Oikeuslaitos maksatti Suomen Pankin kovan markan politiikan aiheuttamat vauriot pankkien sijasta yritysen omistajilla

OIKEUSLAITOS PELASTI PANKIT JA SUOMEN PANKIN MAINEEN

Kovan markan politiikka 80-, 90- ja 2000 luvuilla

Suomen Pankki innovoi 1980 luvulla kovan markan politiikan eli yritti ylläpitää epärealistisen korkeaa markan ulkoista arvoa epärealistisen korkealla 18-20 % korkotasolla, mikä johti yritykset ja pankit suuriin vaikeuksiin sekä 50.000-60.000 yrityksen konkurssiin tai muusta syystä lopettamiseen..

Käräjäoikeuksille jätettyjen konkurssihakemusten lukumäärä nousi 9371 hakemukseen vuonna 1992, kun se oli 1980 ollut alle 1000 hakemusta (tilastokeskuksen konkurssitiedote, 2000). 

”Koiviston konklaavi”

Koivisto itse oli ulkopuolinen ja ihmetteli eräässä kirjoituksessaan konklaavimeininkiä. Koiviston nimeä käytettiin ilmeisesti kritiikin vaientamiseksi.90-luvun alussa ei taloudessa tapahtunut mitään sellaista yksittäistä taloudellista tapahtumaa, joka edes jollain tavalla olisi voinut olla osasyynä konkurssihakemusten räjähdysmäiseen kasvuun 90-luvulla.

Ainoa kokonaisvaltainen valtakunnallinen selitys oli Suomen Pankin aloittama kovan markan politiikka ja oikeuslaitoksen suorittama kovan markan politiikan jälkien siivous eli konkurssien kustannusten siirto pankeilta yrityksille ja yritysten omistajille. Vuonna 1992 oikeuslaitos järjesti hovioikeuksien nokkamiehille neuvonpidon, jota myöhemmin kutsuttiin Koiviston konklaaviksi.

Vasta 2000-luvulla julkaistusta kokouksen pöytäkirjasta ilmenee, ettei konklaavissa ollut ainoatakaan pankkien edustajaa, vaikka kokouksen esityslistan mukaan kokouksessa piti käsitellä pankkien oikeutta nostaa yksipuolisesti asuntolainakorkoja. Kokouksen todellinen tarkoitus oli häivyttää Suomen Pankin kovan markan politiikan rooli ongelmien synnyssä. Tässä tarkoituksessa alettiin ongelmien syyksi selittää pankkien holtitonta luotonantoa.

OIKEUSLAITOS PELASTAA PANKIT JA SUOMEN PANKIN

Osakeyhtiölain mukaan yrittäjä riskeeraa osakeyhtiössä vain sijoittamansa osakepääoman, ei muuta. Konklaavissa ehkä jo aiemminkin keksittiin pesän varoiksi liittää konkurssiin menneiden yritysten omistajien omaisuus osalliseksi konkurssipesien velkojen maksamiseen pankeille.

Konkurssipesään pystyy liittämään tikusta asiaa eli keksimään mitättömästäkin teosta oikeuden hyväksymän rikoksen. Konkurssiin täytyy liittyä rikos, jotta oikeus voi tuomita omistajan maksamaan vahingonkorvauksen ”aiheuttamastaan vahingosta”. Rikos voi olla kuinka mitätön tahansa, kunhan se on rikos, johon vedoten vahingonkorvauksen voi tuomita.

Vahingonkorvaus oli konkurssipesille ja oikeuslaitokselle siitä hyvä tuomion väline, että sitä ei tarvitse perustella konkurssituomiossa eikä siitä jää merkintää mihinkään. Konklaavin käsikassaraksi tehty vahingonkorvaus ei ollut julkista tietoa, joten ulkopuoliset eivät tajunneet konkurssituomiossa olevan vahingonkorvauksen saattavan johtaa yrityksen omistajalle omaisuuden menettämiseen tai vuosikausiksi maksettavaksi tuomittavaan vahingonkorvaukseen.

