aktiivisia toimia (kuten tuottamaan sosiaalista asuntotuotantoa ja maksamaan asumistukia), jotta kaikilla olisi mahdollisuus asuntoon.
Kansainvälisellä tasolla oikeus riittävään asuintasoon ja asuntoon on suojattu myös keskeisissä ihmisoikeussopimuksissa, kuten YK:n TSS-sopimuksessa (taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet).
—
AI:lle jatkokysymyksenä:
”Miten Suomen nykyinen hallitusohjelma tai lainsäädäntö määrittelee asunnottomuuden poistamisen tavoitteet?”
AI vastasi:
”Suomen nykyinen hallitusohjelma asettaa tavoitteeksi pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisen vuoteen 2027 mennessä. Tavoite perustuu pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan, jonka pohjalta käynnistettiin virallinen Ohjelma pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2027 mennessä.
Suomen lainsäädännössä asunnottomuudelle ei ole yhtä erillistä lakia, vaan tavoitteita ja määritelmiä ohjataan virallisten toimenpideohjelmien, tilastointikriteerien ja sosiaalihuoltolain kautta.
Asunnottomuuden poistamisen tavoitteet ja raamit jakautuvat kolmeen kokonaisuuteen:
1. Hallitusohjelman tavoitteet ja keinot
Orpon hallitusohjelma on rajannut valtakunnallisen poistamistavoitteen erityisesti pitkäaikaisasunnottomuuteen.
Keskeisimpiä keinoja ja painopisteitä ohjelmassa ovat:
• Kohdennettu rahoitus:
Hallitus on osoittanut pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen pysyvää rahoitusta, jolla rahoitetaan muun muassa tukiasumisyksiköitä sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämistä.
• Nuorten asunnottomuuden torjunta:
Ohjelmassa painotetaan erityisesti nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyä ja nuorille suunnattujen tuettujen asumisyksiköiden perustamista.
• Yhteistyö suurten kaupunkien kanssa:
Valtio toteuttaa ohjelmaa yhteistyössä yhdeksän suurimman kaupungin ja niiden hyvinvointialueiden kanssa, jotka sitoutuvat paikallisiin suunnitelmiin asunnottomuuden lopettamiseksi
• Painopisteen muutos asuntomarkkinoilla:
Hallitusohjelma pyrkii suuntaamaan valtion tukemat ARA-vuokra-asunnot entistä tiukemmin kaikkein pienituloisimmille ja erityisryhmille.
2. Miten asunnottomuus määritellään?
Suomessa seurataan ja tilastoidaan asunnottomuutta Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn kriteerien mukaisesti. Virallinen määritelmä jakaantuu kahteen luokkaan:
1. Tavanomainen asunnottomuus:
Henkilöllä ei ole omaa asuntoa, ja hän elää joko ulkona, ensisuojissa, asuntoloissa, laitosmaisissa yksiköissä tai tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona (”sohvasurffaajat”).
2. Pitkäaikaisasunnottomuus:
Henkilö on ollut asunnottomana vähintään vuoden tai toistuvasti viimeisen kolmen vuoden aikana. Lisäksi hänellä on sosiaalisia tai terveydellisiä ongelmia (kuten päihde- tai mielenterveysongelmia), jotka vaikeuttavat itsenäistä asumista ja vaativat siksi korostetusti tukipalveluita.
3. Järjestelmän haasteet ja ristiriidat
Vaikka virallinen tavoite pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisesta on kunnianhimoinen, käytännön tilanne kentällä on haastava.
Asunnottomuustyötä tekevät järjestöt, kuten Vailla vakinaista asuntoa ry (VVA ry), ovat huomauttaneet ristiriidasta hallituksen tavoitteiden ja muiden toimien välillä:
• Sosiaaliturvaleikkaukset ja asumistuki:
Yleisen asumistuen heikennykset ja sosiaaliturvan leikkaukset ovat lisänneet häätöjen määrää ja vuokrarästejä.
• Asunnottomuuden kasvu:
Tämän seurauksena erityisesti yksinasuvien ja nuorten miesten asunnottomuus kääntyi Suomessa ja isoissa kaupungeissa kasvuun.
Tästä syystä esimerkiksi Helsingin kaupungin asunnottomuusohjelma on joutunut ottamaan pidemmän aikavälin tavoitteeksi asunnottomuuden poistamisen vasta vuoteen 2030 mennessä.
