Demokratiaa on vaikea voittaa

Pohdiskelen Euroopan kehitystä noin 100 vuoden aikajänteeltä. Itsellekin tuli kenttäkokemusta vuoden 1976 jälkeen erilaisten teollisuusprojektien ja viennin kautta. Neuvostoliiton luhistuminen vapautti Itä-Euroopassa – piilossa mutta hyvin muistissa olleet – demokratian voimat. Kansalaisten vapautuminen työntekoon ja yrittämiseen sai ”siivet”. Hitlerin lyhytaikainen diktatuuri ei pystynyt viemään voimia saksalaisilta eikä Mussolini italialaisilta.

Onhan demokratiassa puutteensa, mutta ei mielestäni parempaakaan ole tarjolla. Esimerkkejä diktatuureista riittää tänäkin päivänä seurattavaksi. Jos historiassa ei ole merkittäviä demokratian vuosikymmeniä niin ei ole myöskään perimätietoa eikä kokemusta demokratian hyvistä puolista. Tästä itäinen naapurimme esimerkkinä. Diktatuurien vallanpitäjiltä puuttuu näkemys, millaisen vastustajan demokratiaan oppinut kansa muodostaa hallittavaksi. Taistelun voi voittaa, mutta pitemmällä aikavälillä tulokset kääntyvät miinusmerkkisiksi. Siihen ei auta edes ydinase. Näin tulee käymään mm. Ukrainassa. En suinkaan usko, että siellä käytettäisiin ydinasetta. Mutta demokratian vahvuus näkyy varmasti hyökkääjälle. Tähän ei ole Venäjällä asetta.

Demokratian pahin vihollinen tulee sisältä. Kyky hoitaa turvallisuutta ja kansakunnan omavaraisuutta talouden puolella. Riippumatta mikä puolueiden liittymä tai blokki on vuorollaan vallan kahvassa. Tämä on ollut erityisesti viimeisen 30 vuoden aikana Suomen heikko kohta. Verrattuna vaikkapa Tanskaan ja Ruotsiin.