90-luvunalussa ei taloudessa tapahtunut mitään sellaista yksittäistä tapahtumaa, joka edes jollain tavalla olisi voinut olla osasyynä konkurssihakemusten koko maan kattavaan räjähdysmäiseen kasvuun vuoden 1980 vajaasta tuhannesta hakemuksesta 9371 hakemukseen vuonna 1992. Ainoa valtakunnallinen selitys on Suomen Pankin politiikan jälkien siistiminen pankeilta yrityksille oikeuslaitoksen tuomitsemien vahingonkorvausten muodossa, mitä todisti 50.000 – 60.000 yrityksen konkurssi tai muu syy.

Suomen Kylmäpussi Oy:n (Saunasammon) konkurssi 2002

Vuoden 2002 alussa olimme verottajalle pystyssä 55.000 mk, mikä oli tarkoitus maksaa SKI-FIX myynnistä saatavilla tuloilla. Tuona vuonna 2002 talvi loppui tammikuun puolessa välissä ja pääosa ennakoiduista myyntituloista jäi saamatta. Pyysin lykkäystä verottajan asiainvalvojalta, joka sanoi olevansa kyllästynyt meihin ja eväsi lykkäyksen.

Yritin hoitaa asian Finnveran lainaa lykkäämällä. Huonoksi onneksi tuolloin vielä meille uusi sähköposti meni johonkin väärään osoitteeseen, mistä en tiennyt.

Vittuunnuin, kun en saanut Finnveralta vastausta ja annoin verottajan panna konkurssiin.

Konkurssista ei jäänyt velkoja yhdellekään tavarantoimittajalle ja yhteistyökumppanille. Kirjanpito oli viimeistä kuittia myöten ajan tasalla.

Erityistilintarkastukset vuonna 2002 ja 2007

Heti keväisen konkurssin jälkeen vuonna 2002 konkurssiasiamies määräsi tehtäväksi erityistilintarkastuksen konkurssipesässä. KHT-tilintarkastajan mukaan rikosta ei ollut eikä tilintarkastaja esittänyt myöskään haettavaksi takaisinsaanteja konkurssipesään. Konkurssiasiamiehen määräämän vuoden 2002 erityistilintarkastuksen perusteella ei oikeus voinut tuomita rikosta eikä vahingonkorvauksia.

Tämä ei kelvannut Hämeenlinnan syyttäjälle Teijo Lehikoiselle, joka toimeenpani uuden erityistilintarkastuksen ennen konkurssioikeudenkäyntiä vuonna 2007. Tässä uusitussa tilintarkastuksessa ei taaskaan löytynyt rikoslain 3 luvun 1 § tarkoittamaa rikosta eikä takaisinsaanteja konkurssipesään.

Riihimäen käräjäoikeus ahkeroi 35 sivuisen tuomion, jossa minut tuomitiin rikoslain 38 ja 39 pykälien perusteella törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja muusta huu-haasta 10 kk ehdolliseen ja suuriin 20 vuotta perittäviin vahingonkorvauksiin. Rikoslain pääperiaatteen, rikoslain 3 luvun 1§ mukaan vain sellaisen teon perusteella voidaan tuomita rangaistus, joka on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi teoksi.  ja rangaistuksen on perustuttava lakiin.

Tuomiolauselmassa ei mainittu yhtään tekoa, joka olisi laissa säädetty rangaistavaksi teoksi. Ilmeisesti Koiviston konklaavissa sovittiin, että rikoslain 3 luvun 1 §:stä ei tarvitse välittää, koska muuten yrittäjiltä ei saataisi perittyä heille tuomittuja vahingonkorvauksia.

 Kouvolan hovioikeuden tuomio 3.8.2008

Kouvolan hovioikeus tuomitsi minut 10 kk ehdolliseen vankeuteen ja suuriin 20 vuotta perittäviin vahingonkorvauksiin sen takia, ettei patenteista ja aktivoidusta keskeneräisestä kehitystyöstä ollut tehty poistoja. Rikoslain 3 luvun 1§ mukaan vain sellaisen teon perusteella voidaan tuomita rangaistus, joka on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi teoksi.

Poistojen tekemättömyyttä ei ole laissa säädetty rangaistavaksi teoksi.

Tuomion perusteluissa ei sanallakaan viitattu tai osoitettu, miten toteutuu perustuslain ja rikoslain edellyttämä rangaistavuuden edellytys, että teko on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi teoksi. Suomeksi sanottuna hovioikeus pyyhki persettään eduskunnan säätämällä lailla.