Tuhannen kapakan kautta – taiteilijaelämän todelliset kasvot

Keikkamuusikkoja käsitteleviä muistelmia ja romaaneja löytyy kyllä, mutta Raimo Jokisalmen teos ’Tuhannen kapakan kautta – ravintolamuusikon tie’ (Momentum Kirjat 2025) lienee ensimmäinen romaani suomalaisista ravintolamuusikoista – ammattikunnasta, joka vielä 1970-luvulla viihdytti herroja ja narreja monella pienelläkin paikkakunnalla useammassa ravintolassa kuutena iltana viikossa.

Harmonikkaa ja koskettimia ikänsä soittanut Jokisalmi on aloittanut työuransa ravintolamuusikkona, mutta toiminut sittemmin sekä toimittajana että tietokirjailijana. Jokisalmen ensimmäinen romaani onkin vahvasti elämäkerrallinen teos siitä, minkälaista työkseen ravintoloissa soittaneiden muusikkojen elämä oli muutama vuosikymmen sitten.

Teos on samaan aikaan ajankuva suomalaisten ravintolamuusikkojen elämästä, veijaritarina uran aikana koetusta ja kuullusta sekä tarina siitä, miten orkesterin perustaminen sekä reissutyön ja perheen perustamisen yhteensovittaminen onnistuvat – vai onnistuvatko?

Tarina kulkee läpi 1970-luvun sekä useampaan kertaan ympäri Suomen, kun Jokisalon alter egon Reijo Mäkitalon trio soittaa ajan tavan mukaan kuukausi kerrallaan yhdellä paikkakunnalla, jonka jälkeen siirrytään seuraavalle. Orkesterin jäsenet vaihtuvat välillä matkan varrella, ja elämä pyörii vaihtelevien asumusten, tuttujen portsarien ja erikoisten asiakkaiden kohtaamisissa, eivätkä rikkoutuvat autot ja muut kommellukset ole harvinaisia.

Soittajien ammattislangi ja alan käytännöt tuleva lukijalle tutuksi. Nykysilmin eksoottisia ajan kuvia ovat myös tekniset seikat, kuten talkin levittäminen tanssilattialle, jotta tanssi sujuisi luistavammin, sekä tarinat maata kiertävistä itäeurooppalaisista musiikkiryhmistä, jotka olivat tuolloin harvoja ulkomaisia musiikkialan toimijoita. Instrumenttien kehitysten osalta perinteinen harmonikka vaihtui vuosikymmenen alussa ensin sähköiseen harmonikkaan, jonka jälkeen sähköurut syrjäytti pitkälti soittimen kokonaan. Ensimmäinen ravintolasoittajien työsopimus tuli myös voimaan vuosikymmenen mittaan, mutta tämä ei tarinan mukaan vaikuttanut sen kummemmin soittajien elämään, kuin että yleinen vapaapäivä siirtyi maanantaista sunnuntaille.

Tarina vilisee aikakauden musiikkikappaleita, jotka toimivat mainiona ajankuvana. Mäkitalon trio pyrkiikin pysymään ajan hermolla ja illat soitetaan ravintoloissa ja päivällä harjoitellaan uusia kappaleita radiosta tai televisiosta C-kasetille nauhoitettujen taltiointien pohjalta. Mallisuorituksena tästä on keikan aikana nauhoitetun Syksyn sävelen hittikappaleiden lisääminen ohjelmistoon jo seuraavalle illalle.

Esimerkiksi mainitun Syksyn sävelen vuonna 1975 voittajaksi päätyneen Erkki Liikasen kappale Evakkoreki voi olla vielä joillekin nimeltään tuttu, mutta toiseksi tulleen Salomonin Unisatu on taas jäänyt unholaan. Mäkitalon trion pojat joutuvat kiirehtimään tauolla hotellihuoneeseen kääntämään Syksyn säveltä nauhoittavan kasetin puolen. Lukija voi taas halutessaan sivistää itseään vuosikymmenen ikivihreistä ja unohdetuista aikansa merkkikappaleista kuuntelemalla teoksessa esiin nousevia kappaleita muutamalla napin painalluksella Youtubesta.

Keikkamuusikon ja ravintolamuusikon ero näkyykin ehkä parhaiten siinä, että edelliset pyrkivät olemaan enemmänkin tähtiä omilla kappaleillaan, kun taas ravintolamuusikon tehtävä oli soittaa ajan hittibiisejä covereina ja toisaalta arvioida, milloin ravintolayleisö kaipasi paremmin kuunneltavaksi sopivia melodioita ja milloin oli aika vaihtaa tanssimusiikkiin.

Romaani on myös humoristisen kerrontansa kautta tietynlainen veijaritarina, jossa yhdistyvät tekijän kokemat ja kuulemat tapaukset ja kaskut, ja julkkiksiakin vilisee sivuhahmoina Veikko Lavista Juha Vainioon. Mitä esimerkiksi seurasi, kun virkaintoinen hovimestari valitti bändin pitävän liian pitkiä taukoja? No musikantit laittoivat mahdollisimman rumankuuloisen herätyskellon muistuttamaan tauon alkamisesta, ja tämän soidessa rumpukapulat tippuivat saman tien maahan kesken vauhdikkaan jenkan – pitihän taukojen kanssa olla tarkkana!

Romaanin keskiössä olevan Mäkitalon trion toimintaa häiritsee milloin viina ja milloin huonosti järjestetyt majapaikat. Jäsenet vaihtuvat välillä, kun heitä kutsuu toisaalle armeija, muut alat tai kilpailevat yhtyeet, ja johtajan vastuulla on löytää täydennystä joukkueeseen. Taustatarinana on myös bändin johtajan pyrkimys yhdistää reissutyö ja perheen perustaminen sekä tähän liittyvä kysymys siitä, tulisiko koti pitää vanhoilla kotikulmilla pienellä maalaispaikkakunnalla vai lähteäkö etsimään onnea suuremmasta kaupungista.

Jokisalmen kirja on mainio kunnianosoitus isolta osin historiaan jääneestä ammattikunnasta sekä ajankuva 1970-luvun kulttuurihistoriasta, höystettynä kivikasvoisella huumorilla. Tekijän elämänhistorian tuntien jää miettimään, onko vielä luvassa jatko-osa, jossa Mäkitalo jättää keikkailun vähemmälle ja siirtyy paikallislehden reportteriksi ja kirjailijaksi – jännittäviä juonenkäänteitä, julkimoita Kalle Päätalosta Mauri Sariolaan sekä hauskoja kaskuja taitaa tältäkin elämän vaiheelta löytyä?

Simo Grönroos

Raimo Jokisalmi: Tuhannen kapakan kautta – ravintolamuusikon tie, Momentum Kirjat 2025.