Diktatuuri demokratian hampaissa

Tuskinpa olen ainoa pohtimassa sitä, mikä sai Putinin kansalaisineen käynnistämään sodan Ukrainaa ja Euroopan demokratioita vastaan. Johtopäätökseni on, ettei KGB:n kouluttaman ajattelun omaava diktaattori yhdessä saman koulukunnan kasvattien kanssa kykene käsittämään demokratian ominaisuuksia. Demokratia kun puhtaimmillaan on alhaalta ylöspäin toimivaa vallan muodostamista ja hallintaa. Medialla ja oikeuslaitoksella sekä turvallisuustoimijoilla on tässä omat roolinsa.

Demokraattisesti johdettujen järjestelmien toimintaa ei pysty ylhäältä alaspäin toimiva autoritäärinen komentojärjestelmä ymmärtämään eikä ennakoimaan. Yllätys lienee, että demokraattisesti johdettujen yhteiskuntien verkosto pystyy ryhmittymään tosipaikan tullen nopeasti arvojensa puolustajaksi.

Ehkäpä tämä näinkin raju ja laaja yhteenotto oli odottamassa sopivaa ajankohtaa. Ottaako tästä sitten diktaattorit ja yhden totuuden järjestelmät opikseen? Tuskinpa- meneillään olevan sukupolven aikana. Muutoksen pitäisi koskea koko elinikäistä oppimista. Oppilaitoksien ohjelmia leikkikoulusta alkaen. Sitä ei ole näköpiirissä. Ei mm. Venäjällä eikä Kiinassa.

Mutta onhan tässä itselläkin peiliin katsomisen paikka. Sitä kun on sokeasti halunnut uskoa oikeudenmukaisuuteen, rehellisyyteen sekä ihmisten samanarvoisuuteen ja vapauteen toimia yleisesti hyväksyttyjen toimintamallien mukaisesti. Sellainen ”lapsenomainen usko” on kyllä kohdannut inflaation.

Pehmeillä arvoilla pelkästään ei pärjätä. Demokratia tarvitsee voimaa pehmeitten puolustamiseksi. Kansantaloudet on pidettävä hyvässä kunnossa. Omavaraisuus ja huoltovarmuus oltava omissa näpeissä. Logistiikka tarvitsee jatkuvaa kehittämistä. Se tarkoittaa demokraattisesti johdettujen valtioiden ja kansakuntien tiivistä verkostoitumista ja saumatonta yhteistyötä. Heikot lenkit on kehitettävä vahvoiksi.

Henkeä pidätellen olen seurannut Yhdysvaltojen kehitystä vallan- ja rahanhimoisen diilimiehen kynsissä. Esimerkki demokratian heikkoudesta, silloin kun ulkopolitiikka luovutetaan pienen piirin hoidettavaksi, joka palvelee vain yhtä kuningasta. Tällaista kansainvälistä vaarallista kaaosta, jolle ei näy loppua, en muista omana elinaikanani tapahtuneen. Vaikeinta on ymmärtää sitä, että demokratian valitsema johto alkaa kaveerata tosissaan diktaattorien kanssa. Siinä sitä on demokratioitten verkostolle pohdittavaa, kun omat koirat purevat.