Mistä asunnottomuuteen liittyvästä teemasta haluaisit tietää lisää?
Voin auttaa sinua selvittämään:
• Miten hyvinvointialueiden ja kuntien työnjako käytännössä toimii asunnottomien palveluissa?
• Mitä tilastot kertovat nuorten asunnottomuuden tämänhetkisestä kehityksestä Suomessa?
Tekoälyn antamat vastaukset voivat sisältää virheitä. Lue lisää
•
Valtioneuvosto
Ohjelma pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2027 mennessä – Valtioneuvosto
Ohjelma pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2027 mennessä (YM075:00/2023, VN/34132/2023) Asettaja: ympäristöministeri…
•
Valtioneuvosto
New programme aims to end long-term homelessness
Käännetty — Cities and wellbeing services counties participating in the programme can apply for funding for investments that aim to end long-t…
•
Valtioneuvosto
Lähes 10 miljoonaa euroa pitkäaikaisasunnottomuuden …
23.5.2024 — Petteri Orpon hallitusohjelma tarttuu erityisesti pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen.”
Ilmoita asiaton viesti
Ihana Kirsi, arvostan suuresti, että olet aina heikomman puolella, kuten tässäkin asiassa!
Ilmoita asiaton viesti
Viime huhtikuussa olin tehnyt tekoälyllä syvätutkimuksen täsmälleen samasta asiasta. Kaivoin sen esiin, ja pyysin tekemään pitkästä vastauksesta koosteen tätä varten. Tekoälyn vastaus on omassa sfäärissään järkevä ja asiallinen, vaikka se unohtaa tälle ajalle tyypilliseen tapaan asioiden hengellisen ulottuvuuden.
”Asunnottomuuden juurisyyt ovat usein monimutkainen yhdistelmä ihmisen henkilöhistoriaa ja yhteiskunnallisia tekijöitä. Taustalla voi olla esimerkiksi lapsuuden turvattomuutta, kaltoinkohtelua, väkivaltaa, mielenterveyden haasteita, päihdeongelmia tai puutteellisia tukiverkostoja. Myös erot, läheisen kuolema, työttömyys, velkaantuminen ja vuokrarästit voivat käynnistää tapahtumaketjun, joka johtaa asunnon menettämiseen.
Usein kyse ei ole yhdestä syystä, vaan useiden vastoinkäymisten kasautumisesta. Jos ihmisellä ei ole läheisiä, taloudellisia voimavaroja tai oikea-aikaista tukea, yksittäinen kriisi voi muodostua ratkaisevaksi. Pitkittynyt asunnottomuus puolestaan voi syventää traumakokemuksia, heikentää toimintakykyä ja vaikeuttaa avun saamista.
On tärkeää ymmärtää, ettei asunnottomuus ole yksinkertaisesti seurausta ihmisen omista valinnoista. Taustalla voi olla sekä yksilöllisiä haavoittuvuuksia että rakenteellisia ongelmia, kuten kohtuuhintaisten asuntojen puute ja palvelujärjestelmän aukot. Siksi asunnottomuuden ehkäisy edellyttää sekä riittävää asuntotarjontaa että varhaista, pitkäjänteistä ja ihmisen kokonaistilanteen huomioivaa tukea.”
Ilmoita asiaton viesti
1980 -luku oli mielenkiintoinen aika. Rahoitusmarkkinat avattiin, asunnoilla tienasi mukavasti, 40 %:n hintanousu vuodessa. Menestystä alettiin arvostaa. Nuoriso pukeutui ja syntyi yuppie-kulttuuri.
Taistolaiset jäivät paitsioon, vaikka olisi luullut, että he jos ketkä olisivat poistaneet asunnottomuuden, joka tosiaan tuohon aikaan oli käsittämättömän korkea. Ilmeisesti he luottivat aatteeseen siinä määrin etteivät uskoneet köyhyyttä mahdolliseksi. Arvelivat ilmeisesti, että kun kapitalismi kaadetaan, niin ongelmat loppuvat.
Asuntojen hinnat ovat tuosta ajasta kokeneet vaihtelevia kohtaloita, mutta asunnottomuus näyttää sentään alentuneen. Ainakin tilastoissa.
Ilmoita asiaton viesti