Onko Hämeessä korruptiota?

Onko Hämeessä korruptiota?

Omistamani Suomen Kylmäpussi Oy ja Saunasampo Oy menivät konkurssiin vuonna 2002. Konkurssipesät käsiteltiin Suomen Kylmäpussi Oy:n konkurssissa vuosina 2007 ja 2008.

Konkurssiasiamies teetti heti tuoreeltaan vuonna 2002 konkurssipesässä erityistilintarkastuksen tehtävänä selvittää oliko konkurssipesässä tapahtunut rikosta ja mahdolliset takaisinsaannit.

Tilintarkastuskertomuksen mukaan rikosta ei ollut tapahtunut eikä myöskään ollut selviä takaisinsaanteja konkurssipesään, mikä tarkoitti, että tilintarkastajan mielestä en ollut ottanut konkurssipesästä oikeudetta mitään sellaista, mikä pitäisi palauttaa konkurssipesään.

Koska rikosta ei ollut tapahtunut, ei konkurssipesä voinut vaatia minulta vahingonkorvausta tekemästäni vahingosta. Tämän ”korjaamiseksi” Hämeenlinnan kihlakunnansyyttäjä Teijo Lehikoinen teetti konkurssipesässä uuden erityistilintarkastuksen vuonna 2007 hiukan ennen oikeudenkäyntiä.

Minulle jäi arvoitukseksi, miksi uusi erityistilintarkastus määrättiin tehtäväksi. Tilintarkastuksessa ei löytynyt rikoslain 3 luvun 1 § tarkoittamaa nimenomaan laissa rikokseksi säädettyä tekoa. Poistojen tekemättä jättäminen ei ole rikoslaissa nimenomaan rangaistavaksi säädetty teko.

Myöhemmin on käynyt selville, että syyttäjä Lehikoinen ja pesänhoitaja Markku Raimi tarvitsivat erityistilintarkastusta sellaisen rikoksen löytämiseksi, johon perustuen minulle voitaisi tuomita pesälle maksettavaksi iso vahingonkorvaus.

Kun tässä uusitussakaan erityistilintarkastuksessa ei löytynyt oikeaa rikosta tai takaisinsaantia konkurssipesään, innovoitiin rikokseksi poistojen tekemättä jättäminen. Pesästä ei löytynyt yhtään yksittäistä tekoa, joka on laissa säädetty rangaistavaksi teoksi.

Miksi uusi tilintarkastus?

Konkurssiasiamiehen määräämän tilintarkastajan mukaan rikosta ei ollut tapahtunut eikä tilitarkastaja esittänyt uusintatilintarkastusta tehtäväksi. Todennäköisesti syyttäjä Lehikoinen ja pesänhoitaja Raimi havaitsivat ennen tulevaa oikeudenkäyntiä, ettei alkuperäisessä erityistilintarkastuksessa ollut sellaista tekoa, jota olisi voinut väittää sellaiseksi rikokseksi, jonka perusteella minulta olisi voinut vaatia vahingonkorvausta pesälle.

On hyvin kyseenalaista, että kuuluuko yhteiskunnan rahoittaa yhteensä vajaan 700.000 euron liikevaihtoisen yritysryppään perinpohjaista tilintarkastusta ja oikeuskäsittelyä tällaisessa tapauksessa, jossa tarkastuksessa ei ole löytynyt yhtään rikoslain 3 luvun 1 §:ssä nimenomaisesti rangaistavaksi säädettyä tekoa.

On huomattava, että kyseessä on ollut pääosin kirjanpitoa koskeva mielipide-ero. Tilintarkastuskertomuksen mukaan Yli-Kovero ei ollut siirtänyt rahaa itselleen. Kyseessä on ollut kirjanpitoon liittyvä mielipide-ero koskien sitä pitääkö kirjanpidon poistot tehdä patenteista ja keskeneräisestä tuotekehitystyöstä. Isot kyseenalaiset poistot tekevät taseen ylivelkaiseksi ja ylivelkaisuuteen perustuen mitä tahansa liiketoimea voi väittää rikokseksi. Kirjanpidon periaatteisiin kuuluu, että yritys voi päättää poistojen tekemisestä

On ymmärrettävä, että pesänhoitaja yrittää hankkia pesälle ja itselleen tuloja. Sen sijaan, on yhteiskunnan edun vastaista, että syyttäjä käy oikeutta tapauksessa, jossa varattoman pesän varat eivät kata edes oikeuslaitoksen kuluja.

Poistoihin liittyen herää kysymys, pitääkö konkurssitilanteessa poistaa taseessa jäljellä oleva omaisuus taseesta, kuten hovioikeus edellyttää.

