Ilmastopolitiikasta raapaisu

Ilmastopolitiikka on sikseen laaja asia, ettei siitä yhteen blogiartikkeliin saa kuin raapaisun, mutta yritän nyt edes sitä.

Ilmastotiede (Linkki)

Ilmastopolitiikan pohjalla on toki ilmastotiede, jonka menetelmistä väliotsikossa linkitetty Wikipedia-artikkeli sanoo suomennettuna mm. näin: ”Ilmastotieteilijöiden käyttämiä pääasiallisia menetelmiä ovat havaintojen analysointi sekä ilmastoa määrittävien fysikaalisten prosessien mallintaminen.” Vaikka matematiikasta innostunut insinööri voikin pyöritellä mallinnusfunktioiden osittaisderivaattoja, ei niistä välttämättä näy se, ettei mallintaminen olekaan täysin eksaktia ennusteiden osalta. Muutama esimerkki: 1) IPCC luopui suurimman lämpenemisen RCP8.5-skenaariostaan (Linkki). Esitetty pahin vaihtoehto oli siis epäluotettavin. 2) Antarktiksen mannerjäätikön poikiminen ja siitä seuraava meren pinnan kohoaminen on todennäköisesti ollut liioiteltua (Linkki). 3) Kaikkia luontaisia hiilinielusysteemejä ei ole huomioitu ainakaan kovin tarkasti (Linkki). Ilmastopolitiikkaahan ei uskalleta toteuttaa ottamatta huomioon ilmastotieteen tarjoamaa pahinta vaihtoehtoa, mutta juuri siinä sitten tuleekin riski virheelliselle ilmastopolitiikalle.

Väestönkasvu (Linkki)

Väestönkasvua ei ilmastopolitiikassa juurikaan tuoda esille, mutta jos maapallon väkimäärä olisi jäänyt n. sata vuotta sitten valinneelle 2 miljardin ihmisen tasolle, niin olisihan monenlainen ihmisen päästöjä aiheuttava toiminta merkittävästi vähäisempää kuin nyt. Vaikka väestönkasvu onkin tällä aikaa tapahtunut pääosin vähäpäästöisemmissa ”kehitysmaissa”, niin toki heillekin on myyty erilaisia päästöisesti valmistettuja tuotteita. Lisäksi nyt sitten puhutaan ilmastopakolaisuudesta, jossa lähtöalueena on juurikin väestönkasvualueet.

Globaalius ja erilaisuus

Ilmastohan on yhteinen kaikille ihmisille, mutta heidän asuinalueidensa välillä on isoja ero säässä ja ilmastossa sekä myös ilmastonmuutoksen vaikutuksissa. Joskus olen kysynytkin suomalaisilta keskustelukumppaneilta, että minkälaisia ilmastomuutos haittoja he ovat havainneet. Vastaukset ovat olleet melko vaisuja ja joskus on viitattu uhkaavaan tulevaisuuteen. ”Pahimmassa” tapauksessa Suomi on ilmastonmuutoksen hyötyjä, mutta ainakin me maksamme siitä. Toisaalta on näkynyt erilaisia itkuja muualta maailmasta, miten ilmastouhat ovat ihan hirveät ja rahaa tarvitaan paljon. Silti ei vielä ole yksikään saarivaltio uponnut ”uhkaavasti nousevaan” mereen tai väestönkasvu romahtanut noilla ”pahimmilla” alueilla. Tässä siis on mielestäni hyvä mahdollisuus, että rehellisiä suomalaisia osataan huijatakin ilmastopelottelulla. Joka tapauksessa tasapuolisuuden saavuttaminen vaikuttaa äärimmäisen vaikealta. Fiksuuden huippua saattaa edustaa suurin CO₂-päästelijämaa Kiina, joka on johtava ilmastonvakiointiteknologian valmistaja, niin että muut maat voivat poistaa Kiinan tuottamat hiilidioksidit ilmakehästä hyvällä hinnalla.

Globaali vihertyminen (Linkki)

Ilmastonmuutoksen aiheuttama globaali vihertyminen on melkolailla vaiettu asia, joten mainitsen sen tässä. Vaikeneminen kuvastaa koko ilmastopolitiikankin uhkapainotteisuutta ja sitä, että vahingot ovat isompi uutinen kuin vaikkapa satolisäys. Nimittäin ei se globaali vihertyminen sentään ihan joka paikkaa yllä, vaan ilmastovyöhykkeiden siirtyminen voi aiheutta joissakin asutuissa paikoissa alueilmaston kuivumista ja sitä kautta kuivuutta myös kasvustossa. Ja siitähän sitä osataan sitten itkeä, miten ilmastonmuutos aiheuttaa kuivuutta ja sateiden lisääntymistä.

Loppusanoiksi totean, että ilmastopolitiikka on haasteellista ja ideologista, mutta toivotaan parasta, että järki lopulta voittaisi.

JK. Juttu on julkaistu ensin ilmasto- ja roskablogissani, joten poistaminen ei haittaa.