Oikeudenkäynti vuonna 2008

Riihimäen käräjäoikeudessa inut tuomittiin 10 kk ehdolliseen vankeuteen ja yhteensä noin 80.000 € vahingonkorvaukseen ja kulukorvauksiin. Eläkkeestäni on ulosmitattu koko ajan 33 %, mikä tekee ennakonpidätyksen kanssa mahdottomaksi yrittää saada vahingonkorvausta maksetuksi ennen velan vanhentumisen määräaikaa 20 vuotta.

Liiketoimintakielto

Onneksi kihlakunnansyyttäjä Lehikoinen oli vaatinut minulle 3 vuotta kestävää liiketoimintakieltoa siitä huolimatta, että konkurssiasiamiehen määräämässä erityistilintarkastuksessa ei ollut löytynyt rikosta.

Tuomiosta käy ilmi, että ennen Riihimäen käräjäoikeuden tuomiota minua ei ole tuomittu rikoksesta ja että käräjäoikeuden mielestä liiketoimintakiellon määrääminen olisi ollut kohtuutonta.

Herää kysymys, miksi kihlakunnan syyttäjä niin innokkaaksi ajoi minulle rangaistusta rikoksesta, vaikka erityistilintarkastuksessa ei ollut löytynyt rikosta.

Ainoa selitys on se, että syyttäjä halusi avustaa konkurssipesää rikoksen löytymisessä, jotta mahdollisesti löydettävän rikoksen perusteella minut voitaisi tuomita rikoksesta ja siihen perustuen määrätä minut maksamaan suuret vahingonkorvukset konkurssipesälle ja 20 vuotta kestävät pesänhoitopalkkiot pesänhoitajalle.

Asiapapereista ei käy ilmi, miten konkurssipesä korvasi syyttäjälle tämän tekemän työn, vai oliko kyse hyväsydämisyydestä johtuvasta kaverin auttamisesta.

Käräjäoikeuden tuomio koskien liiketoimintakieltoa:

”Liiketoimintakiellon määräämisellä pyritään estämään tulevaisuudessa tapahtuva sopimaton ja vahingollinen liiketoiminta. Kiellolla pyritään lisäksi ylläpitämään rehelliseen liiketoimintaan kuuluvaa luottamusta ja poistamaan epärehellisin keinoin saavutettu kilpailuetu. Asiassa on selvitetty, että Yli-Kovero on jatkanut liiketoiminnan harjoittamista uuden yhtiön puitteissa heti Taka-Hattelmalan Hoitotarvike Oy:n konkurssin jälkeen, eli jo yli viiden vuoden ajan. Hänen ei ole väitetty uuden yrityksen toiminnassa laiminlyöneen yritystoimintaan liittyviä lakisääteisiä velvollisuuksiaan. Tähän nähden sekä huomioon ottaen, että vaatimus liiketoimintakiellon määräämisestä on pantu vireille vasta tasan viiden vuoden kuluttua viimeisimmästä Yli-Koveron syyksi luetusta törkeän velallisen epärehellisyyden osateosta, käräjäoikeus päätyy kokonaisharkinnassaan siihen, että liiketoimintakieltoon määrääminen olisi liiketoimintalain tarkoitus huomioon ottaen kokonaisuudessaan arvioiden kohtuutonta. Sen vuoksi syyttäjän vaatimus liiketoimintakiellon määräämisestä hylätään.”

Tähän mennessä eläkkeestäni on ulosmitattu noin 150.000€ ja jäljellä lienee vielä 20.000€. Muutama vuosi sitten ehdotin konkurssipesälle maksavani kerralla pois velan vanhentumiseen saakka lasketun pääoman, ainakin 50.000€. Olisin saanut ulosoton loppumaan ja päässyt aloittamaan kunnolla liiketoiminnan. Pesänhoitajan mukaan ehdotus ei kelvannut velkojille eli pääosin Nordealle. Pesä halusi uhka pelata kuolemallani, jonka todennäköisyys oli iästäni johtuen, nyt 80 vuotta, aika suuri, koska olin tuolloin jo 75 tienoilla. Kuollessani pesä ei saa enää mitään.

Onko vahingonkorvausvelan vanhenemisaika tahallisesti 20 vuotta vahingosta riippumatta, vai onko ylipitkä muista veloista poikkeava vanhenemisaika tahallista konkurssivelallisten simputtamista.

Vanhenemisajasta eikä vahingonkorvauksesta ei ole säädetty valitusosoitetta. Juristeilla on oiva tulolähde joko oikeudenkäyntitulojen tai 20 vuotisen tulolähteen muodossa.